Kullannuppuset. Tämä viesti on osoitettu nyt naisille, koska olen itse nainen. (Joku reipas voi tehdä miehille vastaavan.)
Muistattehan, että uskollisuuden lisäksi parisuhteessa on myös muita asioita, joista pitää huolehtia. Ennen kuin mesoat kumppanisi teoista ja menoista, kaiva roskat pois omista silmistäsi.
Milloin viimeksi
- ostit uusia alusvaatteita?
- hillitsit hermosi, kun miehesi mokasi jonkun arkisen jutun?
- annoit puolisollesi ihanaa seksiä ja kehuit häntä sen jälkeen loistavaksi rakastajaksi?
- päätit viedä lapset vaikkapa uimahalliin, että puolisosi saisi hengähtää hetken yksin kotona?
- vietit puolisosi kanssa kaksin kynttiläillallisen?
- ajoit säärikarvasi ja päivitit hiusvärin?
- veit lämpimiä voileipiä ja iltateen television eteen, kun miehesi katsoi jääkiekkoa.
- kehuit puolisoasi julkisesti?
- luit sanomalehden, kävit ulkona tai osoitit olevasi miehellesi muutakin kuin vaipanvaihtaja
Minulla on ihana avioliitto. Olen äiti ja äitiys on minulle tärkeintä maailmassa. Tämän lisäksi olen kuitenkin vaimo, ja siitä roolista haluan pitää kiinni.
En ole alistettu, tyhmä tai epävarma. Silti mies on mielestäni vain yksinkertaisesti luotu sellaiseksi, että hänen täytyy saada tuntea olevansa perheensä laumanjohtaja ja uros. Kun mieheni tulee pitkän päivän jälkeen kotiin, haluan, että hän saa hengähtää hetken siistissä olohuoneessa ja mahdollisesti syödä jotakin. Haluan, että mieheni saa lähes aina seksiä (ihan aina ei jännityksen vuoksi kannata antaa, mutta 90-prosenttisesti) halutessaan. Haluan tehdä mieheni hulluksi himosta viekotteleville tuoksuilla, sileällä iholla, litteällä vatsalla, puhtailla lakanoilla ja kauniilla alusvaatteilla. Haluan osoittaa vieraillekin, kuinka arvostan miestäni, ja kuinka osaava ja ihmeellinen hän on (joo, tuon voi tehdä olematta naurettava). Haluan osoittaa kunnioittavani mieheni rauhaa ja yksityisyyttä antamalla hänelle ennemmin lehdenlukurauhan kuin tenttaamalla työasioita. Ja kaiken lisäksi olen sitoutunut loppuelämäkseni silittämään mieheni paidat!
Arvatkaapa, mitä saan tästä kaikesta vastapalvelukseksi? Ihanan ja minua ylöspäin katsovan miehen, jolla on aina kova kiire töistä kotiin!
Vaikka maailmassa on paljon persoonallisuushäiriöisiä pettäjiä, niin aina joukkoon eksyy myös muutama väärinymmärretty, hairahtanut ja väsynyt aviomies. Pitäkää huolta suhteestanne!
Muistattehan, että uskollisuuden lisäksi parisuhteessa on myös muita asioita, joista pitää huolehtia. Ennen kuin mesoat kumppanisi teoista ja menoista, kaiva roskat pois omista silmistäsi.
Milloin viimeksi
- ostit uusia alusvaatteita?
- hillitsit hermosi, kun miehesi mokasi jonkun arkisen jutun?
- annoit puolisollesi ihanaa seksiä ja kehuit häntä sen jälkeen loistavaksi rakastajaksi?
- päätit viedä lapset vaikkapa uimahalliin, että puolisosi saisi hengähtää hetken yksin kotona?
- vietit puolisosi kanssa kaksin kynttiläillallisen?
- ajoit säärikarvasi ja päivitit hiusvärin?
- veit lämpimiä voileipiä ja iltateen television eteen, kun miehesi katsoi jääkiekkoa.
