Olen miettinyt syntyjä syviä... Mietin lapsuuttani, joka oli onnellinen.. tai luulen niin... minulle aina sanottiin lapsena että kuinka hyvin meillä on asiat kun on ruokaa ja vaatteita. Äiti kävi töissä, isä myös, jota en paljon nähnyt. Isä jäi etäiseksi. Mummu hoiti meitä lapsia, minua ja sisartani. Mummu oli ankara, ainaista huutoa ja läimäytyksiä... Muistan lapsuudesta vain huutoa ja miksi niin teit.. sukulaiset ovat saaneet minusta ilkeän lapsen kuvan. Edelleen minusta tuntuu kun tapaan tätejä ja setiä että he karsastavat minua koska olin "ilkeä" pienenä. Miksi he eivät ymmärrä ettei se johdu minusta?Miksi vanhemmat haukkuvat toisia ihmisiä lasten kuullen?Minusta ainakin tuli vihainen pieni ihminen haukkumisien vuoksi. Olin aina vihainen ihmisiä kohtaan - niitä ihmisiä,joita läheiset olivat moittineet. Miksi te tädit ja sedät ette ymmärrä että kasvatuksessa se vika oli eikä lapsessa!!! Nyt aikuisenakin saan asiasta kärsiä. Miksi ette ymmärrä!!
mietteitä
minävaan...
1347
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hyväksyntäähän se ihminen aina kaipaa - etenkin lähipiiriltään.
Sinä voit nyt aikuisena osoittaa niille ennakkoluuloisille ja asenteellisille sedille ja tädeillesi, että sinusta kasvoi mummun tyranniastakin huolimatta tasapainoinen, kohtelias ja muita arvostava, onnellinen ihminen.
On sitten heidän häpeänsä, jos he eivät halua sitä tosiasiaa nähdä.