Miksi olen aina se "paska"ihminen joka aiheuttaa toiselle vain pahaa...vaikka kysyn,kuuntelen,autan minkä ehdin,silti teki miten ja mitä tahansa, aina löytyy joku syy, mistä haukkua tai moittia minua, parisuhteessa!
Mikä on miehen rooli suhteen ylläpitämisessä ja kaikessa siihen liittyvässä?Vai nainenko on se jonka täytyy hoitaa suhdetta?ja huolehtii toisen"hyvinvoinnista"?
Jos myöhästyt tai laiminlyöt tai et huomioi,OLET PASKA;HULLU;sairas..ym.ym..
Jos kysyn lomasuunnitelmia,vastaus kuuluu"en minä tiedä"päätä sinä...ja kun päätän,saa kuulla, aina sinä määräät mitä tehdään lomalla....
Mitä tuohon voi todeta??...muuta kuin että suhde on tuhoon tuomittu....mielestäni........
entäs ne vanhemmat...saa olla aamupala pöydän ympärillä joka kerta...vaikka haluaisin jutella päivän asioista..kahden..mutta ei,se vanhempien"kunnioitus"ylettyy siihenkin ettei omaa elämää saisi olla tai mielipiteitä...
Aikamme on muutenkin rajallista kahden(toinen työ..mulla)ja eri osoiteessa asutaan).
Mökötys, aiheeton ilman syytä?Sitäkään ei voi käsittää jos aamulla kaikki OK?ja iltapäivällä mies kuin myrskyn merkki,kertomatta mikä on?
Tulee silloinkin ajatuksia mitä mä olen tehnyt taas väärin? ONKO TÄSSÄ ENÄÄ MITÄÄN JÄRKEE????Auttakaa joku?AHDISTUN ENTISESTÄÄN...
Mikä on miehen rooli suhteen ylläpitämisessä ja kaikessa siihen liittyvässä?Vai nainenko on se jonka täytyy hoitaa suhdetta?ja huolehtii toisen"hyvinvoinnista"?
Jos myöhästyt tai laiminlyöt tai et huomioi,OLET PASKA;HULLU;sairas..ym.ym..
Jos kysyn lomasuunnitelmia,vastaus kuuluu"en minä tiedä"päätä sinä...ja kun päätän,saa kuulla, aina sinä määräät mitä tehdään lomalla....
Mitä tuohon voi todeta??...muuta kuin että suhde on tuhoon tuomittu....mielestäni........
entäs ne vanhemmat...saa olla aamupala pöydän ympärillä joka kerta...vaikka haluaisin jutella päivän asioista..kahden..mutta ei,se vanhempien"kunnioitus"ylettyy siihenkin ettei omaa elämää saisi olla tai mielipiteitä...
Aikamme on muutenkin rajallista kahden(toinen työ..mulla)ja eri osoiteessa asutaan).
Mökötys, aiheeton ilman syytä?Sitäkään ei voi käsittää jos aamulla kaikki OK?ja iltapäivällä mies kuin myrskyn merkki,kertomatta mikä on?
Tulee silloinkin ajatuksia mitä mä olen tehnyt taas väärin? ONKO TÄSSÄ ENÄÄ MITÄÄN JÄRKEE????Auttakaa joku?AHDISTUN ENTISESTÄÄN...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Älä hyväksy sitä, että sinua syytetään. Jos tulee jokin vastaava tilanne, niin kysy heti, että mitä toinen tarkoittaa sanoessaan noin. Ja sen lisäksi monta muuta kysymystä. Ja sitten kerrot, miltä sinusta tuntuu ja mitä luulet toisen tarkoittavan sanoessaan noin. Eli selvitä asia heti. Älä jää vain pohtimaan itseksesi ja syyllistä itseäsi. Oikeasti voi olla niin, että sinussa ei ole mitään syytä.
