Yritin viime viikolla itsemurhaa aivan vakavissani. Kyseessä ei ollut mikään "hätähuuto" tai vastaava, vaan vakaa aikomus poistua lopullisesti. Otin sellaisen annoksen morfiinipohjaisia särkylääkkeitä että niistä olisi pitänyt henki lähteä.
Olin yksin kotona, ja kenenkään ei pitänyt tulla kun vasta pari päivää myöhemmin. Kun ambulanssi tuli olin kuulema jo lakannut hengittämästä ja olin kliinisesti kuollut, lääkäriambulanssi tuli myös paikalle ja minua elvytettiin toista tuntia ennen sairaalaan vientiä.
Minun henkiinjäämiseen ei oltu annettu kovinkaan paljon toivoa, olin vuorokauden kriittisessä tilassa.
Miksi tein sen? Minulla on mukava koti, mukava työ riittävät tulot että tulen toimeen. Kaksi lasta jotka rakastavat minua.
Viime aikoina on tapahtunut aivan liian paljon kaikkea ikävää, avioero päällimmäisenä ja siihen vielä karmeat kivut päälle. En ikinä olisi voinut kuvitella että lapseni joutuvat kokemaan sen että perhe hajoaa. Mutta vaikka on ihmisiä jotka välittävät ja ihmisiä jotka rakastavat ei se aina riitä.
Katson että avioero on täysin minun oma vika, jos olisin ollut edes hieman toisenlainen ihminen vaimoani kohtaan ja arvostanut häntä ja hänen tekemisiään enemmän enkä olisi pitänyt häntä itsestäänselvyytenä en olisi nyt tässä tilanteessa.
Se mikä minua tässä nyt eniten mietityttää on se etten tiedä olenko onnellinen siitä että jäin henkiin. Ensimmäisinä päivinä kun ajatus taas kulki tuntui että ehkä jotain toivoa on, mutta nyt on alkanut tuntua siltä että olisi sittenkin ollut parempi toisin. Ihminen joka minut tavallaan pelasti on minulle erittäin tärkeä, mutta nyt olen jo alkanut tuntea jonkinasteista kaunaa häntä kohtaan.
En oikein tiedä miten taas saisin otteen elämästä. Epäilen ettei ammattiauttajista juuri ole apua minulle, koin sen sairaalassa ollessani.
Hyväähän he varmaan tarkoittavat mutta en minä ole mikään pikkulapsi joten voisivat puhua kun aikuiselle.
Kukaan teistä kokenut vastaavaa? Miten selvisitte?
t. Martti
Itsemurhayrityksestä hengissä, miten tästä eteenpäin....
24
2547
Vastaukset
- Nietzsche22v
Ole mies - älä heikko!
Palaa työhösi ja unohta ammattiauttajat! He vain sekoittavat päätäsi enemmän.
Rakkaus on heikoille. Ihminen on elämässään yksin vaikka kuinka rakastaisi toista. Muista se!
Olet 45-vuotias ja sinulla on lapsia. Huolehdi heistä ja palaa työhösi. Hanki harrastus ja kulje pää pystyssä. Murjottaminen ei auta. Sekin on heikoille.- sinä asiantuntija
Luultavasti tarkoituksesi on hyvä, oikein äijämeiningilla potkia kaveria persiille. Kertoo vaan siitä, ettei sinulla ole pienintäkään aavistusta siitä, mitä on olla masentunut ja täysin vailla elämänhalua.
Siinä ei auta yhtään "ota itseäsi niskasta kiinni, jumalauta" -käskyt. Ota joutessasi googlesta esiin hakusanalla masennus pari esimerkkiä, lue ja hämmästy. Sen jälkeen mieti, tuliko kirjoitettua ihan asiallisesti. Minusta ei. Melkeinpä toivoisin, että sinun kaltaiset joutuisivat käymään masennusmyllyn läpi. Kummasti kasvattaa. Kokemusta on.
