Tapasin deitissä aivan ihanan miehen. ajatusmaailmamme kohtasivat, haluamme samoja asioita jne.! Ennen tapaamista viestittelimme ja soittelimme päivittäin. Juttelimme paljon, ts. "tiesimme" paljon toisistamme ennen ensimmäistä tapaamista. Tapaamisen jälkeen soittelut ja viestittelyt vähenivät. Mies sanoi, ettei hän jaksa kirjoitella eikä soitella yhtenään. Ei sillä, en minäkään pitemmän päälle, mutta en odottanut että se vähenisi näin radikaalisti. Tapailemme n. kerran viikossa/kahessa ja sen lisäksi jutellaan mesesä lähes päivittäin, aina kun jaksetaan (töittäkin pitää käydä). Tämä mies sanoo, että ollaan juteltu niin paljon, ettei paljon kysymyksiä enää tule mieleen. Juttelemme lähinnä päivän tapahtumista. Ajoittain puheet menevät myös "siihen suuntaan"!
Huomasin, että hän käy aika tiheään yhä deitti sivuilla. Kerran kysyin häneltä (tutustumme yhä, eli emme seurustele), että etsiikö hän yhä seuraa netistä vaikka yritämme tutustua paremmin toisiimme. Hän sanoi ettei etsi. Sitten tein jotain ihan hirveää. Itselläni on kamala olo, mutta loin itselleni toisen profiilin ja lähetin hänelle flirttikutsun johon hän vastasi. Nyt ahdistaa.. Mikseivät ihmiset ole sitä mitä sanovat olevansa? Miksi pitää valehdella? Itse tein hyvin selväksi, etten jaksa pelleillä enää parisuhdeasioiden kanssa, samoin sanoi hän. Mutta ilmeisesti mönkään meni sekin!
Pitäisikö minun sanoa hänelle suoraan ja unohtaa hänet? Jos hän on sitä mitä sanoo, niin hän olisi ihanteellinen mies minulle. Hän ei ole mikään yltiökomea, mutta karisma merkitsee minulle enmmän kuin ulkoiset piirteet. Olen ihastunut. Mitä pitäisi tehdä?
Nettideittailu tuntui niin oikealta. En harrasta baareissa käyntiä kovinkaan usein. Yksinkö sitä elää pitäisi. Ei ole ensimmäinen mies jota netin kautta deittailen. Mutta ensimmäinen joka tuntuu näin "oikealta", ensimmäinen johon ihastuin todella!
Huomasin, että hän käy aika tiheään yhä deitti sivuilla. Kerran kysyin häneltä (tutustumme yhä, eli emme seurustele), että etsiikö hän yhä seuraa netistä vaikka yritämme tutustua paremmin toisiimme. Hän sanoi ettei etsi. Sitten tein jotain ihan hirveää. Itselläni on kamala olo, mutta loin itselleni toisen profiilin ja lähetin hänelle flirttikutsun johon hän vastasi. Nyt ahdistaa.. Mikseivät ihmiset ole sitä mitä sanovat olevansa? Miksi pitää valehdella? Itse tein hyvin selväksi, etten jaksa pelleillä enää parisuhdeasioiden kanssa, samoin sanoi hän. Mutta ilmeisesti mönkään meni sekin!
Pitäisikö minun sanoa hänelle suoraan ja unohtaa hänet? Jos hän on sitä mitä sanoo, niin hän olisi ihanteellinen mies minulle. Hän ei ole mikään yltiökomea, mutta karisma merkitsee minulle enmmän kuin ulkoiset piirteet. Olen ihastunut. Mitä pitäisi tehdä?
Nettideittailu tuntui niin oikealta. En harrasta baareissa käyntiä kovinkaan usein. Yksinkö sitä elää pitäisi. Ei ole ensimmäinen mies jota netin kautta deittailen. Mutta ensimmäinen joka tuntuu näin "oikealta", ensimmäinen johon ihastuin todella!
