tässä alkaa jo pikkuhiljaa ottamaan päähän tämä sinkku-elämä...vähä aika sitten oli kavereiden lasten ristiäisiä ja kavereiden häitä,ei niissä mitään,siis hienoja tapahtumia,mutta kun olen katsonut niitä "ryhmäkuvia" näistä juhlista,kaikki muut ovat miehensä/vaimonsa kanssa vierekkäin ja minä aina siinä sivussa yksin...eikö ketään muuta ole alkanut ottamaan päähän ko. asia?monethan "ottavat" itselleen niin sanotun edustus miehen mutta ei minusta ole siihen...okei,taisi olla turha valitus pätkä mutta tulipahan sanottua...toivottavasti tuleva kevät ja kesä parantaa asiaa:)
ärsyttää...
tiinu
3341
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Moikka!
mä huomasin ihan saman asian kun olit serkun pojalle kummina joku aika sitten...
kaikilla oli joku ja itse pyörin juhlissa yksikseni, tietysti tuttuja oli, mutta se oma kulta puuttui kainalosta, jotkut sanovat, että nauti kun saat mennä... mutta mun luonne on sellanen, että sitä vain kaipaa sitä toista ihmistä rinnalle, olen ihan komea ja hyvin toimeen tuleva, mutta sitä oikeaa ei vain tunnu löytyvän... oma elämä on kaikin puolin kunnossa, mutta sitä vain kaipaa toista ihmistä elämään...
mailaa vaikka suoraa mailiin, olis kiva vaihtaa ajatuksia...
[email protected]
Alkaa kieltämättä tämä sinkkuelämä riittää jo minullekin. Hyväähän se on ollut toisaalta, mutta alan olla jo väsynyt ja kyllästynyt. Pitää ilmeisesti opetella katsomaan erilaisia naisia kuin aiemmin.
Onko se sinkkuelämä muistakin noin kurjaa? Itselläni elämä tuntuu tällähetkellä tosi kurjalta ja tulevaisuudesta ei hajuakaan, Avioero on vasta alkanut ja vain yksinäisyys jäi jäljelle. Ei ole oikein kokemusta yksinolosta kun muutimme yhteen niin nuorina ja nuoruusvuodet jäi ns.elämättä. Nyt kun on taas vapaa elämään niin kuin huvittaa se ei tunnukkaan enää hyvältä mutta ehkä tästä vielä joskus noustaan ja elämä taas hymyilee.