"Rakkaus on heikoille", uskomatonta. Rakkaus on kaikille, jotka kykenevät rakastamaan ja ottamaan rakkautta vastaan. Myös sinulle em. edellytyksin.
- selvinnyt
Jo ensi vuonna tähän aikaan saattaa olla niin, että naurat kokemuksellesi. Anna aikaa itsellesi. Sinulla on sentään talous kunnossa, minulla ei. Kyllä se ahdistus helpottaa ajan kanssa.
- yaayaa
Ei mua ainakaan naurattais itsemurhayritys vuoden tai kahdenkaan päästä.
- Anonyymi
Aivan.
Mutta ei itsemurhan yrittäminen ole sellainen asia, jolle nauraa.
Jos itseään opettelee ymmärtämään, niin voi olla empaattinen, mutta nauraa… ei.
- Ollaan....
Omasta "kuolemastani" on jo 8-vuotta,kävin ammattiauttajalla joka totesi, toiset onnistuu toiset eivät.En huomannut mitään erityistä joka olisi minua auttanut, se vain jäi "päälle" tämä eläminen,minuutti kerrallaan.Kannattaa varmaan käydä terapiassa ei siitä haittaakaan ole, mutta lopullisen päätöksen teet sinä.Toivotan erittäin paljon onnea, mitä sitten ikinä päätätkin.
- Senex
Pohdit erästä peruskysymystä:
Onko tekosi hyvä, jos riennät ja pelastat itsemurhaa yrittävän hukuttautujan vai hyvä silloin, kun sallit hänen toteuttaa oman tahtonsa!
Kuolemaan ehtii aina! Kaikki ennen sen kokemista on hankaluuksistaan huolimatta elämän rikkautta!
Kanna vastuusi lapsistasi ja etsi heistäkin elämällesi tarkoitusta!
Vaimosikin näet jo uusin silmin!
Kevät koittaa!
Ehdit vielä moneen!
Sinne ehtii aina!- Lapsesi ovat jo pelkästään syy
elää,ja olla heidän tukenaan,se on paljon se,Avioeroja tulee joka päivä,siitä kyllä yli pääsee,Itse olen vakavasti sairas,ja kiitollinen jokaisesta päivästä,Käy lääkärillä saat kyllä apua,Voimia
- sinua ja asiaasi
oikein hyvin.Samassa tilanteessa olen ollut ja olen vieläkin.Ero ja kaikki muut asiat päälle.Kun jos ihmiseltä menee kaikki,perhe,työt,rahat,,,,niin en ihmettele jos hakee ratkaisua oman käden kautta.Minulla meni kaikki.Minunkaan ei pitäisi olla enää olemassa, mutta tässäpäs vaan olen.Ei ollut vielä aika lähteä.Lapseni takia jaksan jatkaa, ei muuten.Ja sellaiset puheet, että ota itseä niskasta kiinni ja jne,niin sellaisten sanojen sanojat saa painua helvettiin.Sellaiset sanat ei auta paskan vertaa.Mutta joka tapauksessa, tässä ollaan ja katsotaan tätä elämä loppuun asti.Loppuuhan tämä joskus.(Lapseni ei asu minun kanssa, vaan toisen vanhempansa)
- tehdä
lapsillesi ja muille läheisillesi tuollaisen teon. Todella itsekästä ja törkeää. Aikuinen, terve mies rypee itsesäälissä. Ymmärrän kyllä, että ero ottaa koville ja on vaikeaa, mutta siitä selviää kyllä. Ajan kanssa.
- jotain noin tyhmää
Ja tullahan nyt erityisesti kannustit Erkkiä jatkamaan. Kaikille tällä palstalla kirjoittaville kuuluu melkoinen vastuu siitä, mitä ja miten sanotaan. Nyt on se paikka että sinulle pitää sanoa: häpeä, vastuuton!