- kehuit puolisoasi julkisesti?
- luit sanomalehden, kävit ulkona tai osoitit olevasi miehellesi muutakin kuin vaipanvaihtaja
Minulla on ihana avioliitto. Olen äiti ja äitiys on minulle tärkeintä maailmassa. Tämän lisäksi olen kuitenkin vaimo, ja siitä roolista haluan pitää kiinni.
En ole alistettu, tyhmä tai epävarma. Silti mies on mielestäni vain yksinkertaisesti luotu sellaiseksi, että hänen täytyy saada tuntea olevansa perheensä laumanjohtaja ja uros. Kun mieheni tulee pitkän päivän jälkeen kotiin, haluan, että hän saa hengähtää hetken siistissä olohuoneessa ja mahdollisesti syödä jotakin. Haluan, että mieheni saa lähes aina seksiä (ihan aina ei jännityksen vuoksi kannata antaa, mutta 90-prosenttisesti) halutessaan. Haluan tehdä mieheni hulluksi himosta viekotteleville tuoksuilla, sileällä iholla, litteällä vatsalla, puhtailla lakanoilla ja kauniilla alusvaatteilla. Haluan osoittaa vieraillekin, kuinka arvostan miestäni, ja kuinka osaava ja ihmeellinen hän on (joo, tuon voi tehdä olematta naurettava). Haluan osoittaa kunnioittavani mieheni rauhaa ja yksityisyyttä antamalla hänelle ennemmin lehdenlukurauhan kuin tenttaamalla työasioita. Ja kaiken lisäksi olen sitoutunut loppuelämäkseni silittämään mieheni paidat!
Arvatkaapa, mitä saan tästä kaikesta vastapalvelukseksi? Ihanan ja minua ylöspäin katsovan miehen, jolla on aina kova kiire töistä kotiin!
Vaikka maailmassa on paljon persoonallisuushäiriöisiä pettäjiä, niin aina joukkoon eksyy myös muutama väärinymmärretty, hairahtanut ja väsynyt aviomies. Pitäkää huolta suhteestanne!
Vastaukset 32
Vanhimmat
Kyllä olet huomaavainen miestäsi kohtaan. Lukiessa huomasin, että myös nautit siitä, että silittelet paidat ja huomioit miestä. Uskon, että sinun suhteesi kestää.Onnea
Voi kiitos! Olemme olleet yhdessä jo niin kauan, että muutaman törmäyksen ja erehdyksen kautta olemme päässeet tähän pisteeseen. Kyllä on kannattanut yrittää! Ja kyllä, nautin oikeasti siitä, kun saan hoitaa koko huushollin vaatehuollon.
Joopa joo...
En halua olla ilonpilaaja...katkerana ehkä kuitenkin mietin omalla kohdallani noita sanojasi. Annoit ajattelemisen aihetta, kiitos siitä:-) On hienoa muista että antamalla myös saa...
Mutta entä sitten kun vaikka kuinka annat, laitat kauniita alusvaatteita, teet kynttiläillallisia, huomioit...sun panostustasi ei noteerata mitenkään. Kynttilät puhalletaan sammuksiin, ettei vain steariinia valu pöydälle. Viiniä ei voi juoda, kun pää tulee kipeäksi...ja tuleehan siellä telkasta jotain Idolsia, katselen sitä.
Seksiä olen yrittänyt virkistää jos jonkinlaisella: on ajeltu karvat sieltä ja täältä, on käyty kampaajalla, laitettu tuoksuja, jumpattu lihaksia jne...Mutta ei sytytä miestä ei.
Ääh...olen vaan niin henkisesti loppu. Lapset on ihania, heidät olemme saaneet. Ja onhan sekin jotain se....:-)
Onnea sinulle sinun elämässäsi. Ihana lukea että joillakin onni kukoistaa...:-)
Heittäydypä kylmän kohteliaaksi ja ota etäisyyttä. Älä enää puhu omista asioistasi, mutta pidä pokkasi äläkä kiukuttele. Ole salaperäinen, ja anna ymmärtää, että sinulla voi olla elämää jossakin muuallakin. Onnistuisiko? Onko todella niin, ettei miehesi välitä?
