Mitä keinoja teillä on siihen tilanteeseen, kun tuntuu että koko maailma kusee naamalle ja olette kyllästyneet makuun?
Perseet olalle nyt on selviö, ja kyllähän palstakirjoittelukin on yksi keino, vaikka ei tää oo ikinä oloa parantanut. Välillä harkitsin uuden tietokoneen laittamista että voisi vääntää 24/7 jotain online-RPG:tä, vois ainakin virtuaalimaailmassa olla urpoille kuria jakava alfauros.
Perseet olalle nyt on selviö, ja kyllähän palstakirjoittelukin on yksi keino, vaikka ei tää oo ikinä oloa parantanut. Välillä harkitsin uuden tietokoneen laittamista että voisi vääntää 24/7 jotain online-RPG:tä, vois ainakin virtuaalimaailmassa olla urpoille kuria jakava alfauros.
Vastaukset 22
Vanhimmat
vahvempia lääkkeitä ;)
Ei vaan mulla on ihan järjestelmä miten tää mulla toimii: ensiksi ostan suklaata, syön sen kertaheitolla ja hyvää oloa kestää kymmenen viisitoista minuuttia. Piehtaroin hetken tässä sohvalla ja menen purkautumaan blogiini, sieltä siirryn tänne pätemään ja hakemaan huomiota itselleni.
Parhaiten oikeasti tepsii liikunta mutta olen niin mukavuudenhaluinen että jos ulkona on yli viisi astetta pakkasta jään sisälle tai jos siellä sataa vettä ja räntää niin en myöskään saa itseäni ulos täältä.
Alkoholi on mulle sellaista myrkkyä ettei siitä tule kuin huono olo ja jos onnistunkin juomaan sopivasti niin seuraavana päivänä on yleensä kahta kauheempi depis.
Ei ole keinoja. Ne joita olen kokeillut (syöminen, juominen, nukkuminen, murjottaminen, hilluminen, vittuileminen) ei tuota toivottua tulosta. Siksi olen masentunut ja ahdistunut wannabealfanaaras.
Online rpg:itä saakin sitten vääntää ihan kunnolla jos ei halua itse jäädä urpoksi.
Alfauroksena oleminen vaatii sen varran aikaa, että sitten "todellisuuden pakoilu" tarve muuttuu päinvastaiseksi epätodllisuuden pakoiluksi. Kauppareissukin tuntuu jonkin ajan päästä irtiotolta.
Itse suosittelen valmiiksi purkitettua viihdettä elokuvien tai telkkusarjojen muodossa, höystettynä vapaavalintaisilla nautintoaineilla..
Tai sitten vaan ihan "aiheeseen" kuuluvien huumoripätkien katselu auttaa:
http://video.google.com/videoplay?docid=-5829962112288504909
mieleen että lukiossa englannin tunneilla suvaitsevaisuus erilaisia kohtaan kasvoi aina kun joutui sietämään kuullun ymmärtämisissä kaikenmaailman puhevammaisia lässyttäjiä :D Kyllä koulu kasvattaa :D
Tjees, vähintään siihen tarvis valtion viraston sponssaamaan et vois täysipäiväisenä vääntää. DAOC:a pelasin joskus ja ihan älyttömästihän siihen pitäisi uhrata aikaa jos meinaa kärryillä pysyä.
kavereille, puhelimessa tai sähköpostitse. Jälkimmäistä käytän enemmän. Ja laitan jo viestin alkuun tiedoksi, että luvassa on pelkkää valitusta johon ei tarvitse edes vastata.
haaveilu on toinen pakokeino. Alan suunnitella seuraavaa ulkomaanmatkaa, etsiä lentohintoja, hotelleja ja tietoja eri kohteista. Tosin se ei toimi silloin, kun tietää jo etukäteen, ettei ole mitään mahdollisuuksia vinguttaa Visaa sen tai edes seuraavan kuun aikana. Silloin on tyydyttävä ruikuttamiseen.