- Ei Erkki
jotain noin tyhmää kirjoitti:
Ja tullahan nyt erityisesti kannustit Erkkiä jatkamaan. Kaikille tällä palstalla kirjoittaville kuuluu melkoinen vastuu siitä, mitä ja miten sanotaan. Nyt on se paikka että sinulle pitää sanoa: häpeä, vastuuton!
Sorry, nimi meni väärin.
- ei ollut itsesäälistä kyse
"...Todella itsekästä ja törkeää. Aikuinen, terve mies rypee itsesäälissä. Ymmärrän kyllä, että ero ottaa koville ja on vaikeaa, mutta siitä selviää kyllä. Ajan kanssa."
Et varmaan itse ole kokenut masennusta? Masentunut ihminen ei ole helvetti soikoon TERVE. Eikä masennuksesta vaan toivuta ajan kanssa. Älä sano että "Ymmärrän kyllä" kun en selvästikään ymmärrä. Kiitos. - jos
ei ollut itsesäälistä kyse kirjoitti:
"...Todella itsekästä ja törkeää. Aikuinen, terve mies rypee itsesäälissä. Ymmärrän kyllä, että ero ottaa koville ja on vaikeaa, mutta siitä selviää kyllä. Ajan kanssa."
Et varmaan itse ole kokenut masennusta? Masentunut ihminen ei ole helvetti soikoon TERVE. Eikä masennuksesta vaan toivuta ajan kanssa. Älä sano että "Ymmärrän kyllä" kun en selvästikään ymmärrä. Kiitos.oma isäsi yrittäisi tehdä salaa itsemurhan, ihan vaan avioeron takia? Miltä sinusta olisi tuntunut? Eikö se ole itsekkään elämänpelkurin itsekäs teko? Ajattele lapsia, jotka olisivat joutuneet jäämään vaille selityksiä, syyttämään itseään ja jossittelemaan ehkä lopun ikäänsä sitä, mitä olisivat voineet tehdä toisin, ettei sitä olisi tapahtunut. Itsemurhassa ei ole mitään ihailtavaa eikä ymmärrettävää, se on epäkypsän ihmisen typerä ratkaisu. Elämä kyllä päättyy muutenkin kun aika ja tehtävä on tullut täyteen. Terveyttä en täsmentänyt, mutta tarkoitin sillä ettei ole parantumattomasti sairas esim. pitkälle edennyt syöpä, leukemia tms. sairaus tai lopullisesti liikuntakyvytön vuodepotilas. Masennus on sairaus, mutta siitä voi vielä parantua.
Itsemurhassa on kyse itsesäälistä ja usein jopa jättäneen puolison syyllistämisestä.... - vihainen
jotain noin tyhmää kirjoitti:
Ja tullahan nyt erityisesti kannustit Erkkiä jatkamaan. Kaikille tällä palstalla kirjoittaville kuuluu melkoinen vastuu siitä, mitä ja miten sanotaan. Nyt on se paikka että sinulle pitää sanoa: häpeä, vastuuton!
jokaiselle typerälle itsemurhaajalle!! Se on äärimmäisen itsekäs ja idioottimainen teko, joka jättää myös viattomat lähimmäiset epätoivoiseen kärsimään. Erityisen vihainen minä olen nuorelle, vasta elämäänsä aloittavalle, joka tappaa itsensä tai edes yrittää sellaista. Hirveää elämän tuhlausta, loppujen lopuksi sellaisista syistä, joista pääsee ajan kanssa yli. Ja pahimmassa tapauksessa vain siksi että tyttö- tai poikaystävä on jättänyt tai koulussa on kiusattu. PUHUKAA IHMISET!!! Olkaa vihaisia oikeaan aikaan, näyttäkää tunteenne, niin ei tule epäselvyyksiä. Pitkittynyt ja pidätelty viha aiheuttaa katkeruutta ja pahaa oloa.