Toivottavasti luomasi ihana pieni maailma ei mene koskaan pirstaleiksi. Toivottavasti kohdallesi ei koskaan osu sellaista ulkoista tekijää, joka musertaa rakennelmasi. Toivottavasti avioliittosi kestää, kestää, kestää...
Suppea ajatusmaailma suoraan malliesimerkiksi poimittuna jostain naistenlehdestä.
Voi rakas ystävä. Tähän ihanaan olotilaan on tultu monen erehdyksen ja opettelun kautta.
Mutta nyt minä kysynkin sinulta: Miksi sinun on vaikeaa uskoa, että jollakin voi mennä oikeasti hyvin avioliitossa. Miksi toisen ilo sai sinulta näin aggressiivisen ja ilkeän vastaanoton?
Tekstisi on todellakin, kuin suoraan naistenlehtien nukkekotimaailmasta; tee niin ja näin tullaksesi onnelliseksi.
Kiinnostaa kovasti, kauanko ihanan vaimon suhteella on ikää ja toisekseen ihmettelen, miksi omassa ihmellisen täydellisessä elämässä kiinnostaa lueskella/kirjoitella uskottomuustekstejä? Yleensä teksteilijä hakeutuu omakohtaisiin keskusteluihin, miksi sinä valitsit juuri uskottomuuden?
Ei minun ole vaikeaa uskoa, että joillakin voi mennä oikeasti hyvin, mutta osaan myös lukea ihmisiä rivien väleistä ja muutenkin vaistota yhtä ja toista elämässä.
Jos olisitkin vain kertonut omasta onnellisuudestasi, olisin voinut olla kybällä onnellinen puolestasi, vain jos olisit jättänyt sen siihen.
Avioliittosi ikä kiinnostaa.
Minusta teksti on ihana ja käytännöllinen, jos tietää miehen "peruskäyttöohjeet" niin kyllä saat ihanan kumppanin jos vain JAKSAT olla sellainen kun kirjoittaja neuvoi! Kirjoittaja HALUAA parisuhteeseensa (mies nainen) onnellisuutta, eikä takerru vain omiin tarpeisiin. Kyllä nekin tyytyy jos annat miehelle sen mitä itse haluat.
Se mitä sinä tänne kirjoitit taas on väsyneitten ja äkäisien naisien ajattelumalli. Itse valitettavasti kuulun niihin, mutta tän kirjoituksen ansiosta, yritän muuttua. Yritän muistaa että mieskin tarvitsee hellyyttä ja vapaa aikaa ja rakkaudenosoitusta. Vaikkei kirjoittaja mitä uutta kirjoittanut, teksti sun kommentisi kanssa pisti ajattelemaan! Ajattele sinäkin!
Kyllä sen pitää olla tasapuolista, ei nainen pelkästään ole mikään ikuinen ryppyjen siloittaja.
jos on pettäjä luonne.
Vaikka kuinka tekis parisuhteen eteen kaikkensa,pettäjä se vaan pettää...
"Vaikka maailmassa on paljon persoonallisuushäiriöisiä pettäjiä, niin aina joukkoon eksyy myös muutama väärinymmärretty, hairahtanut ja väsynyt aviomies. Pitäkää huolta suhteestanne!"
Heippa honey. Tiedän hyvin, että on olemassa tietty genre, joka pettää aina vaan. Tiettyyn pisteeseen asti kuitenkin uskon, että hyvin ruokittu koira pysyy kotona. Jos et anna mitään suhteellesi, et voi siltä mitään odottaakaan. Turha sitä on kiistää, että ihminen on eläin muiden joukossa. Väärinhän se on vieraisiin hairahtaa, mutta voi miten inhimillistä se on, jos jokin omassa kotona hiertää.
