Mietin paljon välejäni siskoihini. Ne ovat aina olleet melko etäiset, enemmänkin he on keskenään olleet tekemisissä. Olenko minä etääntymässä heistä taas, parin vuoden toiveikkaan lähentymisen jälkeen?? Mitä minä osaan heidän kanssaan jutella. Kaikki tuntuu niin pintapuoliselta. Toinen sisko haluaa päättää jopa henkilökohtaisista asioistani, on vaikea sanoa ettei se sovi. Loukkaantuisihan se siitä, ja olisko sitten taas joku kaunanpito valmis, sitä pelkään. En mä halua riidellä. Toinen sisko ei sano, mutta arvaan että ajattelee samaa kuin toinen. Tunnen taas liukuvani kolmannen pyörän "kivaan" asemaan.. olla joku mutta ei kuitenkaan mitenkään lähellä heitä, ajatella eri tavalla, olla erilainen, olla se äidinkin vähiten hyväksymä lapsi. Ei kai siskoni ole pahoja, kait he välittävät toisten tunteista? Ainiin, ainakin omista tunteistaan he kyllä välittävät, siitä ei ole epäilystä. Pelottaa joskus, jokin välinpitämättömyys heistä paistaa silti. Onko se vain omaa kuvitelmaani? Voi kun se ei olisi totta, kyllä mä välitän siskoistani niinkuin ennenkin. Toivottavasti hekin minusta.
Välit siskoihin
PieniIsosisko
81073
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
elämääs ja älä ole takertuja se ahdistaa muita.
Kunnioita muiden elämää ja älä odota jonain "ressukkana" miks ei sua huomata.
Aloita itsestä aina sillä toisia et voi muuttaa.Siskoilla on myös muita ihmisiä et voi vaatia että olisi heille ykkönen.
ei ole mikään 'ressukka', jos odottaa muilta ihmisiltä hyvää kohtelua. Itseään ja muita arvostava yleensä odottaa ja närkästyy idioottimaisista ihmisistä..
Millaisen mallin vanhempasi ovat teille antaneet? Sellaisen, että kaikista pitää välittää ja kaikkien tunteita huomioida vai kylmän suhtautumisen monissa sosiaalisissa tilanteissa?
Omien sisarusten pitäisi olla tuki ja turva, läheisimpiä ystäviä maailmassa. Eivätkö he tunne sinua ihmisenä vai eivät edes halua tuntea? Nähdä sitä, että olet tunteellinen ja haavoittuvainen ihminen ja tarvitset ja haluat olla heidän lähellään? Olisi hienoa, jos siskosi tajuaisivat sen. Yritä jutella heidän kanssaan syvällisiä asioita elämän tapahtumista ja tunteista.
Toivottavasti sinulla on muita läheisiä ihmisiä ympärilläsi.
voi olla tuki ja turva mutta vanhempana saattaa sisaret ahdistaa.
Kaikilla on oma elämä ja historia ollut ja kun siihen tunkee vaikka juoppo niin huh,huh,...
Jos sulla sattuu oleen siskona katkera luonnehäiriöinen tapaus, on aika vaikea kuvitella häneltä mitään tukea ja turvaa! V**uilu ja arvostelu ja juoruilu päänauonta on ainoa mitä sieltä suunnasta tulee. Tällaiset ihmiset eivät muutu, paitsi huonompaan suuntaan.
Minä ymmärrän mitä tarkoitat tuolla että tunnet itsesi jollain lailla ulkopuoliseksi sisartesi seurassa. Minulla on sama juttu. Tosin siskoja on 3. Minä olen se "neljäs pyörä". Heillä on keskenään sisäpiirin vitsejä, juttuja, retkiä ym. Olen ihan ulkona keskusteluista joka kerta, koska en tiedä mistä he milloinkin oikeastaan puhuvat?! Retkille minua ei kutsuta tai ehkä ei jopa haluta. En voisi sanoa etteivätkö he välittäisi minusta, varmasti sisimmässään välittävät, mutta olen jotenkin ajautunut elämässäni tilanteisiin, jotka poikkeavat muiden sisarten elämästä. Se lienee yksi syy tähän heidän suhtautumiseensa minua kohtaan. Vaikka jokaisella meistä on oma yksilölinen elämämme, jokaisella se menee eri tavalla, ei se tarkoita ettemmekö tarvitsisi perhettämme! Minä en ole kopio siskoistani, vaan minä olen minä! Olen aina ollut kokeilun haluinen ja etsinyt jännitystä. Poikkean sisaristani siinä suhteessa. Haluan tässä vaiheessa selventää, että en ole narkkari, enkä juoppo.
Viimeiset parisen vuotta olen elänyt tasaista ja "tylsääkin" elämää, eikä seikkailun haluni ole enää läheskään niin tärkeä, eikä jännitykset ym. Ja näiden vuosien aikana tunnen itseni aikuistuneen. Se ei silti ole poistanut tätä sisarteni paheksuntaa minua kohtaan, vaikka itse yritän ja yritän. Haluan kuulua porukkaan, olla yksi heistä, samanlainen perheenjäsen kuin hekin. Mutta he eivät ota! Se sattuu paljon, koska tottakai ovat läheisimpiä ihmisiä. Olinpa millainen tahansa, niin toivoisin siskoiltani hyväksyntää ja ymmärrystä, minäkin hyväksyn ja ymmärrän heitä. Enkä minä ole mikään hullu!! En tee kenellekään pahaa! Tahtoisin vain olla yhtä tärkeä...
vuosia ja tilanne vain pahenee.Varsinkin yksi siskoni(vanhempi)saa jotain sairasta nautintoa mollaamalla ja kertomalla toisille sisaruksille juttuja minusta,jotka ei pidä paikkaansa.En jaksa puolustaa enää itseäni,mutta ihmettelen,ettei ne muut huomaa mistä kenkä oikein puristaa....
Kannattaa elää omaa elämää ja pitää välit niihin etäisen asiallisina. Joudut kuitenkin tulemaan heidän kanssaan tekemisiin loppuelämäsi, joten välit kannattaa pitää. Mitä vähemmän niiden kanssa olet tekemisissä, sen parempi mahku pysyä jonkunmoisissa väleissä.
Itselläni kanssa samanlaista tilannetta. Nämä 2 pitää ihme marttapiiriä keskenään, jos vaikka olemme kolmin jossain, nämä 2 saattaa kadota vaikka naistehnuoneeseen ja supista siellä jotain pitkät pätkät. Todella mieltä ylentävää!
Aika niheää on nykyisin yhteydenpito ja näkemiset.
Ihan suosilla: olkoon keskenään ja eläkäämme me muut omaa elämäämme muiden ihmisten kanssa.