- yaayaa
jos kirjoitti:
oma isäsi yrittäisi tehdä salaa itsemurhan, ihan vaan avioeron takia? Miltä sinusta olisi tuntunut? Eikö se ole itsekkään elämänpelkurin itsekäs teko? Ajattele lapsia, jotka olisivat joutuneet jäämään vaille selityksiä, syyttämään itseään ja jossittelemaan ehkä lopun ikäänsä sitä, mitä olisivat voineet tehdä toisin, ettei sitä olisi tapahtunut. Itsemurhassa ei ole mitään ihailtavaa eikä ymmärrettävää, se on epäkypsän ihmisen typerä ratkaisu. Elämä kyllä päättyy muutenkin kun aika ja tehtävä on tullut täyteen. Terveyttä en täsmentänyt, mutta tarkoitin sillä ettei ole parantumattomasti sairas esim. pitkälle edennyt syöpä, leukemia tms. sairaus tai lopullisesti liikuntakyvytön vuodepotilas. Masennus on sairaus, mutta siitä voi vielä parantua.
Itsemurhassa on kyse itsesäälistä ja usein jopa jättäneen puolison syyllistämisestä....Se on vähän vaikea kuvitella mitä ajattelisin oman isäni kohdalla. Olisin varmasti kauhistunut koska tiedän miten helvetin epätoivoinen hänen on täytynyt olla kun on itsemurhayritykseen päätynyt.
En todellakaan ajattelisi että isäni olisi itsekäs elämänpelkuri. Ymmärrän ihmisiä jotka yrittävät itsemurhaa, koska olen ollut itse samassa tilanteessa. Lapset tekevät asian mutkikkaammaksi, mutta ymmärrän silti Martin epätoivon.
"Elämä kyllä päättyy muutenkin kun aika ja tehtävä on tullut täyteen."
Tuo on sinun mielipiteesi. Toisilla on niin vaikeaa että elämä ei lopu heidän mielestään tarpeeksi ajoissa.
Tätä keskustelua on aivan turha jatkaa koska emme kuitenkaan pääse yhteisymmärrykseen. - pessinisti
vihainen kirjoitti:
jokaiselle typerälle itsemurhaajalle!! Se on äärimmäisen itsekäs ja idioottimainen teko, joka jättää myös viattomat lähimmäiset epätoivoiseen kärsimään. Erityisen vihainen minä olen nuorelle, vasta elämäänsä aloittavalle, joka tappaa itsensä tai edes yrittää sellaista. Hirveää elämän tuhlausta, loppujen lopuksi sellaisista syistä, joista pääsee ajan kanssa yli. Ja pahimmassa tapauksessa vain siksi että tyttö- tai poikaystävä on jättänyt tai koulussa on kiusattu. PUHUKAA IHMISET!!! Olkaa vihaisia oikeaan aikaan, näyttäkää tunteenne, niin ei tule epäselvyyksiä. Pitkittynyt ja pidätelty viha aiheuttaa katkeruutta ja pahaa oloa.
Tunteilleen ei välttämättä voi mitään eli sen kun olet vihainen. Kannattaa kuitenkin miettiä onko sinulla järkevää syytä olla vihainen itsemurhaajille. Onko itsemurha oikeasti itsekäs tai idioottimainen teko?
Kuulostat suoraan sanoen aika naiivilta, varmuudessasi että elämä on hyvä juttu. Jos polttavimmista tämän hetkisistä syistä tehdä itsemurha pääsee yli, aina on tuhat uutta syytä jonossa. Ja aina on tuska siitä että muilla on paha olo. Elämän tuhlaamisesta voidaan puhua vain jos elämä on jotenkin arvokas luonnonvara. Jos tekee nopean tilinpäätöksen kaikista nautinnoista ja tuskista joita maailmassa voi kokea, sekä kaikista nautinnoista ja tuskista joita itse on kokenut, joutuu kasvokkain sen tosiasian kanssa että elämä on onneton, mutta valitettavasti vallitseva asiain tila. Vallitseva siis jokaisen näitä asioita pohtivan kohdalla.