Vastaukset 19
Vanhimmat
takertua että oli ensimmäinen johon ihastuit kunnolla. Haluan sanoa että hei, sä olet vaan ihminen ja itse olisin varmasti tehnyt samallai ku sinä eli menny tarkistaan sen profiilinkäytön esim. just sillä tavalla kun sinäkin teit. Ihastuneena sitä nyt tekee kaikenlaista ja vaikka haluaisi kunnioittaa täydellisesti kumppaniaan niin juuri tämmösiä jotka koskee sitä tyykkääkö se toinen musta vai ei ym. niin niissä on vaikee asettaa sen toisen ns. kunnioitus etusijalle.
Suhteestanne puuttuu jotain, hänen puoleltaan ainakin, jos tarvitsee hakea seuraa, edes katsella toisia profiileja, saati sit vastailla toisille. Ehkei se ole niin vakavaa kuitenkaan. Kyllähän monet sinkutkin siellä laahustaa ja profiilissa lukee tositarkotuksella mut ei tosiaan ole tositarkotuksella liikentees.
En tiedä mitä neuvoa. Ehkä sun kannattasi kuitenkin kertoa siitä että kävit hänen sivuilla ja pistit sen flirtin. Näytä että sulle sillä on merkitystä. Sano että olet pahoillasi ja mitä muutakin nyt tunsit sitten kun menit niin tekeen. Mutta että sun oli vaan tehtävä niin koska...(puhut asioista ja ongelmista vapaasti)
Tämän jälkeen pallo on miehellä. Tämän jälkeen sun on pakko kunnioittaa miehesi valintoja ja antaa hänelle tilaa tehdä ratkaisunsa ja hyväksyä ratkaisu jos ei ota sua. Sun on pakko päästää irti.
Hauskaa että ihastuu, ei hauskaa jos se on yksipuolista. Olen itsekin ajatellut asiaa niin että aina haetaan sitä"parempaa".
Itse olen poistanut profiilini kun mielitietty oli kohdalla, riittäisi jos sen piilottaisi(tiedän nyt). Ei vaan vielä ole natsannut, ykspuolista oli. Ihmiset ovat jotenkin heppoisin perustein liikkeellä unohtaen perusasiat.
Kaupasta esim. en osta valmiiksi grillattua broileria, haluan maustaa ja paistaa sen itse. Olipahan eräänlainen vertauskuva. tarkoitan että vaikka ihmisellä on elämä "kunnossa", ei kestä kauan ennenkuin asetelmat voivat muuttua.
itse haluan olla osana toisen elämää, en kuvitella eläväni jonkun "TÄYDELLISEN" ihmenaisen kanssa.
Halutaan tutustua kiivaasti,mutta aina varalla on hyvä olla joku.
Valehtelevia "yksinäisyytensä" kitisijöitä. Sitä parasta etsitään ja etsitään monien nimimerkkien voimalla. Toiset ovat sikseen sekaisin mese/sähköpostikavereistaan, kummallisia asioita kirjoitetaan, mitkä ei asianomaiselle kuulu ollenkaan. Copy paste kirjoituksia menee kymmenille henkilöille jne. Kannattaako nettitreffailut? Mielestäni ei, jos liian tosissaan. Kannattaa opetella esim tanssimaan ja mennä rohkeasti tanssimestoihin tapaamaan ihmisiä livenä.
totuus ei voi koskaan olla pahempaa kuin epävarmuus. Nyt tiedät,että miehen puheisiin ei voi luottaa. Ei varmasti tunnu mukavalta sellainen tieto, koska luottamus on kuitenkin kaiken perusta. Tuskin pystyt pitämään tätä asiaa omana tietonasi. Voi olla, että miehestä ei kuulu mitään sen jälkeen kun otat asian puheeksi. Mutta sittenpähän selvisi jo tässä vaiheessa, että hän ei kuitenkaan ole oikeasti sellainen, jollaiseksi häntä luulit. Harhaa vain:(
Just, aika ikävää sinulle, mutta noin yleensä tuolla miehet käyttäytyy ja naisetkin kyllä:(( haetaan vaan aina sitä parempaa, mitä ei kyllä ole olemassakaan:=D
Kannattaa tehdä kuten minäkin, jättää deitit ja todeta, että pakko lähteä livemaailmaan, vaikka ei niin haluaisikaan kapakkaan lähteä.