Olen huomannut itse omassa avioliitossani olleeni sellainen, että olen aina hyväksynyt toisen syyttelyt, mahdolliset haukkumiset ym, enkä ole koskaan kyseenalaistanut niitä juttuja. Kun sitten jossain vaiheessa tajusin ja ajattelin, että eihän tuokaan asia ole noin. Silloin ajattelin, että seuraavan kerran, kun tulee vastaava tilanne, kysyn mieheltä suoraan, että mitä hän tarkoittaa sanoessaan noin. Tämän jälkeen miehen tälläiset tyypilliset heitot, eli se että sanoi jotakin minua loukaavaa, vähenivät. Jotkut ihmiset ovat vaan sellaisia, että jos heillä itsellään on huono olo, niin heidän täytyy loukata muitakin. Mutta, kuten jo alussa kirjoitin, älä hyväksy sitä. Pystyt vaikuttamaan paljon omilla ajatuksillasi tilanteeseen. Eli älä itse syyllistä itseäsi.
olen kyllä aina yrittänyt sanoa että puhutaan avoimesti asiat mutta mies ei puhu.Menee mykäksi,syyttelee,haukkuu...lyö luuria korvaan tai jättää toisessa päässä luurin pöydälle ja kiroilee siellä itsekseen minua.(SAIRASTA MINUSTA tuollain käyttäytyä)
Aivan kuin asiat niin paranisi?
Pahentaa vain kun ei puhuta.
Mikä saa ihmisen tekemään tällaista?
Kun ihan joku arkinen asia,saa miehen otsan rypistymään ja sitten myrkyttää kaikki sillä vihallaan.
Monta kertaa olen "päättänyt"lähteä koko suhteesta,mutta aina olen anteeksi antanut.
Silti asia vaivaa minua.Mietin rakastaako mies yhtään koska asiat ei suju aina,vaan sattuu sisimpään.(Minun).
Olenko vain itsestäänselvyys jonka eteen ei kannata panostaa mitään?
Loma reissutkin tapahtuu kun mä ne järjestän ja ideoin.Mies ei järjestä koskaan mitään matkoja tms.Vaikka aina kysyn mitä teemme lomalla.Ei tosin arkenakaan tule kutsuja minnekään ,syynä se koska miehellä on sellainen työ ettei jaksa öitä valvoa.Ja kuitenkin tilanne on toinen jos joku muu ehdottaa tai pyytää johonkin.Silloin työ ei ole este.Sekin on aika outoa??
Tietenkin eihän sitä aina jaksa lähteä kun tietää töitä olevan,mutta mielestäni jos se sama syy on aina ,tuntuu ettei se työ ole se este vaan oma tahto!
Ymmärtäisin sen niin ettei silloin haluakkaan lähteä minnekään minun kanssa.
Eipä silti mukava se on itsekseen mennäkin,eipähän tarvitse toista ottaa huomioon eikä tule mökötystä ja riitaa mistään.
Paljon olen miettinyt kuinka riittämätön minä olen kun en jaksa työni lisäksi tarpeeksi tehdä miehen eteen ettei hän mököttäisi aina jostain.
Kannattaisko jonkun kasvaa jo aikuiseksi 40 vuotiaana???
haluaisit meidän sinua auttavan? Mitä tarkalleen ottaen meiltä odotat?
Valitettavasti me emme voi olla auktoriteetteja, jotka sanovat miehellesi, että hänen pitää muuttaa käytöstään. Edes sinä et voi muuttaa häntä. Voit muuttaa vain omaa suhtautumistasi hänen käytökseensä.
ajattelinkin etten voi muuttaa kuin itseäni,enkä pyrikään muuhun.
Mietin vain miksi ihminen käyttäytyy niinkuin käyttäytyy?Onko se ilkeyttä vai elämättömän nuoruuden kapinaa?kun vanhemmat ovat tähän saakka olleet holhoamassa aikuista miestä....
Voiko se olla niin että katkeruus kostautuu nyt minuun?Vaikka en ole aina edes vierellä.
Vastauksia moniin mieltä askarruttaviin kysymyksiin mieheltäni on turhaa odottaa.Mökötys alkaa jos kysymyksiä esitän.Eli halua puhumiseen ei ole,vaikka kuinka sanoisin että haluaisin selvittää mieltä painavia asioita että oppisin ymmärtämään toista ehkä paremmin.
Valmiita vastauksia ja neuvoja ei kukaan osaa antaa kun ei tapausta tarkemmin tunne.On vaan pää niin sekaisin kaiken miettimisestä etten enää tiedä mikä olen,mitä elämältä haluan,miksi yleensä olen...?
Jospa se aika tekee tehtävänsä tässäkin tapauksessa.