Olen 28 vuotias mies,olen ollut avovaimoni kanssa yhdessä jo 8 vuotta, meillä ei ole lapsia.Suhde on luottamuksellinen ja muuten kaikin puolin ok mutta viimeisimmän vuoden aikana muuttunut tylsäksi ja seksi loppunut lähes kokonaan aina kun yrittää tehdä aloitetta hän tiuskaisee jonkun syyn esim.väsyttää huomenna sitten.Kun yrittää keskustella aiheesta hän suuttuu,eikä keskustelu johda mihinkään todella turhauttavaa.Mielestäni seksi on tärkeä osa suhdetta! En osaa päättää mitä tehdä pettäminen ei ole mielestäni ratkaisu pahimmassa tapauksessa satuttaa vain toista pahoin! Yrittääkkö vielä puhua vai jättää?? Kiitos jo etukäteen mielipiteistänne!!
Mitä pitäisi tehdä??
mies-28
61385
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Oikeassa olet, seksi on tärkeä osa parisuhdetta! Jos ei toinen osapuoli ota asiaan kantaa, ei anna eikä suostu keskustelemaan asiasta niin silloin sinun on itse tehtävä päätöksesi, mieti mitä SINÄ haluat elämältä ja parisuhteelta??? Eihän sinulla ole kuin kaksi vaihtoehtoa, joko jäät suhteeseen ja opettelet elämään selibaatissa tai sitten eroat ja etsit mieluisamman kumppanin. Nämä päätökset ovat aina vaikeita ja tuntuu varmasti pahalta molempien puolesta, mutta huomaat ajan kanssa että päätöksen teko kannatti!
Itse olen huomannut, että asia ei suinkaan parane. Oma avokkini ei asiasta suostu sen kummemmin puhumaan eikä tilanne näytä korjaantuvankaan. Ihmeitä ei siis tapahdu ja koska en ole valmis elämään näinkään, olen etsinyt jo oman asunnon ja trakoitus olisi ilmoittaa tästä vaikeasta asiasta muutaman päivän sisään.
Terve vaan.
Mulla hieman samanlainen tilanne. Olemme olleet avovaimoni kanssa vajaan vuoden yhdessä ja käytännössä asuneet tuon ajan saman katon alla.
Vime aikoina minusta on alkanut tuntua siltä, että hän ei enää välitä suhteestamme tai minusta. Aikaisemmin hän lähetti minulle päivällä mukavia tekstiviestejä, halasi, suuteli jne...Seksi oli mielestäni loistavaa ja harrastimme sitä usein.
Sitten suhteeseemme tuli mukaan riidat. Lähes poikkeuksetta ne johtuivat/johtuvat minusta. Jokaisen riidan jälkeen yritän kaikkeni korjata tekemiäni virheitä ja osoittaa miten rakastan häntä.
Tilanne on johtanut siihen, että harrastamme seksiä noin kerran viikossa ja aina minun aloitteestani. Hän ei enää osoita tunteitaan samalla tavoin kuin ennen ja minusta tuntuu kovin yksinäiseltä. Olemme yrittäneet puhua asiasta mutta keskustelu johtaa aina riitaan tai siihen että loukkaannun syvästi.
Haluaisin hänen kanssaan enemmän kuin mitä meillä nyt on. Kuitenkin hän sanoi, että tarvitsee omaa tilaa ja että hän saattaa olla hiukan sitoutumiskammoinen. Pahinta on ajatella hänen sanojaan: " en välttämättä halua herätä vierestäsi joka aamu, mutta en halua herätä kenenkään muunkaan vierestä." Tämä saattoi olla vertauskuvallinen ilmaisu mutta kuitenkin.. Miten tällainen pitäisi ymmärtää?
En haluasi luovuttaa, koska tiedän miten onnellinen voisin olla hänen kanssaan mutta en tiedä miten kauan jaksan tai pystyn yrittää ymmärtää.
Tilanne on alkanut vaikuttaa minuun huolestuttavan raskaasti, epäilen että masennun pahasti. Minulla ei ole koskaan ollut esimerkiksi nukahtamisvaikeuksia, mutta nyt olen joutunut ottamaan nukahtamislääkkeitä. Mikään ei huvita eikä minulla ole enää voimia tehdä mitään. Suhteemme ongelmat vie kaikki ajatukset ja voimat minulta. Ennen olen ollut itsevarma, aktiivinen, itsenäinen ja voimakas nuori mies, nyt ei ole enää jäljellä mitään siitä.
Haluaisin muiden vastaavassa tilanteessa olevien miesten kuvauksia tilanteestaan ja etenkin naisten ajatuksia siitä, miksi puolisoni käyttäytyy näin.
Mies-28:lle: alä prrkle luovuta jos hän on sinulle se OIKEA!
Itse olin vähän samanlaisessa tilanteessa ja päätin lähteä siitä suhteesta vaikka tuntui helvetin pahalta. Mutta nyt alkaa pikku hiljaa tuntuun paremmalta. Joten ei kannata jäädä roikkuun suhteeseen missä toinen ei tiedä mitä on menettämässä.
Tuntuu juurikin siltä että puolisoni ei osaa arvostaa...Olen huomannut että muutun just sellaiseksi nalkuttavaksi "vaimoksi" mitä en ole itse koskaan voinut ymmärtää ja se hävettää. Pystyn kyllä antamaan enemmän tilaa hänelle mutta sillä kustannuksella että kylmetän omia tunteitani häntä kohtaan tarkoituksellisesti. Tällainen tie loppuu kuitenkin ikävästi molempien kannalta. Tiedän miten pahalta tuntuisi lähteä pois mutta kyllä tämä joskus raskaalta tuntuu. Eikä kyse ole siitä etteikö minulla saattaisi olla vientiä muuallakin, mutta olen kaikesta huolimatta vakuuttunut että puolisoni on minulle se oikea..tiedä sitten.
Jos seksi on jäänyt pois ja mitään ihme riitaa ja draamaa ei ole taustalla..... ja jos seksi puheenaiheena aiheuttaa yhtäkkiä kiukuttelua..... niin voiskohan olla että sillä on joku toinen jo kiikarissa tai peräti hoidossa ?
Pillerit vois myös kokeilla jättää pois jos on käytössä?