Olen koulutettu, vähän yli 40-kymppinen sivistynyt nainen, enkä todellakaan tavoittele pitkää ja komeaa ja rikasta ja koulutettua miestä, vaan aivan tavallista, suomalaista miestä.
Näillä kriteereillä saldoa vuosien 2000 - 2007 ajalta:
- alkoholisti
- 48-v mies, joka näytti 60 v. Tuli treffeille paksuissa toppasaappaissa, vanhojen pappojen housut jalassa, hiukset pitkin päätä ja kehtasi arvostella minua lihavuudesta (en sentään 100 kiloa paina!) Ai niin, muisti vielä mainita, että kyllä hänelle EHKÄ sopii. Minulle ei sopinut.
- vapiseva, pienikokoinen änkyttäjä, joka meinas jäädä riippakiveksi.
- "kunnon" deitti, jonka kanssa seurusteltiin 8 kk ja oltiin yhdessä niin paljon kuin pystyttiin ja hän suunnitteli meidän yhteenmuuttoamme. Luulin kaiken olevan hyvin ja uskoni siihen, että netistä voi löytää elämänkumppanin palautui, mutta hän etsikin vain olkapäätä ja kun tilaisuus tuli, otti itselleen thai-naisen
- juuri eronnut, juu-ei tyyppi, joka puolentoista vuoden kirjoittelun jälkeen muisti kertoa, että olen liian lihava. On itsekin:)
- itseään koko ajan kehuva mies, joka ensimmäisten treffien jälkeen alkoi lähetellä viestejä "lastensa äidille", joksi kutsui siis minua
- mies, joka oli eronnut, mutta kävi hoitelemassa entistä vaimoaan harva se ilta (unohti kertoa) ja ex sitten soitti minulle ja haukkui minut
- mies, joka muistikin, että hänellä onkin suhde naapurin rouvan kanssa, kun meidän tapaamisen aika tuli
- mies,joka oli eronnut, mutta ei koskaan voinut tulla tapaamiseen. Ilmenikin, että ei ollutkaan eronnut ja asui vaimonsa kanssa samassa taloudessa, mutta autotallissa, kun välit olivat menneet
- mies, jonka kanssa seurustelimme puoli vuotta, mutta joka osoittautui valehtelevaksi, juopoksi, siivellä eläjäksi ja sairaalloisen mustasukkaiseksi. Meni toinen puoli vuotta, että hänestä pääsi eroon. Siinä vaadittiin jo lähestymiskielto sun muuta.
Tässä saldot ja yrityksiä on ollut. Miksikö sitten olen jatkanut? Sen vuoksi, että ei huvita mennä sinne kapakkaan ja täällä meillä päin ei muuta mahdollisuutta löytää seuraa ole.
Viimeisen ilmoitukseni laitoin niin, että haen tavallista, suomalaista miestä MUTTA rehellistä, ei-olkapäätä hakevaa, ei alkoholistia, vanhat taakseen jättänyttä. Eli koitin listata nämä edellämainitut tapaamani vaihtoehdot pois. Tulos = ei yhtään vastausta, joten niitä ei täällä netissä ole.
Mutta nyt riitti. Olen tullut siihen tulokseen, että parempi yksin kuin huonon seuran kanssa! Yksinolokin on parempaa kuin joutua seuraan, josta ei pääse eroon. Toisaalta livenä molemmat hakeutuvat sellaisen ihmisen seuraan, joka miellyttää, joten ei tule sitäkään "kauhistusta", että treffeillä tulee haukuttua ulkomuotonsa vuoksi tai itse pettyy toisen ulkomuotoon.
Mutta tsemppiä meille molemmille! Kyllä se oikea vielä löytyy ja jos ei löydy, niin sitten sitä ei vaan yksinkertaisesti ole!