Jos olet omasta mielestäsi kaiken tehnyt, huomioinut ja ollut kelvollinen muutenkin kuin pelkästään uskollisuusasioista, hae parempi mies petturin tilalle!
Nyt muulla pesueella on uimahalli- ja kyläilyaamu. Mamma saa omaa aikaa. Lähdenpä tästä kuntosalille ja lenkille. Sen jälkeen rasvaan jalkani, luen sunnuntain Hesarin ja sitten alan laittaa päivällistä. Hyvää päivänjatkoa!
- Ostin uudet sexyt alusvaatteet viime viikolla
- Hillitsen hermoni aina, joutavanpäiväiset pikkujutut eivät saa ääntäni kohoamaan.
- Harrastin ihanaa seksiä tänä aamuna
- Puolisollani on omaa aikaa paljon
- Ajoin säärikarvani eilen ja kävin kuntosalin jälkeen solariumissa. Ensi viikolla on kuukausittainen hiusten päivityspäivä.
- Keitin kahvit ja vein piirakat äsken miehelleni TV:n ääreen.
- Kehun puolisoani aina, kun siihen on tilaisuus.
- Luen Helsingin Sanomat joka aamu ja huomenna lähden työmatkalle Saksaan. En ole pelkkä vaipanvaihtaja.
Arvatkaapa, mitä saan tästä vastapalvelukseksi. Pettävän miehen.
Harrastit ihanaa seksiä tänä aamuna vs. olet saanut pettävän miehen. Ei mene jakeluun. Jos olet katkeroitunut pettämisestä, niin miten sellaisen ihmisen kanssa seksi enää tuntuu ihanalta? Minun jalkani menisivät ristiin tuossa vaiheessa!
Joku nainen saa varmaan elämänsä tyydytyksen palvoessaan ja palvellessaan miestään. Sellaiselle naiselle tuo neuvomasi tie sopii. Minusta hyvän parisuhteen tunnusmerkki on, että yhteinen hyvä vire löytyy kovin paljon sitä tietoisesti etsimättä. Varmaan jokainen joskus panostaa ja joutuukin panostamaan parisuhteeseensa, mutta keinot pitäisi kyllä lähteä ihmisestä itsestään ja toisaalta kaikki ihmiset eivät edes tykkää samoista asioista. On tietysti sääli, että ihmiset muuttuvat aivan toisenlaisiksi pitkän parisuhteen myötä. Tarkoitan sitä, että entisestä itsestään huolehtivasta naisesta tulee tarhapöllö, mutta toisaalta ihan yhtä kauheaa olisi, jos pysyisimme vuosikymmenet samanlaisina.
Tällaiset listat ikään kuin yksiselitteisenä ihanan vaimon ominaisuuksina voivat toimia myös itseään vastaan. Kaikki miehet eivät edes arvosta noita mainitsemiasi panostuksia. Esimerkiksi itse käyn kaupunkimme kalleimmalla kampaajalla neljän viikon välein. Teen sen täysin itseni (ja työni) takia, mieheni tykkäisi minusta enemmän luonnonvärisenä. Mieheni ei myöskään arvosta alusvaatteita, koska alaston nainen on hänen mielestään parhaimmillaan. Hän on ihan suoraan sanonut, että hänelle on aivan saman tekevää, minkälaiset rintaliivit minulla on päällä.
Jos joku siis haluaa panostaa parisuhteeseensa, sen parantaminen olisi viisainta aloittaa keskustelemalla kumppaninsa kanssa molempien toiveista. Ainakaan itse en myöskään haluaisi, että vain mieheni toiveiden toteuttaminen olisi tärkeää.
