Vaimoni muuttui täysin kun saimme ekan lapsemme reilu vuosi aikaa. Hänestä tuli suojeleva ja hän työnsi minut sivuun. Hän ilmoitti, että hänen elämänsä on nyt täydellistä ja hän on saaanut sen mitä on pienestä asti halunnut, lapsen. Jo ennen varpajaisia hän ilmoitti, että kaljapullot häviävät tästä huushollista lopullisesti. Aivan järjetöntä kyttäämistä ja holhoamista. Mielestäni hän pelkää kokoajan. Tiedän hänen lapsuutensa ja sieltä tulevat pelot. Hänellä on ollut kamalia kokemuksia mitä joutunut lapsuudessa näkemään. Pitäisikö minun ehdottaa jotain terapiaa. Hänen perustelunsa on se, että ei halua lapselleen samaa kohtaloa kuin mitä itse on nähnyt ja pelännyt. Tää tilanne on ihan hullu kun hän syyttää minua nyt kaikesta. Ei tilanne ollut tälläinen ennen lapsen syntymää. Olemme olleet yhdessä jo vuosia.
Vaimo pelastamassa
lastaan "omalta" ...
3607
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Luulenpa, että saat varautua jankuttamaan siitä terapiastakin useampaan otteeseen, jos sille tielle meinaat lähteä. Ensin vaimosi takuulla pillastuu moisesta loukkauksesta, syyllistää sut siitä, ahdistuu, kun kuvittelee, että häntä luullaan jo hulluksi ja vetäytyy vaan entistäkin tiukemmalle eristyksiin.
Mä näkisin sun roolisi ihan toisenlaisena: vaimosi tukijana ja ymmärtäjänä. Sinä tiedät jo mitkä syyt siellä taustalla häntä ohjaavat, tiedät miksi hän on niin ylisuojeleva ja omistamishaluinen. Paras tuki hänelle on ymmärtävä ja pitkäpinnainen aviomies.
Sinun pitää tuppautua hoitamaan lastakin, vaikka vaimosi siitä ensin kauhistuisi ajatellen, että ethän sä osaa mitään. Sä olet kuitenkin lapsen isä ja sulla on oikeus osallistua lapsesi hoitoon ja varjelemiseen. Ota vaikkapa oppilaan rooli ja yritä innostaa vaimoasi "opettamaan" sulle lapsen hoitamista, sekin touhu osaltaan auttaa häntä avautumaan ja kohtaamaan pelkojaan.
Älä siis anna periksi vaimosi hysterialle, vaan rauhoittele häntä, ole läsnä ja vankkumaton ja keskity voittamaan teoillasi ja asenteellasi hänen luottamuksensa takaisin.
Kerrankos sitä herkkä ja hauras ihminen "sekoo" kun saa pienen käärön vastuulleen. Ymmärrystä ja tukea rutkasti kehiin, niin kyllä se siitä rauhottuu.
jotenkin tuntuu että AMI on mies kirjoituksesta päätellen tai siis kirjoitustyylistä arvaten mutta tosi hyvä vastaus...olin naisena ja muutaman tenavan äitinä samanlaisella linjalla kuin ami.
Eli parhaiten tukemalla ja päättäväisellä asenteella.
jotka vielä päällepäin kokoajan pelkäävät maailmaa ja sitä, etteivät suorita vanhemmuuttaan riittävän hyvin saavat aikaan lapsissaan suurimmat mielenterveysongelmat kasvattamalla niitä "parhaansa mukaan", eli tukahduttamalla, pelottelemalla, suojelemalla elämältä, antamalla ymmärtää että toinen vanhempi on huono ja paha, ja että lapsi on aina väärässä. Näin sitä sitten jatketaan kärsimysten ketjua sukupolvesta toiseen.
Ihan sen teidän lapsen takia, hommaa se vaimos terapiaan. Vaikka pariterapiaan, jos muu ei auta. Tai menkään yhdessä perheneuvolaan keskustelemaan kasvatusperiaatteista asiantuntijan kanssa. Kaljaa ei lapsen mun mielestä kotona tarvitse nähdä, siinä on vaimosi oikeassa, mutta muuten toi kuulostaa tasan oppikirjakuvaukselta siitä, miten lapsesta luodaan masentunut aikuinen.