Olemme seurustelleen kohta 1,5 vuotta. Suhteen alkuhuumassa kaikki oli ihanaa ja täydellistä, hän kohteli minua kuin prinsessaa ja kertoi, että olen täydellinen.. Suhteen edetessä hän rupesi löytämään virheitä; harkitsin opintolainaa-> hän haukkui minut pystyyn siitä, kun mainitsin harkinneeni opintolainan ottoa.. Aioin antaa rahaa Punaisen Ristin keräykseen, siitä hän suuttui myös.. Tästä on n. ½ vuotta aikaa. Olemme puhuneet yhteiseen kotiin muutosta ja hän sanoi, että ottaisi suuren riskin muuttaessani kanssani yhteen ja sanoi, että minulla on ollut niin kummallisia tempauksia, joiden takia hänen täytyy harkita sitä.. Hän tarkoitti tällä näitä ½vuotta sitten tapahtuneita asioita, joita ei edes tapahtunut!! Olin vain puhunut hänelle siitä, että ottaisinko opintolainaa tai laittaisinko keräykseen rahaa!! Hän ajattelee, että tuhlaan rahojani ajattelematta.. Hän sanoo, että tuhlaan rahani vaatteisiin ym. turhaan, vaikka olen viimeksi ostanut uusia vaatteita viime vuoden puolella, eikä rahankäyttöni ole sen kummempaa, kuin muilla tavallisilla ihmisillä..
Tämän lisäksi, että hän väittää, että en ymmärrä raha-asioita, hän väittää, että en ymmärrä elämän realiteetteja.. Sitä, että elämässä on vaikeita asioita.. Hän ajattelee, että olen typerä ihminen, joka tekee ajattelematta asioita.
En pysty keskustelemaan hänen kanssaan, hän aina puhuu päälle, tai kääntää asiat minua vastaan.. Muutoin tulen ihmisten kanssa hyvin toimeen ja ihmiset ovat sanoneet minun olevan avoin ja ihminen, jonka kanssa pystyy keskustelemaan.. Hän löytää minusta virheitä, arvostelee ulkonäköäni, vaatteitani, käytöstäni.. Harvoin kuulen häneltä kehuja. (En ole mitenkään ruma tai huonostipukeutuva ihminen, yleensä saan positiivista palautetta muilta ihmisiltä ja olisi vientiä vastakkaisten sukupuolten osalta!) Mutta ihmiseltä, jonka kanssa seurustelen, en kuule koskaan hyviä sanoja..
Olen vahva ihminen, joku heikompi olisi alistunut, mutta uskallan sanoa hänelle vastaan.. Kun sanon hänelle jotakin vastaan hänen mielipidettään, hän alkaa raivoamaan.. Minun täytyisi olla hänen kanssaan samaa mieltä, joka asiassa.. Kun en ole, alkaa mitätöinti ja vihanpurkaukset..Hän haukkuu idiootiksi ja typerykseksi.. Hän sanoo, että minun unelmani ovat typeriä.. Hän suuttuu, jos jokin unelmistani olisi sellainen, jonka voisin toteuttaa ilman häntä..
Masennuin jokin aika sitten tosi vahvasti.. Sanoin hänelle siitä, että olen tosi väsynyt kuuntelemaan ikuisesti sitä, kuinka huono, typerä ja idiootti ihminen olen.. Sanoin, että menen jollekin ammattiauttajalle puhumaan.. Ensin hän suuttui valtavasti..Loppujen lopuksi hän pyysi anteeksi. .(Sitä hän tekee tosi harvoin, yleensä hän ei myönnä virheitään ja minä olen se, jonka pitäisi pyytää anteeksi..) ja lupasi parantaa tapansa.. (Hän varmaan säikähti, että lähden..)
Kerran kun riitelimme, hän kävi käsiksi.. Minulta aukesi nenä ja hän säikähti tosi pahasti.. Otti syliin ja lohdutti.. pyyteli anteeksi.. Sanoin hänelle, että jos joskus tulet ikinä lyömään, niin lähden saman tien..