Kyllähän itsemurha sattuu läheisiin, mutta kaikille se mahdollisuus on yhtä lailla avoinna. Kaikki voivat tappaa itsensä ja kaikilla on siihen oikeus. Itsensä tappaminen ylä-aste iässä on vain ihailtavaa. Itse olin niihin aikoihin vielä suuren valheen otteessa, kuvittelin monien muiden tavoin elämän olevan loistava tilaisuus nauttia, rakastaa ja tulla rakastetuksi. Joillekin tämän maailman nautintojen turhuus on selvää jo niinkin varhaisessa vaiheessa. Monilla nuorilla itsemurhaajilla on varmasti valaistuneisuuteen verrattava intuitiivinen ymmärrys elämän turhuudesta ja kärsimyksen ylivoimasta. Nuorena nukkuneet ovat elämän todellisia voittajia, he ovat voittaneet oman elämänhalunsa, vihollisen sisällään. - pataässä9
vihainen kirjoitti:
jokaiselle typerälle itsemurhaajalle!! Se on äärimmäisen itsekäs ja idioottimainen teko, joka jättää myös viattomat lähimmäiset epätoivoiseen kärsimään. Erityisen vihainen minä olen nuorelle, vasta elämäänsä aloittavalle, joka tappaa itsensä tai edes yrittää sellaista. Hirveää elämän tuhlausta, loppujen lopuksi sellaisista syistä, joista pääsee ajan kanssa yli. Ja pahimmassa tapauksessa vain siksi että tyttö- tai poikaystävä on jättänyt tai koulussa on kiusattu. PUHUKAA IHMISET!!! Olkaa vihaisia oikeaan aikaan, näyttäkää tunteenne, niin ei tule epäselvyyksiä. Pitkittynyt ja pidätelty viha aiheuttaa katkeruutta ja pahaa oloa.
Oletko varma, että jokainen itsemurhaaja on typerä?
Oletko varma, että lähimmäiset aina kärsivät epätoivossa?
Oletko varma, että PAHIMMASSA tapauksessa nuori tappaa itsensä, koska seurustelukumppani on jättänyt tai koulussa kiusataan?
Älä viitsi tilittää asioista, joista et tiedä. Hyvä ystäväni hirtti itsensä seitsemännellä luokalla, koska maailma oli liian paha paikka hänelle. Hän ei pystynyt puhumaan asioista, oli vain vaiti ja omissa oloissaan.
Pistää suruksi tuollaiset ihmiset, jotka luulevat tietävänsä mitä itsekkyys on ja mitä ei ole. Ystäväni syyt olivat kuoleman syytä tutkittaessa selvät, hänellä oli eräs sairaus jota ei voitu (vielä tänäkään päivänä) parantaa täysin.
Kaikki teinit eivät ole "vain angstaajia". Ja mun kaveri oli hyvä tyyppi. Rauha sen sielulle. - ___
jos kirjoitti:
oma isäsi yrittäisi tehdä salaa itsemurhan, ihan vaan avioeron takia? Miltä sinusta olisi tuntunut? Eikö se ole itsekkään elämänpelkurin itsekäs teko? Ajattele lapsia, jotka olisivat joutuneet jäämään vaille selityksiä, syyttämään itseään ja jossittelemaan ehkä lopun ikäänsä sitä, mitä olisivat voineet tehdä toisin, ettei sitä olisi tapahtunut. Itsemurhassa ei ole mitään ihailtavaa eikä ymmärrettävää, se on epäkypsän ihmisen typerä ratkaisu. Elämä kyllä päättyy muutenkin kun aika ja tehtävä on tullut täyteen. Terveyttä en täsmentänyt, mutta tarkoitin sillä ettei ole parantumattomasti sairas esim. pitkälle edennyt syöpä, leukemia tms. sairaus tai lopullisesti liikuntakyvytön vuodepotilas. Masennus on sairaus, mutta siitä voi vielä parantua.