Huonoja kokemuksia myös minulla. Nettimiestä en enää harkitsekaan. Ei voi syntyä mitään aitoa ihmissuhetta jos toinen tai molemmat vilkuilevat koko ajan muualle. Ja siihen nettideittailu opettaa. Parempi tosiaan yksin kuin nettimiehen kanssa. Mutta jos livenä joku kävelee vastaan niin:DD
Minulla oli profiili vuosi sitten Suomi24:ssa. Kävin noin 5 treffeillä. Yksi kaveri kolahti enemmän. Olisi kellojen pitänyt soida, mutta tyhmä on tyhmä. Kaveri kertoi, että oli etsinyt netistä useilla sivuilla seuraa jo 5 vuoden ajan. Ei mitään vakavampaa...kuten ei minunkaan kanssa tietysti. Poistin profiilini ja lähdin katsotaan, miltä miehet näyttävät ihan livenä...
Käyn silloin tällöin katsomassa ex-deittin profiileja. Yhä ovat täällä..elleivät onlinena niin ainakin loggautuneet tunti-pari sitten sivuille. Otsikko vaan vaihtuu vuodenaikojen mukaan: välillä etsitään kesäheinää, välillä sylillä syksyn pimeisiin öihin....... Täytyy kyllä sanoa, että hyvät naurut olen saanut muutamankin kerran. Toisaalta säälittää jätkäparat: jo on alentavaa että sitä pitää vahdata päivästä toiseen, vuodesta toiseen.
Tapasin ihanan, vetävän miehen ihan livenä.... Opetus: täältäkin voi varmasti löytää kunnon tyypin, mutta suurella todennäköisyydeltä sinulle vastaa innokas päivystäjä, jolle tästä on tullut elämäntapa.
luin "tiliotteesi" suomi24-treffeiltä. Samma saldo här, vaikka pistin lapun luukulle jo vuoden yrityksen ja erehdyksen jälkeen.
Kunnon miehet ovat muualla ja tämä neito lähtee nyt.
Elämä, Kevät, täältä tullaan!
Eiköhän se aika paljon riipu siitä ilmoituksesta, millaisia vastauksia siihen saa. Itse laitoin sinkut.nettiin ilmoituksen, jossa kerroin rehellisesti itsestäni (ikä 45, koko, asuinpaikka ja se että olen työelämässä, etten tupakoi enkä paljon kapakoi), harrastuksista, haaveistani, toiveistani elämässä. Mitään toiveita en asettanut miehen suhteen.
Sain reilut 20 vastausta, joista ainoastaan yksi parikymppinen poika haki seksiseuraa. Vastasin hänelle, että minulla on pari samanikäisstä poikaa itselläni, joten kiitos vaan, ei kiinnosta. Yksi oli yli 500 km päästä, hänellekin vastasin vaan, että kiitos kiinnostuksesta mutta minusta välimatka on liian pitkä.
Kaikille muille vastasin ja lähes kaikki heistä tapasin. Joka ainoa oli ihan normaali mukava, työssäkäyvä suomalainen mies, 40-56 v. Ulkonäkö ei ole minulle tässä iässä kovin tärkeä (pituus kyllä...), saati vaatteet. (Voisinhan lähteä ensi kerralla makutuomariksi).
Käytiin kahvilla ja juteltiin. Tapasin kaikki mahdollisimman pian, muutaman vaihdetun viestin jälkeen, ei mitään kuvien tai puhelinnumeroiden vaihtoja (varovaisuus ennen kaikkea) ennen treffejä. Olimme siis tavatessamme täysin anonyymejä.
Ekan tapaamisen jälkeen sitten nettiin kirjoittamaan viestiä, että jatketaanko tutustumista vaiko ei. Muutama mies ei halunnut jatkaa ja minä pudotin muutaman. Aika monen kanssa jatkettiin mutta ei sitouduttu mihinkään. Ihan avoimesti jatkettiin ja kerroin että olen tavannut muitakin. Sitten joku miehistä ilmoitti että on alkanut seurutella toisen meilikaverin kanssa. No, nopeat syö hitaat, tuumin.
Yksi helmi jäi lopulta jäljelle. Sellainen tyypi, jota en ehkä ihan ekan viestin perusteella olisi valinnut mutta kun paremmin tutustuttiin, huomattiin miten samanlaisia ollaan lähes joka suhteessa.
Nyt ollaan kihloissa. Ihanaa kun löysin ihmisen vielä, jonka kanssa kaikki on mukavaa ja mielekästä. Lappi on meidän yhteinen rakkaus ja sinne taas lähdetään parin viikon päästä hiihtelemään.