Yleensä, jos hän on nähnyt, että itken, hän vain väittää, että itken sen takia, etta haluan sääliä.. Hän ei todellakaan ole empaattinen ihminen..
En väitä, että en olisi tehnyt virheitä tässä suhteessa.. Mutta jokainen ihminen tekee inhimillisiä virheitä tahtomattaan.. En ole koskaan häntä pettänyt tai mitään vakavia asioita, jotka yleensä rikkovat ihmissuhteet.. Hän silti väittää, että en osaa mitään tehdäkkään kuin virheitä.. Kun keskustelemme asioista hän on todella taitava manipuloimaan ja kääntämään asiat niin kuin ne hänelle ovat hyväksi.. Hänen toiveensa ja tarpeensa ovat etusijalla; minä puhun puhelimessa, niin hän vaatii, että lopetan puhelun ja teen hänelle voileivän..
Hän on ollut todella mustasukkainen joskus.. Nyt tämä on helpottunut kuitenkin, ja muutenki tilanne on helpottunut.. Kuitenkin, jos olen kavereideni kanssa jossakin, enkä vastaa puhelimeen.. Hän soittelee useita kertoja jne..
En voi sille mitään, että rakastan häntä silti.. Hänellä on ollu vaikea lapsuus, mistä varmasti tämä johtaa juurensa.. Ilman tätä puolta hänessa, hän osaa olla ihana.. Hän on luotettava, fiksu.. jne.. En tiedä, olen hänestä jollakin tavalla riippuvainen juuri hänen itsevarmuutensa takia.. Hänen itsekurinsa on ihailtavaa.. Hän ei juo eikä polta.. Ja muuten hän onkin ihana.. Tämä asia kuitenkin on niin iso asia, että en tiedä mikä olisi tulevaisuuden kannalta fiksuin ratkaisu.. Lähteä vaiko jäädä vaikka rakastaa..
Tämän lisäksi, että hän väittää, että en ymmärrä raha-asioita, hän väittää, että en ymmärrä elämän realiteetteja.. Sitä, että elämässä on vaikeita asioita.. Hän ajattelee, että olen typerä ihminen, joka tekee ajattelematta asioita.
En pysty keskustelemaan hänen kanssaan, hän aina puhuu päälle, tai kääntää asiat minua vastaan.. Muutoin tulen ihmisten kanssa hyvin toimeen ja ihmiset ovat sanoneet minun olevan avoin ja ihminen, jonka kanssa pystyy keskustelemaan.. Hän löytää minusta virheitä, arvostelee ulkonäköäni, vaatteitani, käytöstäni.. Harvoin kuulen häneltä kehuja. (En ole mitenkään ruma tai huonostipukeutuva ihminen, yleensä saan positiivista palautetta muilta ihmisiltä ja olisi vientiä vastakkaisten sukupuolten osalta!) Mutta ihmiseltä, jonka kanssa seurustelen, en kuule koskaan hyviä sanoja..
Olen vahva ihminen, joku heikompi olisi alistunut, mutta uskallan sanoa hänelle vastaan.. Kun sanon hänelle jotakin vastaan hänen mielipidettään, hän alkaa raivoamaan.. Minun täytyisi olla hänen kanssaan samaa mieltä, joka asiassa.. Kun en ole, alkaa mitätöinti ja vihanpurkaukset..Hän haukkuu idiootiksi ja typerykseksi.. Hän sanoo, että minun unelmani ovat typeriä.. Hän suuttuu, jos jokin unelmistani olisi sellainen, jonka voisin toteuttaa ilman häntä..
Masennuin jokin aika sitten tosi vahvasti.. Sanoin hänelle siitä, että olen tosi väsynyt kuuntelemaan ikuisesti sitä, kuinka huono, typerä ja idiootti ihminen olen.. Sanoin, että menen jollekin ammattiauttajalle puhumaan.. Ensin hän suuttui valtavasti..Loppujen lopuksi hän pyysi anteeksi. .(Sitä hän tekee tosi harvoin, yleensä hän ei myönnä virheitään ja minä olen se, jonka pitäisi pyytää anteeksi..) ja lupasi parantaa tapansa.. (Hän varmaan säikähti, että lähden..)