Itsemurhassa on kyse itsesäälistä ja usein jopa jättäneen puolison syyllistämisestä....sinulla ei ole pienintäkään käsitystä itsemurhaa yrittäneen/tehneen ihmisen mielentilasta. en väitä, että minä tietäisin ja ymmärtäisin kaikkea, mutta voin jotenkin kuvitella mitä se on. jos uskoo olevansa täysi paska josta on vain harmia kaikille, niin eikö itsemurha ole silloin epäitsekäs teko? itsemurhalla tekee palveluksen. se voi olla ainoa asia, jossa tuntee tekevänsä jotakin oikein. ovatko tällaiset ihmiset itsekkäitä? jos on niin masentunut, että on päättänyt tappaa itsensä, niin ei ehkä todellisuudentajukaan ole ihan kohdallaan ja itseään ei näe ehkäpä realistisesti. yrtitä nyt takoa tämä päähäsi.
siitä olen aivan samaa mieltä, että itsemurhassa ei ole mitään ihailtavaa.
ja en usko, että kukaan täyspäinen tappaa itseään pelkän avioeron takia. silloin on jotain muutakin vialla. mielen vikoja ei vain päältäpäin näe, välttämättä edes se läheisin ihminen ei edes aavista että kaikki ei ole ok.
ja masennuksesta ei välttämättä parannu, mutta sen kanssa voi elää. eräänlaista parantumistahan sekin on. mutta kyllä masennus jättää jälkensä.
ja jos isäni tai muu läheiseni tekisi itsemurhan, niin en syyllistäisi häntä siitä. olisin kyllä surullinen. olen itse ollut sen verran "pimeässä" että ymmärrän että joku ei vain jaksa enää. ei ihmisen pää vaan kestä kaikkea.
- Selviytynyt
Kyllä vie oman ajan, että pääsee itsensä kanssa edes jonkinlaiseen balanssiin, mutta pienin askelin ja elämällä päivän kerrallaan.
Ymmärrän tuskasi täysin. Mulla takana noin 4 vuotta sitten tapahtunut itsemurhayritys. Mulla ei ollut aikaa toipua, vaan palasin heti sairaalasta päästyäni seuraavana aamuna töihin, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Häpesin liikkua kotini ulkopuolella, sillä kaikki lähinaapurini olivat nähneet lukuisat ambulanssit talon pihalla...
Ensin elin kuin sumussa, mutta minulla ei ollut aikaa miettiä tapahtunutta, eivätkä läheiseni suostuneet juurikaan puhumaan asiasta. Olin ajatuksieni kanssa niin yksin.
Sen jälkeen olen nyt toipumassa toisesta masennuksestani. Koen työmatkoillani päivittäin paniikkikohtauksia ja elän avoliitossa miehen kanssa, joka ei ymmärrä sairauttani.
Elämä ei ole helppoa, mutta siitä selviää! Tsemppiä ja voimia Sinulle!