Just samanlaisiin olen törmännyt, profiilit säilyy netissä ja joskus luovat uusia joista kyllä tunnistaa henkilön samaksi.
Kerran tein jäynät yhdelle valehtelijalle, esiinnyin toisena kuten hänkin (uusi proofili)..jo oli jätkä kiinnostunut ja valmis tapaamaan ja valmis vaikka mihin,perheenperustamiseen jne..no sitten kun paljastin itseni alkoi kauhea huuto ja selitys että olen erehtynyt..keksi jopa että joku toinen esiintyy hänenä ja on muka helppo varastaa toisen sähköposti ja käyttää sitä..samoin IP-osoitteet..ei mennyt läpi selitykset.
Ilmeisesti on paljon miehiä, miksei naisiakin, joilla on jatkuva haku päällä, jääneet koukkuun vaikka olisivat jo livenä tavanneet sopivan ihmisen.
Ahneilla on paskanen loppu.
kuin minulla. Todella mukavan tuntuisesti alkanut suhde tökkäsi yks kaks. Ensin väheni yhteydenpito. Sitten katosi mies jäljettömiin. Että näin :(
Joo on kumma touhua meiltä miehiltä! Mikä meitä oikein vaivaa. Jos ei muuten osata käyttäytyä niin luulisi nyt ainakin voivan sanoa että ei oikein napannut, ei tuu mitään. Ihmiselle tää on näköjään hyvinkin yleistä. Kaksnaamasta touhua joka puolella. Ei sen puolen, ei rehellisyydellä ja avoimuudellakaan aina pärjää.
rehellisyys, avoimuus ja aitous tuntuu nostattavan kiltiltäkin näyttävästä ihmisestä esiin pettäjän ja hyväksikäyttäjän.
koko julma totuus. Aivan käsittämätöntä, kuinka fiksun, rehdin ja rehellisen oloisen miehen käytös voi yhtäkkiä muuttua aivan totaalisesti. Hetken jopa kuvittelee, että jotakin kamalaa on tapahtunut, onnettomuus tai jotain kun toinen häviää ykskaks. Kunnes lopulta tajuaa, että se olikin vaan pelimies ja kuspää. Terveiset E:lle!!
Jaa, taitaa olla minullakin tuo kohtalo tulossa. Luulin jo rakkaudeksi, kun oli niin romanttistakin, mutta toinen viihtyypi tuolla nettitreffeillä edelleen. Etsimässä varmaan entistä parempaa naista...hmm...tuskin löytää...luulee kyllä varmaan löytävänsä...En tiedä mitä ajatella. Taidan minäkin laittaa taas meiliä muille miehille, kun kerran tällaista peliä täällä pelataan näin yleisesti.
touhua siltä mieheltä,todella kurjaa jos on jo kerennyt ihastua toiseen ja sit käy noin!Hän ei sitten varmaan olekaan Sulle Se Oikea,kuuntele vaistojasi :)
taitaa olla luottamuspula netissä kun on tälläiset kirjoitukset. No se selittää monta asiaa. Jos livenä esim sinut ryöstetään niin vähään aikaan et luota ihmisiin pitäisi olla joku kriisilinja tai tässä tapauksessa livelinja
petetyiksi netissä joutuneille. Pitäisi pystyä ajattelemaan että siellä toisessa päässä on ihan oikea ihminen eikä tietokone. Mutta kusipäitähän riittää ihan livenäkin että luottamus ihmisiin voi karista niinkin, koska toista ei näe niin joutuu onkimaan tietoa enemmän jotta voi arvioida henkilön luonteen. Joten kyllä se teettää töitä mutta selviää kyllä aikanaan. Ei pettäjää pysty arvioimaan etukäteen se tulee eteen jos on tullakseen. Netissä ei ole suhdetta ennenkuin on tavattu ja sovittu jatkossa niinkuin eräs täällä kirjoitti se oli mielestäni hyvä tapa. Mutta valitettavasti netissä tavat on helppo unohtaa kun ei tarvitse naamat vastakkain vastata. Näillä eväillä pitää luoda pelisäännöt itselleen. Netissä on huijareita, mutta myös oikeita ihmisiä.