Kerran kun riitelimme, hän kävi käsiksi.. Minulta aukesi nenä ja hän säikähti tosi pahasti.. Otti syliin ja lohdutti.. pyyteli anteeksi.. Sanoin hänelle, että jos joskus tulet ikinä lyömään, niin lähden saman tien..
Yleensä, jos hän on nähnyt, että itken, hän vain väittää, että itken sen takia, etta haluan sääliä.. Hän ei todellakaan ole empaattinen ihminen..
En väitä, että en olisi tehnyt virheitä tässä suhteessa.. Mutta jokainen ihminen tekee inhimillisiä virheitä tahtomattaan.. En ole koskaan häntä pettänyt tai mitään vakavia asioita, jotka yleensä rikkovat ihmissuhteet.. Hän silti väittää, että en osaa mitään tehdäkkään kuin virheitä.. Kun keskustelemme asioista hän on todella taitava manipuloimaan ja kääntämään asiat niin kuin ne hänelle ovat hyväksi.. Hänen toiveensa ja tarpeensa ovat etusijalla; minä puhun puhelimessa, niin hän vaatii, että lopetan puhelun ja teen hänelle voileivän..
Hän on ollut todella mustasukkainen joskus.. Nyt tämä on helpottunut kuitenkin, ja muutenki tilanne on helpottunut.. Kuitenkin, jos olen kavereideni kanssa jossakin, enkä vastaa puhelimeen.. Hän soittelee useita kertoja jne..
En voi sille mitään, että rakastan häntä silti.. Hänellä on ollu vaikea lapsuus, mistä varmasti tämä johtaa juurensa.. Ilman tätä puolta hänessa, hän osaa olla ihana.. Hän on luotettava, fiksu.. jne.. En tiedä, olen hänestä jollakin tavalla riippuvainen juuri hänen itsevarmuutensa takia.. Hänen itsekurinsa on ihailtavaa.. Hän ei juo eikä polta.. Ja muuten hän onkin ihana.. Tämä asia kuitenkin on niin iso asia, että en tiedä mikä olisi tulevaisuuden kannalta fiksuin ratkaisu.. Lähteä vaiko jäädä vaikka rakastaa..
Vastaukset 8
Vanhimmat
ei muutu vaikka voissa paistais!!! Itse olen oppinut elämään narsistin kanssa ja ollaan oltu yhdessä 13 vuotta...Olet ihan tavallinen nainen jonka narsisti on päässyt murtamaan!!! Siitä syystä masennuit ja olit väsynyt...olen itse käynyt saman läpi!!! Tällä hetkellä olen lääkityksellä, jotta jaksaisin lastemme vuoksi!!
Meistä yksikään ei pysty tekemään ihmeitä joten pitää vaan jaksaa tai lopettaa koko suhde!!! Mitä tulee syviin tunteisiin niin narsisti lupaa 10 hyvää ja 7 kaunista silloin kun on itse heikoilla, mutta sama peli jatkuu kun sinä luovutat ja annat periksi!!! Toivotan sulle voimia, olethan vielä nuori ja varmasti elämäsi vielä muuttuu paremmaksi!!! ( kokeile mitä tapahtuu kun seuraavan riidan aikana sanot kaverillesi, että en viitsi tapella tuulimyllyjä vastaan, olethan narsistinen persoonallisuushäiriöinen!!! ) meillä toi toimii....heh
Miulla on kans semmonen narsissi eukko ja taitaa olla femakkokin, persoonahäiriö ja täyshullu.
Koko ajan se väittä vastaan ja puhuu päälle ja kerran huitaisi ympäri korviakin kun autoin naapurin frouvaa liivien kiinnityksessä.
Onkohan se miun eukko vielä samokisti ja väkivaltataipuvainenkin ?