Toivoopi kohtalontoveri - pikku-orvokki
toivot selvästi parasta lapsillesi, olivat he sitten jo aikuisia itsekin taikka nuorempia. avioero on koettelemus,josta selviää kyllä. älä tee moista lapsillesi,he tarvitsevat isäänsä vaikkakin se olisi sadan kilometrin päässä. et voi käsittää surua jonka lapsesi joutuisivat kokemaan mentyäsi.. olet olemassa lapsiasi ja itseäsi varten. tee kaikki mahdollinen, jotta olisit rakkaimmillesi hyvä isä, ja nauti elämän tarjoamista mahdollisuuksista siinä samalla. vaali ystävyyssuhteita. pidä huoli siitä läheisestä joka sinut viime tipassa pelasti. sillä oli tarkoituksensa, ei hän paikalle sattunut muuten vaan. itse en usko raamatun jumalaan,mutta uskon kyllä johonkin. uskon että henkiin jäämisesi on merkki siitä, että sinä kuulut tänne. olet saanut toisen mahdollisuuden. ole ihmisille ystävällinen ja ennen kaikkea itsellesi. älä vaadi itseltäsi liikaa,ettei voimat lopu. ota tavaksi vaikka morjestaa ja vaihtaa kuulumisia kaupantädin kanssa,et uskokaan mikä positiivinen vaikutus pienellä hymyllä on. ehkä sinä saat jonkun samoja ajatuksia kokeneen ja tekoja pohtineen muuttamaan mielensä, koska maailmassa todella on ihmisiä jotka välittävät. rakasta itseäsi
- Martti45
Kyllä tuo sinun tarinasi niin läheltä "liippaa" omaani. En vain pysty kertomaan asioita tässä. Voimia ja jaksamista Sinulle. Kyllä se elämä vielä helpottaa!
- Anonyymi
Olet kovin ankara itsellesi.
Ole armollinen itsellesi.
Elämä on tätä.
Toivottavasti olet saanut apua ja lääkitystä. Luulen, että se on joku kemiallinen juttu, että tosiaankin haluaa päättää päivänsä, vaikka siinä on lapset elämässä.
Ihan kuin olisi sokea asioille. On niin paha olo, ettei näe muuta.
Kyllä lapset avioerosta selviää. Kuolema on niin lopullinen ja vanhemman menettäminen lopullisesti on lapselle hirveä menetys ja suru.
Avioero. No, sinä elät. Aina voi aloittaa alusta.
Joka ikinen päivä voi aloittaa. Et sinä oikeasti halua olla sellaisen ihmisen kanssa, kenen kanssa on paha olla ja joka ei halua sinun kanssasi olla. Asiat joskus vaan menee pieleen, eikä me mahdeta niille.
On oletettavasti sellainen ihminen olemassa, joka haluaa olla sinun kanssasi. Ole utelias tässä elämässä.
Ja sinulla on lapset. Arvokasta.
Me ollaan jokainen ihan vaan ihmisiä.
Ja tätä elämää me eletään nyt.
Jokainen kuollaan ajallaan. Ehkei sitä tarvitse edesauttaa?
Ole armollinen itse itsellesi. Olet tärkeä. Olet hyvä juuri omana itsenäsi. - Anonyymi
Ja kuka kumma sinulle on saanut psyykattua, että avioero olisi juuri sinun vikasi?
Kaksi aikuista ihmistä teitä siinä on ollut ja kaksi vastuussa asioista. Ja voi myös käydä niin, että lipeää asiat, eikä niistä saa kiinni.
Ehkä se kontrollin puute, ettet voi kontrolloida kaikkia asioita, on ajanut ainut epätoivoon.
Jospa sen tässä elämässä ymmärtäisi, ettei kaikkea pysty kontrolloiimaan. Ei kukaan.
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1878579
En löydä sinua
En löydä sinua täältä, etkä sinä varmaankaan minua. Ennen kirjoitin selkeillä tunnisteilla, nyt jätän ne pois. Varmaan k264708- 504218
- 593762
- 513206
- 502970
Ne oli ne hymyt
Mitä vaihdettiin. Siksi mulla on taas niin järjetön ikävä. Jos haluat musta eroon päästä niin älä huomioi mua. Muuten kä262666- 432471
Anteeksi kun käyttäydyn
niin ristiriitaisesti. Mä en usko että haluaisit minusta mitään, hyvässä tapauksessa olet unohtanut minut. Ja silti toiv382183Miten mä olisin
Rohkeampi lähestymään häntä. En tiedä. En osaa nykyään edes tikusta tehdä asiaa vaan käyttäydyn päin vastoin välttelen.362147