Ihan yleisen tasolla sanoisin myös, että pettämisen suhteen varmaan vaikeimmin ymmärrettävä asia on se, ettei ole mitään yleispätevää sääntöä, mistä se johtuu ja miten sen voisi estää. Tunnen itsekin ihmisiä, jotka ovat pettäneet lähinnä ajopuuteorian mukaisesti. Yksi tilanne on johtanut toiseen jne. On varmasti niin, että parisuhteen parin ensimmäisen vuoden aikana intohimon jyllätessä korkeimmillaan harva pettää. Mutta elämä saattaa yllättää ja pettämiseen ei useinkaan vaikuta puolison tekemiset tai tekemättä jättämiset.
Tuntuu, että sinulla on vahva tarve miellyttää miestäsi. Kyllä itsekin pidän ulkonäöstäni huolta mutta kenenkään paitoja en kyllä ole sitoutunut silittämään vaikka avioliitossa olenkin. Ulkonäöstäni huolehdin ihan itseni ja tietysti muidenkin vuoksi. Kun noin kovasti yrität kaikessa miestäsi miellyttää, mitä tapahtuu kun ukkosi hairahtuu ja pettää? Älä luule että niin käy vain naisille jotka eivät pidä miehestään huolta. Pettämisen syy on useimmiten vain ja ainoastaan pettäjän korvien välissä. Ei siihen vaikuta onko vaimolla hiukset värjätty tai karvat ajeltu. Itselle nuo ovat itsestäänselvyyksiä. Vaikka käynkin kampaajalla enkä harrasta kotivärjäyksiä;)
kyllä olet naurettava ja lapsellinen ämmä....ukolleni olen kelvannu jo 18.vuotta just semmosena kun olen.ja kotona varsinkaan en ala itteeni tälläämään,jus sen takia että ukkooni miellyttäisin.kaikenlaista paskan jauhantaa...vai pelkäätkö että ukkos jättää jos et laita ittees ja ajele karvojas johan on heikko itsetunto hoh,hoijaa...
Niillä saadaan keskustelua aikaiseksi, ei itsenäiset nykynaiset, lapsellisemmatkaan sovi mekkoosi.
Vaippavaiheessa pienten lasten äidit eivät väsymykseltään jaksa ja ehdi lukea listaasi, eikä ne eksykään tähän keskusteluun, imettävät ja hämmentävät puurokattilaa ja elävät täysillä elämäänsä.
Moi! Kylläpäs teitä keljuttaa, kun joku oikeasti haluaa tehdä ja saada hyvää suhteessaan. Mutta tunnetusti se koira älähtää kehen kalikka kalahtaa. Katkeroitukaa ja kyynistykää vielä lisää, niin tulette petetyiksi takuulla seuraavissakin suhteissa!
Avioliitollamme on ikää jo toistakymmentä vuotta. Uskottomuutta meillä ei ole tietääkseni ollut, mutta kokemusta siitä ei täällä lienee vaadita, että tällaisellakin palstalla voi vaihtaa ajatuksia.
Sinä joka luonnehdit ulkonäöstäsi huolehtimista paskanjauhannaksi; oletko kysynyt, mitä mieltä miehesi on asiasta? Ja vielä edelliselle kommentoijalle; minulla on nuorimmainen 5-kuukautinen vauva, joka voi jo mainiosti lähteä pieneen reissuun isänsä kanssa.
Ihanaa päivää!
vaikket asiasta tiedäkään. Sinulla on kovasti varaa ylenkatsoa muita...Jotenkin tuntuu että saat pian tietää miehesi pettäneen. Ehkä jo epäilet vahvasti kun tälle palstalle eksyit. Toivon ettet putoa pilvilinnoistasi liian kovaa.
Ja vielä niille asiaa, jotka huolestuivat parisuhdetekojemme yksipuoleisuudesta. Olkaa aivan rauhassa, sillä mielistelymme on molemminpuolista!