En tiedä onko narsku kyseessä. Ehkäpä kannatta tuota puolta tutkiskella vaikka aihepiiriin enemmän paneutuvilla sivuilla, joilta löytyy keksutelualue myös:
http://narsistienuhrientuki.info/keskustelu/
Yhden varman neuvon halausin kuitenkin antaa. Älä missään nimessä muuta saman katon alle vielä. Kuulostaa siltä että pojulla on todella vaikeaa kunniottaa toista edes ihmisenä jos on jostain eri mieltä.... Mitei kuinka paljon vastaavia tilanteita tulee enemmän kun muutatte saman katon alle ja elätte toisten iholla 24/7. Sanon että sulla alkaa esiintymään noita nenävuotoja useammin. Muutenkin vaikuttaa siltä että voisit elää VAIN hänen tahtonsa mukaan. Hän ei siis arvosta olemustasi, tavoitteitaisi ja ei luota olemalla mustasukkainen... huh huh. Mieti nämä asiat mitä olet jo huomannut nyt... mieti mitä vielä löytyy jos eläisitte yhdessä.
Vahvaluonteiset miehet ovat kyllä ihmeellistä huumetta naisille - tiedetään. Mutta jos se kohtelee sua huonosti, niin miksi ihmeessä haet siitä turvaa itsellesi. Jos tuntuu heikolle niin yritä turvautua enemmän ystäviisi ja perheeseesi - he tuskin pitävät sinua aivottomana ovimattona(?)
Ihmettelen kovasti mikä tuossa miehessä tekee rakastettavan. Käytit sanaa luotettava? Eihän ainakaan sinuun tunnu luottavan... Fiksu? Nuoret omaavat kyllä kirjaälykkyyttä mutta viisaus tulee elämän myötä ja emaptia näyttäisi olevan aika heikossa hapessa kuvauksesi perustella. Itsekuri? Se että ei juo tai polta voi kyllä vaatia itsekuria, mutta ääripään ihmiset kyllä usein kasaavat vain painetta päänsä sisään ja jos ei ole sopivaa tapaa lieventää tai purkaa asiaa, niin sitten paukkuu. Ja eritoten oikea itsekuri näkyisi myös niissä tilanteissa jossa hän on eri mieltä kanssasi - nyt ei taida näkyä.
En nyt sano että hän olisi toivoton tapaus, nuori varmaan on ja jos on paskat taustat, niin tilaa parantua on ollut vasta vähän.
Älä kuitenkaan luota siihen että toinen muuttuuu vain koska rakastat häntä. Äläkä yritä korjata suhdettasi millään yhteen muuttamisella, kihlauksella tms.
Sanoit samassa tekstissä olevasi vahva, mutta myöhemmin käytit sanaa riippuvainen. En sano että et olisi vahva, mutta tuo mies on vahvempi ja moppaa sulla lattiaa. Sellaienn tyhmä sanonta on että ihmiset kohtelevat sinua niin huonosti kun annat heidän kohdella.
Vähemmän sydäntä ja enemmän järkeä peliin ennen kun on myöhäistä.
Kuten otsikko antaa ehkä ymmärtää, nimimerkki Der Mies sanoi taas melkein kaiken mitä minulla oli sanottavaa. Ärsyttävää, se tekee sitä paljon :D
Sanonpa vain että minulla on taustallani samanlainen mies joka mursi itsetuntoni ja oma-aloitteisuuteni niin että meni viitisen vuotta toipua siitä ja opetella ajattelemaan että minullakin on jokin arvo.
"Hän ajattelee, että olen typerä ihminen, joka tekee ajattelematta asioita. "
Noin paljon hän sinua kunnioittaa? Wau. Jos jonkun ystäväsi miehen kerrottaisiin sanoneen noin, mikä olisi kommenttisi?
