Olemme olleet yhdessä 15 vuotta. Ja nyt on tökkinnytn vuoden verran. Meillä on kaikki päällisin puolin ihan hyvin, kaksi lasta, molemmilla työpaikat, talo rakennettu, mutta.. Parisuhde ei ole oikein kunnossa. Istumme eri huoneissa iltaisin, vieraita ei voi kutsua, mies ei halua, on jo monta vuotta sanonnut että, elä vain omaa elämää, ja harrasta jotain yksinäsi. Hän ei harrasta mitään, itse käny jumpassa, lenkillä, jne. Ja nyt minua on alkanut inhottaa jopa hänen kosketus. Eikä hän koske minuun, kuin vain noin kerran viikossa kuin haluttaa.. Mä kaipaan kainaloa, haleja ja ennen kaikkea läheisyyttä ja puhetta, mitä en todellekaan saa tästä suhteesta. Olen itse todella pettynnyt, asiasta olen puhunnut miehelle, lupaa aina kymmenen kaunista ja yhdeksän hyvää. Onkohan mitään syytä jatkaa tätä suhdetta ?
Mitä nyt
Mitä nyt
5809
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
keskustelkaa.
Vaihdoin juuri tuollaisen miehen sellaiseen lipevään elostelijaan,
joka kyllä hokee rakastavansa ja lässyyttää kaikkea vaaleanpunaista.
Olen jopa epäillyt onko hänessä jotain homahtavia piirteitä...
Sinulla on aito suomalainen jörö käsissäsi.
tehkää jotain ihan hullua ja tempaise miehesi mukaan
johonkin seikkailuun. Vie hänet vaikka eräretkellä tms.
Jotain ihan odottamatonta ja erilaista.
Puhu rakkaudesta ja helli häntä.
Jos ette puhu, ettekä pussaa niin vieraannutte toisistanne.
Miehesi on vaisu, mutta hänellä saattaa olla paineita esim. toimeentulosta tms.
Me naiset aina kuvitellaan, että kaikki liittyy jotenkin meihin. Miehet on aika rationaalisia hemmoja...
Ei se ukko ainakaan vaihtamalla parane. Usko pois !
Olen kokeillut. Samat ongelmat ne on aina edessä, aihe vaan voi muuttua.
Lykkyä sinulle ja ota positiivinen asenne.
Kevät tulee ja teillä on oma talo !
Antaisin mitä tahansa pienestä maapläntistä jota voisi hoivata :=)
Ota ukkoasi kinkusta kiinni ja vie rokkaamaan !
Aurinkoisia ajatuksia sinulle !
koska parisuhteenne on ulkoisesti niin hyvässä kunnossa ei kannata hevillä erota. Yritä myös näitä:
-Hakeudu miehesi seuraan, keskustelkaa, kysy mitä hänelle kuuluu.
-Mene ammattiapuun, yksin jos et saa miestä mukaan.
- Tehkää jotain mukavaa yhdessä, viekää lapset tuttaville hoitoon jotta saatte yhteistä aikaa.
-Kerro syyttelemättä, mitä kaipaat parisuhteelta
KUten sanoin ei mielestäni hevillä kannata erota. Teidän ongelmanne on tavallisin parisuhteessa - kuinka paljon välimatkaa kuuluisi toiseen olla?
Olen tässä jälkeenpäin miettinyt omaa avioliittoani. Olimme naimisissa 21 vuotta. Jossakin vaiheessa oli juuri tuollainen kuvaamasi vaihe. Eli että toinen touhusi omiaan toisessa huoneessa ja minulla oli itsellä paljon harrastuksia kodin ulkopuolella. Sitä vaan pikkuhiljaa hyväksyi tilanteen ja nyt vasta olen miettinyt ja ihmetellyt sitä, kuinka helposti suhde ajautuu tuollaiseen. Oikeasti juuri tuollaisessa vaiheessa ja tietenkin jo ennen sitä pitäisi keskustella siitä, mitä molemmat haluavat. Ja pitää löytää sitä yhteistä tekemistä arjenkin keskellä. Oli se sitten vaikka kävellyllä käymistä tai ostoksilla käymistä.
Mietin tuossa, että mitä miehesi tekee siellä toisessa huoneessa? Onko hän esim. tietokoneella pelaamassa vai surffaileeko netissä. Aika ihmeeltä tuntuu se, että hän on sanonut sinulle, että harrasta vain omia juttujasi. Menkää vaikka parisuhdeterapiaan tai jollekin parisuhdekurssille.
Ei oo kyllä ainut mies, joka sanoo, että "harrasta vaan omia juttujasi" ja istuu omassa huoneessa tietokone tai televisio seuranaan. Meiän suhteessa sama meininki on alkanu vähitellen jo ensimmäisen seurusteluvuoden aikana. Erona on kuitenkin se, että hellyyttä ja läheisyyttä saan päivittäin ja vieraita voin kutsua, kunhan eivät oo myöhään ja tehdään me arkisia juttuja yhdessä, mut ei varsinaisesti harrasteta mitään... Mä oon vaan hyväksyny tilanteen, kun en jaksa uskoa, että vaihtamalla paranis, muuttuis varmaan vaan ongelmat toisiks.
Tosi kamalalta kuulostaa tuo sinun juttu. Meillä oli ensimmäiset kolme vuotta yhtä kuherruskuukautta. Eikä vieläkään, kymmenen vuoden jälkeen, kumpikaan sano, että harrasta vain omia juttuja.
Itse kyllä lähtisin tuollaisesta suhteesta. Jos tosiaan alle vuodessa muuttuu tuollaiseksi, miten sitä voisi jaksaa koko elämän? Ei siinä ole kaikki kohdallaan. Jos tykkää toisesta ja on hyvä olla yhdessä, aina keksitään jotain tekemistä yhdessä (en tarkoita joka ilta). Toinen voi viedä toisen tekemään asioita, joita on harrastanut ja välillä tehdään sellaista, mikä on molemmille uutta.