Miksipä en silittäisi mieheni paitoja tai tekisi iltapalaa hänen ilokseen, kun saat itsekin ihania vastapalveluksia. Koskaan en ole tainnut joutua laittamaan autoa lämmitystolppaan saati kanna mattoja ulos. Ja en kerta kaikkiaan ymmärrä, miksi kauniit alusvaatteet ja ulkonäön hoitaminen on jonkun tyylikkään luonnehdinnan mukaan "paskaa". Minä nautin siitä itsekin suunnattomasti, kun saan ihanan jalkahoidon tai hiuspohjan hieronnan! Ja seksihän on sitä ihanampaa, mitä kiihkeämpi kumppani on (vrt. alusvaatteet).
Enkä todellakaan ole siis kotiini alistettu pikkuvaimo, joka leipoo pelkästään helmet kaulassa pullaa. Tietysti tällä hetkellä kotiäitinä tuo kaikki on vähän helpompaa. Ainoa ikävä asia tällä hetkellä suhteessamme on se, ettemme pääse kaksin pariin vuoteen ulkomaille. Ennen kuin kuopus syntyi, saatoimme jättää lapset tuttuun mummolaan viikonlopuksi, ja painuimme kaksin vaikkapa Krakovaan. Kun on skarppi, lentoja saa halvalla. Ja kai jokaisessa liitossa pinna palaa silloin tällöin; Kyllä meilläkin nalkutetaan joskus, mutta se ei ole tapa.
Typerää sinänsä, että edes selitän teille elämästäni. Halusin vaan kertoa teille kyynikoille, että omalla panostuksella avioliitosta on mahdollista saada mainio. Ja vielä viimeisen kerran: jättäkää jo ne krooniset pettäjät lehdelle soittelemaan!
No kylläpä toiset älähtää kun sulla on ihana elämä.
Minullakin on upea elämä....
Samoin kun sinä, nautin silittämisestä, puhtaasta kodista ja miehen hemmottelusta.
Minusta on ihana odottaa kun hän tulee kotii ja tarjota hänelle ihanaa ruokaa. Teemme kaikkea hauskaa yhdessä ja erikseen...
Matkustellaan ja nautitaan elämästä.
Kaikki lähtee toisen kunnioittamisesta ja halusta tehdä toiselle ihania juttuja.
Kiitos ihanalle vaimolle :)
Moi lajitoveri! Kuulostat ihan minun äidiltäni, joskin pikkuisen nuorempi olet. Minäkin olen oppinut kotona sen, että ei se itsekunnioitus tai tasa-arvo mihinkään häviä, vaikka käyttää korsettia ja silittää miehensä paidat. Ei edes 2000-luvulla. Toivottavasti sinulla on paljon tyttäriä! =)
Huhuu, elämme vuotta 2007! Tiedoksi vaan.
Mieheni pettäminen paljastui vajaan parinkymmenen avioliittovuoden jälkeen pari vuotta sitten. Asiaa on sen jälkeen puitu niin kahdestaan kuin terapiassakin. Yksi asia on minulle täysin selvää. Mieheni pettäminen oli hänen tapansa toimia silloisessa elämänsä kriisissä. Uskottomuuden syynä en ollut minä tai kakkosen vokottelu. Joku toinen olisi ehkä vastaavassa tilanteessa ratkennut ryyppäämään, aloittanut hillittömän kuntoilun, yrittänyt keskustella vaimonsa tai ammattiauttajan kanssa. Valitettavasti mieheni valitsi pettämisen eikä edes mitään yhden illan juttua. Avioliittomme ei varmasti ollut tuossa tilanteessa täydellinen enkä minä täydellinen vaimo. Pitkässä parisuhteessa on kuitenkin aina huonojakin hetkiä ja silloin joissakin liitoissa saattaa olla sosiaalinen tilaus kolmannelle osapuolelle. Varmaan aika harva pettäjä edes etukäteen miettii, että hommaanpa itselleni rakastajan/rakastajatteren vaan pettämiseen enemmänkin ajaudutaan. Patologisia pettäjiä on kuitenkin vähemmistö.