"minä puhun puhelimessa, niin hän vaatii, että lopetan puhelun ja teen hänelle voileivän.. "
Tuo kuulosti niin tutlta että hekotus pääsi :D heih, Pienille Lapsille tehdään välipala kesken piiiitkän puhelun jos tarvis on, EI aikuisille miehille. Mikään kertomastasi käytöksestä EI kuulu normaalin (hyvään) parisuhteeseen. En tunne miestäsi enkä siis voi arvioida sitä millaiset mahdollisuudet hänellä on muuttumiseen mutta... noh, sanotaanko että ei hyvältä kuulosta. Tiedän että se on vaikeaa mutta kun kerran olet jo päihisikin saanut niin nyt olisi viimein aika pakata kimpsut ja häipyä. Ilmoittamatta. Varoittamatta. Jos annat varoituksen, se mies puhuu sinut takaisin takuuvarmasti ja sinä uskot kaiken mitä hän sanoo. Älä anna sen tapahtua. Lähde ennenkuin tilanne muuttuu pahempaan etkä pääse enää irti.
***
Ei varmaan tästä hyötyä koska en mäkään ketään kunnellut ennen kuin sain kunnolla turpiini. Mutta narsistin kanssa elin ja rakastin valtavasti mutta kun pääsin eron tuskasta niin paljon helpompaa on olla ilman häntä.
Suosittelen jättämään ennen kuin on liian myöhäistä. Jätä kuitenkin julkisella paikalla. Älä yksin jossain asunnossa ym ettei sun käy huonosti.
Voin sanoa että ihan samat jutut on kuin mun ex miehellä.
Ihan kuin ex-avokkini.
Jos jatkat tuota suhdetta niin voin luvata sinulle että tilanne ei parannu. Päinvastoin se pahenee. Ja jossain vaiheessa huomaat ettet olekkaan niin vahva kuin luulit. Aikasi menee toisen ihmisen lepyttelemiseen ja tyynnyttelemiseen. Pyytelet koko ajan anteeksi ja koitat puolustella itseäsi, turhaan.
Jos jatkat suhdetta, älä missään tapauksessa muutaa tämän ihmisen kanssa yhteen, tai harkitse asunnon ostoa.
Huomasitko että jo nyt puolustelet tätä ihmistä vaikealla lapsuudella. Niin tein minäkin aikanaan.
Säästyt niin paljon suuremmalta surulta kun nyt lähdet menemään. Kirjoitin muuten oman tarinani tuonne parisuhdeväkivalta osastolle "entinen elämäni" ninimerkillä "nyt onnellinen". Nousi vaan kirjoituksetasi vanhat muistot mieleen ja niskakarvat pystyyn.
Narsistipa hyvinkin, näin omakohtapsykologin kokemuksella sanottuna...
Itsellä hyvin vastaavanlainen kokemus takana, jonka viisastamana jatkan vähän mielekkäämmän miesseuran metsästämistä :D
Tapasin viime vuoden puolella ihanan miehen, samasta kaupungista ja "naamatuttu" entuudestaan. Kavereiden kautta illanvietossa tavattiin ja vaihdettiin numerot ja tuntui että meni jalat alta samantien. Pian olikin oma asuntoni puolet tyhjempi ja majailin miehen nurkissa. Onneksi sentään tajusin pitää oman kämppäni, vaikken silloin voinut vielä kuvitella, mitä tuleman pitää...
Aluksi kaikki oli ihanaa, suorastaan täydellistä. Puhuimme paljon asioista, hän otti mielipiteeni huomioon. Teimme asioita yhdessä, hän oli täynnä hauskoja ja romanttisia ideoita. Rakastelimme usein, seksimme oli mahtavaa, intohimoista ja erittäin tyydyttävää. Olin aivan myyty... Puhuimme jo yhteisestä tulevaisuudesta pitemmällä aikavälillä...
Kunnes mies muuttui. Aivan yllättäen. Ensimmäisiä merkkejä oli se, kun alkoi huomautella ulkonäöstäni. Ennen olin ollut niin upea ja seksikäs hänen mielestään... Kuitenkin, kerran mahani oli turvonnut juuri menkkojen ollessa alkamassa ja erehdyin laittamaan hiukan tiukemman paidan päälleni. Mies tuli luokseni, taputteli mahaani ja irvisti; oletkos sinä lihonut?