Matkailu piristää kyllä hetken verran. Mutta siihen tuskin on varaa työttömänä. Ehkä sitä pitäisi alkaa postia jakamaan syksyllä jos vaikka saisi bussilipun verran Imatralle rahaa ens vuoden kesäksi.
Kirjottaminen ja sen suunnittelu tuntuu tehoovan hyvin ongelmaan kun ongelmaan. Kun uppoutuu tarinan juoneen ja tapahtumiin, arkipäivä unohtuu helposti.
ellei sitten kirjoita tarinoita epätoivosta ja tuhosta.
Novelleja, romaania, runoja, dekkareita...? Ihan vilpittömästä mielenkiinnosta kysyn.
jonkun splatterin kirjottaminen on hyvinkin terapeuttista. Kai se on parempi et vaan kirjottaa ihmisten tappamisesta kun lähtee katolle väijymään kiväärin kanssa?
novelleja, joskus runoja ja nyt on tekeillä lyhytelokuvan käsikirjotus.
novelli (kuten runokin) on vaikea laji. Elokuvakäsikirjoittamista en ole itse koskaan edes kokeillut. Itse asiassa en nykyisin saa itsestäni irti mitään muuta kuin asiatekstiä (ja keskustelupalstahöpinää), vaikka jatkuvasti kannankin mukanani pientä muistivihkoa siltä varalta että inspiraatio taas joskus iskisi.
tuottaminen taas on mulle hyvin vaikeeta, fiktio on se mun juttu. Elokuvan käsikirjottaminen on kaikkein haastavinta, esim. dialogia pitää pajattaa ääneen, että siitä saa uskottavan ja luontevan kuulosta.
tosiaan parempi purkaa frustraatioita paperille ennemmin kuin lahdata viattomia ohikulkijoita. Välillä kyllä tuntuu että silti kirjoittaminen on kurjuuden maksimointia.
sitä sanota, että kärsimyksestä kumpuaa paras taide?
on erittäin vaikea laji, eikä se ilman hyvää opettajaa tule sujumaankaan. Vuosikymmenten harjoittelu ei takaa kuin pienelle prosentille hvyän lopputuloksen, joten siinä täytyy olla myös
geneettistä kykyä ko. lajiin.
Sanoisin, että inspiraatio on se, joka antaa mahdollisuudet ko. kirjoittamiseen, ei sitä niin vain ruveta kirjoittamaan.
Todella antoisa laji, mutta erittäin vaativa.
Myös todella marginaalinen kaikin tavoin.
nukun, syön, harrastan liikuntaa (paitsi jos olen niin down, etten edes jaksa liikkua), yritän lähteä ihmisten ilmoille ja tavata kavereita (puhelut tai spostit ei paranna oloa juurikaan yhtään).
Jos on tosi tukala paikka, niin tukala, että kädet vaan tärisee, järki ei sano mitään ja tuntuu koko ajan siltä, että tulee torttu housuun, otan rauhoittavan lääkkeen. Se on mulle parempi vaihtoehto kuin kalsarikännit kotosalla.
No,
Musiikki auttaa saattaa auttaa..
Kirjallisuus saattaa auttaa..
Elokuvat saattaa auttaa..
Luonnossa kuljeskelu saattaa auttaa..
Eilen auttoi, kun pikkusoosseissa tanssi keskellä yötä täysin tuntemattomien ihmisten kanssa, eikä se tuntunut ollenkaan oudolta.
Joskus irtoo paremmin flowta ja toisinaan mikään ei tuo helpotusta.
Kicksejä voi saada vaikka mistä, jos kykenee pysyttelemään avoimella ja vastaanottavaisella mielellä.
Mä oon niin kyllästynyt tohon sun asenteeseen.
Sä oot hyvä tyyppi ja sulla on hyvät jutut, melkeinpä kaikki näillä palstoilla tykkää susta. Miksi sun elämä on niin perseestä?? Sä et voi olla ainakaan kuvan perusteella kovin paha tyyppi..
Tykkää minusta vai minun jutuista. Tietääkseni tällä palstalla ei ole ketään joka minut tuntisi tai olisi livenä tavannut.