Mieheni pettämisen paljastuttua olin todella katkera kaikesta yrittämisestäni avioliitomme suhteen. Tuli tunne, ettei sillä sitten kuitenkaan ollut mitään väliä. En esimerkiksi pidä erityisemmin appivanhemmistani, mutta joka kesä olen raahautunut vierailulle appivanhempien luo heidän kesämökilleen ikään kuin mieheni mieliksi ja perhesovun takia. Paljon mieluummin olisin ollut jossain ihan muualla. Nyt kun tuota mieheni pettämistä on käsitelty, ensinnäkin mieheni ei erityisemmin edes arvosta tuota minun "uhrautumistani", joten olen siis itse luonut kriteerit sille, mikä miestäni miellyttää. Toisaalta olen tullut siihen tulokseen, että teen parisuhteeni eteen tasan tarkkaan ja vain ja ainoastaan sen, mitä itse haluan. Jos tulevaisuus tuo jotain ikävää tullessaan, en aio enää ikinä katua sitä, että olen jotenkin uhrautunut vastentahtoisesti avioliittoni eteen. En aio myöskään kiristää miestäni omalla uhrautumisellani. Jos siis joku tykkää itsensä hoitamisesta miehensä vuoksi, that's fine. Jos se ei kuitenkaan ole itselle luontaista, sitä ei kannata tehdä. Parisuhdetta kannattaa hoitaa, mutta puoliso on kuitenkin itsenäinen ihminen, jonka kehitys voi kulkea mihin suuntaan vain omista teoista riippumatta.
Tällä palstalla aika ajoin toistuu tämä puolison syyllistäminen (sitähän tämäkin alkuperäinen kirjoitus on) pettämisestä. Pettämisessä yksi kamalia asioita on sen ei-ennustettavuus. Ihmiset pettävät kauniita, mukavia jne. Jos jotain ihmistä ei ole tiettävästi petetty, hän varmaan haluaa selittää itselleen, että pettämisen voi jotenkin omalla käytöksellään estää. Näinhän se ei välttämättä ole. En halua maalailla piruja seinille alkuperäiselle kirjoittajalle, koska puolet miehistä ei tilastojen mukaan petä. Eli teidän parisuhteenne voi olla siinä joukossa. Tosiasia on kuitenkin se, että ihminen haluaa luontaisesti aina parempaa ja enemmän. Edes hyvä parisuhde ei pelasta pettämiseltä, koska parisuhde ei välttämättä liity mitenkään pettämiseen.
Tänään on vaalipäivä. Esillä on ainakin työllisyyskysymykset, vanhustenhoito, terveydenhoito. No miten tämä liittyy kirjoitukseesi...
Siten, että aivan järkyttävän helppoa olla hyvä, ihana ja rakastettava, JOS molemmilla asiat ovat kohdallaan. On työtä ja terveyttä itsellään, perheenjäsenillä, sukulaisilla, ystävillä. Mutta kaikki muuttuu vaikeammaksi, kun näin ei ole. Kumppanin tai molempien työttömyys, pätkätyöt, yrityksen ongelmat, sairaus, lasten ongelmat, omien vanhempien/sisarten sairaudet... ym ym ym. tuovat parisuhteeseen aivan uutta näkökulmaa. Kun ei itse jaksa eikä kumppani jaksa pitää huolta edes arkipäiväisistä asioista, niin mm. uudet alushousut tuntuvat NIIN turhilta.
On muitettava että kaikilla ei ole niin hyvä osa.
Alkuperäinen kirjoittaja on hyvin onnekas, asiat ovat kunnossa ja se on mahtavaa, jaetaan häenen ilo tuomitsematta.
On paljon pareja joiden suhdetta varjostaa lapsen tai puolison vaikea sairaus, lapsettomuus,työttömyys,rahapula, alkoholismi, ihmissuhdevaikeudet sukulaisten tai muiden kanssa, lista on loputon.