Puhuimme yhteenmuutosta, ja kuinka ollakaan, löysin kivan, ison asunnon, johon meidän oli tarkoitus yhdessä muuttaa. Mutta ennen sovittua muuttopäivää tapahtui niin paljon...
Tuntui, että seksi alkoi hänen kohdallaan muuttua tekniseksi, että tunteensa hävisivät, että oli suoritusta vain koko homma.
Sanoi usein ilkeästi, herjasi minun mielipiteitäni, korosti ja kehui omiaan. "Hänen mielestään se on oikein" ja "ethän sinä mistään voi mitään ymmärtää". Silti taas joskus, kun oikein tuntui pahalta, tuli, otti syliin; "olet sinä kyllä ihana aina joskus". Ja taas olin myyty. Ja niin pirun rakastunut.
Alkoi tehdä hulluja tempauksia, pakeni autosta kun odotimme risteyksessä "vuoroamme", hävisi kolmeksi päiväksi vaikka olimme sopineet tapaamisesta, alkoi vihjailla että muut naiset ovat kauniimpia, hauskempia, huomioonottavampia.
Kerran kävi käsiksi, nosti seinälle, repi, painoi, haukkui, huoritteli. Otti autoni avaimet ja lähti ajamaan ja uhkasi olla palauttamatta. Vei puhelimeni ja ilmeisesti tutki sen...
Tässä vaiheessa tajusin ettei kaikki ole ok. Ajattelin että miten niin ihana ihminen voi muuttua tuollaiseksi. Halusin sen ihmisen takaisin, ja ehdotin yhteenmuuton siirtoa ja terapiaan lähtemistä. Saisin kuulemma lähteä yksinäni, minä olin HULLU ja kuuluisin hoitoon.
Itkeskellen muutin uuteen kotiin jonka piti olla meidän yhteinen. Rakastin vaikka oli toinen niin ilkeä. Uskoin että jossain siellä on se ihana mies johon tykästyin.
Monta kertaa pyysin miestä käymään. Ei tullut. Lupasi muttei ilmestynyt. Yksikin päivä sovittiin että nyt tulee. Kävin kaupassa, lämmitin saunan, tein ruuan, sytytin kynttilät, puin nättiä päälle. Ei tullut. Yksin hiljaisessa kodissani söin ja saunoin. Ja itkin.
Lopulta älysin sanoa suorat sanat miehelle, tämän tehtyä minulle tarpeeksi hikisiä temppuja. Oli vielä kuitenkin kehdannut yhteisille tutuille (heidän mukaansa) väittää minun julmasti hänet hylänneen. Sairasta sanon minä...
Hyvä parisuhde on tasa-arvoinen ja siinä molempien on hyvä olla. Sortamista, alistamista ei tarvitse sietää.
Sinäkin ansaitset parempaa, kuulostat tekstisi perusteella mukiinmenevältä nuorelta naiselta, ja minä täällä ainakin tuen sinua päätöksessäsi, jos se on sellainen että se sattuu, niin tunnen että olet vahva ja selviät. Tsemppiä, mitä sitten teetkin. :)
läpi kirjoituksesi. Oletko omasta mielestäsi löytänut saaren johon voit ankkuroitua? saada hyvän tulevaisuuden? Ette vielä edes asu yhdessä ja hän nöyryyttää sinua ja ymmärrät sellaista soopaa mitä et voi ymmärtää. Sinä annat miehesi määrätä kaikki ja luulet että mukautumisesi on hyvän ja luotettavan suhteen hinta. Tai niin ainakin minä olen tehnyt. Voi sanoa että 10 v jälkeen olen melko murtunut nainen jolla on paljon entisiä ystäviä, vain suku ja muutama ydin- ystävä jäljellä. aloitekykyni on huono, en osaa paljoa mitään enää ja minusta on tullut ylipainoinen koska syön rauhoittaakseni hermojani. Lisäksi huudan lapsille ja olen ilkeä muille töissä. ja voin kertoa, että 10 v sitten olin hyvännäkäinen, treenattu, avoin, minulla oli paljon ystäviä ja tuttuja ja minua kiinnosti moni asia.