ei jaksa enään

hae apua jostain muualta mikäli et sitä mieheltäsi saa. yksin ei kannata kotiin jäädä itseään loppuun polttamaan. juttele väsymyksestäsi seuraavan kerran neuvolassa ja pyydä että terkkari auttaa sinua löytämään apua kotiin. voisiko vanhempasi / ystäväsi tulla auttamaan sinua esim. kodinhoidossa? tai viedä lasta ulos että saisit nukkua. ehkä mieskin tajuaa miten tosissasi olet, kun joku ulkopuolinen sen osoittaa.

yhdyn tosiaan äsköseen kannattaa puhua neuvolassa.. itse tehny kanssa saman. kyllä se mies herää todellisuuteen sitten jälkikäteen.. missä päin asustelet? itse olen kanssa muuttanu pois omasta paikkakunnasta ja kärsinyt ``yksinäisyydestä´´
mutta paras apu on sossu/neuvola sieltä apua oikeesti saa... eikä ole häpeemistä puhua asioista..
ei se pahaa tee.. ja pitää ajatella lapsenkin hyvinvointia. tuossa vaiheessa se apu kannattaa hakea!

Hoitaako miehesi, kenties jotain muita asioita teillä, kuten auton ja asuntolainan tyylillä? vai onko lopullisen patalaiska vain? Meillä ainakin on työnjako mieheni hoitaa ns "miehille kuuluvat asiat" ja minä taas kodin ja kakarat =)

Tsemppiä !

Mieheni vain osallistui ihan alunpitäen ihan kaikkiin kodin ja lastenhoidon askareisiin.
Nyt olisi miehesi korkea aika ottaa osaa ihan kaikkeen myös.
Tänä päivänä ei ole naisten ja miesten töitä.
Toivon tosi PALJON että saat miehesi puhumalla ymmärtämään, missä mennään.
Ihmisiähän me ollaan kaikki ja joku tolkku kaikella.
Tarvitset paljon lepoa, unta....muistan ne menneet ajat ja olen silti vain väsynyt, vaikka lapseni ovat jo 8 vuotiaita ihania muxuja.
Mikäli sulla on omaisia, pyydä rohkeasti apua tai ota yhteyttä seurakuntaasi, josta takuu varmana saat apua.
KIVAA JA LEPPOISAA KEVÄTTÄ SINULLEKIN JA PIENOKAISELLESI!!!

KOkemusta on tuosta väsymyksestä. Minä olin ensimmäisestä, terveestä ja rauhallisesta vauvasta aivan poikki 1.5 vuotta jolloin sain vasta yöt nukuttua suht. kokonaan. Kaikki toiminnot, kaupassa käynnit, sukuloinnit otti aivan älyttömästi voimille, koska väsyneenä ja uupuneena nekinolivat lisä rasite. JOita vältin tietysti. Sitten oli helpompaa puoli vuotta ja toinen lapsi syntyi ja taas alkoi se väsymys yö valvomisista ja esikoinen ei enää suostunut päikkäreille, valvoin siis nyt yöt ja päivät. Nyt tätä kesti vain vuoden !!! Meilläkin miehen reaktio oli että: miten muut jaksavat? MIETTIKÄÄ. Luulin tosiaan että olen joku ääliö joka ei jaksa hoitaa lapsiaan,kunnes satuin näille sivuille. Nyt on ukkokin saanut kuulla kunniansa ja ymmärtää jo paremmin ja osallistuu kotijuttuihin. Väsymys helpotti kun esikoinen oli noin vuoden. elin 2.5 vuotta sumussa menoa voi olla edessä sinullakin. Minulta tosin puuttui tukiverkko että jos sinulle on esim. isovanhemmat siinä niin vie ihmeessä lasta sinne tai kummeille edes päiväkylään. Kyllä se siittä sitten. Nyt jaksan itse hyvin kun saan nukkua. Lapset ja minä harrastetaan. Kyllä se sinullekin hyvä aika koittaa jolloin jaksaa nauttia lapsesta ja elämästä sen kanssa. Niin se minullekin tuli.Kaikkea hyvää.