Se, että vaikeuksista huolimatta pysyy sen toisen kanssa, joka ei aina olekaan niin ihana pitsihousuineen, eikä lähde pettämään tai jättämään,on sitä todellista kiintymystä--jota rakkaudeksikin kutsutaan.
tottakai on kivaa, jos on kivaa :). On myös mahtavaa, jos pystyy rakastamaan kumppaniaan ja olemaan hänelle uskollinen vaikeuksista huolimatta. Kaikki vain eivät pysty, koska vaikeudet ovat erilaisia kuten myös ihmisten suhtautuminen niihin. Siksipä siis vaikeuksia ei myöskään voi verrata keskenään ja se on täysin turhaa.
Ja vielä mitä tuohon alkuperäiseen kirjoitukseen tulee, niin vaikka tekisikin juuri kirjoitetulla tavalla, niin ei se ole mikään uskottomuudenpoistamisresepti.
Lähes tulkoon mikään ihmisissä ja ihmissuhteissa ei ole verrannollista keskenään.
Turha myöskään koettaa antaa mitään yleispäteviä neuvoja kenellekään.
Jokaisen onni ja/tai onnettomuus on mitattavissa kunkin henkilökohtaisen mittapuun mukaan.
Kannatan myös hyvän mielen tuottamista kumppanille ja varsinkin että muistaisi puhua välillä nätisti sille omalle kullalle. Nalkutettua tulee aivan liian usein ja joskus säikähtää että oho, onkos nalkutuksesta tullut meikäläiselle jo tapa!
tuollainen ihana nainen olisin halunnut olla...mutta tuntuu mahdottomalta, kun mies himoitsee muita. Täytynee etsiä joku, jota kunnioitan ja haluan miellyttää niin ehkä tuo toimisi omallakin kohdalla.
Panostin aina suhteeseemme paljon ja jopa tein kotona kaikki ilman miehelle "mäkättämistä".Silitin , pesin vaatteet. En vaatinut häntä hoitamaan lapsiamme, enkä kotitöitä. Olin hellä, iloinen, annoin hänen liikua vapaasti, kehuin miestäni, järjestin illoiksi vaihtelua, ostin vaatteita, panostin ulkonäkööni, halusin vaihtelevaa elämää kuten hänkin ja seksiä - kaikesta kiitos toistuva pettäminen.
Kummallista miehen palvomisriittiä. Ei kait kukaan älykäs mies sellaista jaksa kauaa katsella vaan haluaa varmasti vähintääkin keskusteluseuraa, joka on tasa-arvoista. Ja ehkä myös seksiseuraa.
Palvominen on miehen älykkyyden aliarvioimista ja yritys kontrolloida häntä sitä kautta. Ei ole minun mielestä mitenkään aito suhde. Ennemminkin epätoivoinen yritys sitoa mies suhteeseen.
Sitä paitsi minusta auton laittaminen lämpöpistokkeeseen ei ole kovinkaan iso homma.
Onnistuu hyvin. Samoin kuin lampun vaihtaminen ja renkaiden vaihtaminen autoon. Samoin kuin autoiluni kaikkien kulujen maksaminen ja huolloista huolehtiminen. Teen mieluummin niin kuin sitoudun silittelemään miehen paidat aina.
Parempi minusta, että molemmat osaavat huolehtia itse omista asioistaan. Kahden itsenäisen ihmisen suhde. Ei mitään paapomisia ja palvomisia. Siitä lähtökohdasta syntyy myös tajunnan räjäyttävä seksi. Ei mikään miehelle hyvää hyvyyttä annettu seksi vaan seksi, jota molemmat haluavat sen itsensä takia.
Ehkä olen hiukan feministinen, mutta minua ärsyttää buudelimaiset naiset, jotka keskittyvät oman ulkonäkönsä puunaamiseen ja miehen palvomiseen. Rasittavaa käytöstä. Minusta naisen tulee seistä omilla jaloillaan. Ja miehen.