Olisi niin hyvä, jos toiseen voisi vielä luottaa. Ihan kamalan surullista, että miehet haluavat kiinni jäätyään jatkaa vielä vaimon höynäyttämistä. Minä en voi tietää onko tämä totta kohdallani. Niin voi olla, ainakin nyt tuntuu siltä kun olen masentunut ja itsetunto alhaalla.
Ei miehillä ole mitään oikeutta pitää vaimoja vaan varalla perustarpeidensa tyydyttämiseksi. Tulee mieleen tuolla aikaisempi juttu, jossa mies on sanonut rakastajalleen katsovansa miten parisuhteensa kehittyy. Kehittyminen siis tarkoittaa vaimon luotamuksen, sietokyvyn, alistumisen ja palautumisen tasoa.
Olisi se paljon reilumpaa tunnustaa vaimolle, että nyt ollaan rakastuttu niin syvästi, että pakko menna ja olla sen toisen kanssa. Saisi edes surra surunsa loppuun, kun tietäisi miten asiat on.
Ei miehillä ole mitään oikeutta pitää vaimoja vaan varalla perustarpeidensa tyydyttämiseksi. Tulee mieleen tuolla aikaisempi juttu, jossa mies on sanonut rakastajalleen katsovansa miten parisuhteensa kehittyy. Kehittyminen siis tarkoittaa vaimon luotamuksen, sietokyvyn, alistumisen ja palautumisen tasoa.
Olisi se paljon reilumpaa tunnustaa vaimolle, että nyt ollaan rakastuttu niin syvästi, että pakko menna ja olla sen toisen kanssa. Saisi edes surra surunsa loppuun, kun tietäisi miten asiat on.
Vastaukset 10
Vanhimmat
ja vuorovaikutustaidot kulkevat käsikädessä. Se, ettei luota toiseen, johtuu solmuista vuorovaikutustaidoissa. Kehitystä ei tapahdu, ellei molemmat ala rapsutella solmua auki, pikkuhiljaa. Miksi siis edes alkaa surra hukassa olevia vuorovaikutustaitoja, kun ennemmin pitäisi miettiä miten alkaa rapsuttaa solmuja auki...???
antaa mitään konkreettista ohjetta? Haluaisin kyllä jutella peloista mieheni kanssa, mutta hän suuttuu siitä että palaan vanhaan asiaan. En halua että riitelemme vain pelkojeni takia. Mitä muuta voisin tehdä?
Etkö voisi ainakin luottaa siihen, että miehesi ihan todella haluaa jatkaa kanssasi, koska on vielä siinä, ei ole lähtenyt?
Kertoessasi peloistasi, kerro kaikesta minä -muodossa, "minusta tuntuu, minusta näyttää". Jos sanot "minusta tuntuu" ja miehesi suuttuu, niin kysy miksi! Jos sinusta tuntuu joltakin, ei siitä saa suuttua. Mutta sinäkään et saa suuttua, kun mies kertoo omista tunteistaan.
Kuinkas sitten jatketaan kun kerron kaiken minä muodossa. Omista tuntemuksista ja toiveista. Mies suuttuu ja alkaa vain nimittelemään rumasti eikä viitsi millään lailla toteuttaa pinintäkään toivomusta.
Mies suuttuu, jos esität hänelle toiveita puhuessasi tunteistasi. Puhu siis vain tunteistasi. Älä esitä pienintäkään toivetta. Sen sijaan voit kysyä mitä HÄN toivoisi. Tepsisikö?
Mies itse on kysynyt toiveistani. Omista tunteistani kerron itse. Olen kysynyt hänen toiveista. Vastaus on että ollaan vain. Se tarkoittaa hänellä että passaan ja palvelen häntä, silloin kaikki on hyvin. Itse tunnen että vuorovaikutus ei toimi näin. En tunne saavani mitään tilalle. Ärsyynnyn ja sanon. Riita onkin sitten valmis.
Tuohan on periaatteessa helppo... sanot, että toiveesi ovat vastedes samanlaiset kuin hänen: "ollaan vaan". Eli käytännössä tarkoittaa ettet enää ainakaan passaa ja palvele.
Minulla on ollut pitkä kotityönjakoprojekti, joka jatkuu edelleen. Koska mikään muu ei auttanut alkuunkaan, järjestin itselleni niin paljon töitä ja muita menoja (myös ilta- ja yö) etten ollut kotona kotitöitä tekemässä. Se auttoi melko paljon, muttei vielä aivan kaikkeen...
Kokeilen kyllä tuota. Tiedän melko varmasti kuinka siinä käy. Kaikki on tekemättä, tyhjät maitopurkit, likaset lautaset ym on siinä mihin ne on sattumalta jääneet. Ei mitään tapahdu kodin hyväksi. Ollaan vain!
minun mieheni jäi äskettäin kiinni eräänlaisesta pettämisestä... hän suuttui myös hirveästi, kun tenttasin häntä koko ajan. Kyselin, utelin, vaadin vakuutteluja ja todisteluja siitä, että minä olisin ainoa. Hän ei jaksanut oikein kuunnella ja hermostui. Jotenkin hän käänsi kaiken minun syykseni, minä jouduin varomaan olemistani, hän oli vihainen minulle.
Sitten keräsin hieman voimia ja mietin, kuka se todellinen syyllinen onkaan ja kenellä on oikeus olla vihainen. Tajusin, että minä saan olla loukkaantunut ja tentata häntä. Sanoin hänelle, että hän saisi olla onnellinen, että ylipäätään edes haluan vielä tentata ja testata hänen luottamustaan. Se saa maksaa virheistään, joka ne virheet on tehnyt. Se et ole sinä enkä minä. Aina on se riski, että mies lähtee suhteesta, kun häntä liikaa tenttaa ja yrittää saada keskustelemaan. Mutta ainakin minä koen olevani vähintään vastausten ja keskustelujen ja esim. pariterapian arvoinen - jos mies ei ole siihen valmis, olen yksin tai etsin paremman.
Mieti, miten haluat itseäsi kohdeltavan. Jos haluat jatkaa alistettuna, anna mennä. Voit myös laittaa vastaan, jolloin mies joko hermostuu ja häipyy elämästäsi tai alkaa kunnioittamaan sinua entistä enemmän ja yrittää parantaa tapansa. Sillä sellaisia ihmisiä kunnioitetaan, jotka itse kunnioittavat itseään ja vaativat hyvää kohtelua. Uskallatko ottaa sen riskin?
On käyty perheterapiassa, olen yrittänyt keskustella. Kun tulee vaikeampi aika silloin on helppo lähteä sinne "jossa ymmärretään". Pääsee helpommin asian yli. Mutta, käsittelemättömät asiat kasaantuu aina vain suuremmaksi vuoreksi. Halua ei ole lähteä, outoa rakkauden näyttämistä miehellä.