Meillä on sellainen tilanne, että reilu pari vuotta nyt seurusteltu ja siitä asuttu suurinosa yhdessä. Kihloissakin vuosi jo ehditty olla. Lasta yritetty se parisen vuotta myös. Mutta ei ota onnistuakseen ja tutkimusten mukaan ei onnistukaan ilman hoitoja. Nyt sitten tässä on alkanut pohtimaan, että voiko toista jättää sen takia, että siinä on "vikaa".. löytäisinkö sitten hetikohta uuden ihmisen joka alkaisi perhettä perustamaan. Tuntuu että ne parisuhteen hyvät puolet on hukkunut tuon lapsettomuuden taakse, ja ettei enää jaksa elää vain miehen kanssa. Olen aina halunnut lapsia tosi kovasti, Ja sitten kun löysin miehen joka tahtoi niitä myös, niin ei voidakaan saada omia yhteisiä lapsia. Tuntuu että elämä valuu hukkaan. Kaikki ympärillä lisääntyy ja meillä vain odotellaan oikeita ajankohtia hoidoille. Ahdistaa tosi kovasti.
Oon miettinyt sitäkin, että kuinka paljon parisuhteessa täytyy sietää ahdistumista. Tuntunu monesti, että jos vain se raskaus onnistuisi, niin meillä olisi täydellinen parisuhde. Mutta nyt tämä on vain ajassa kellumista yksikseen. Kumpikaan ei oikein enää osaa jutella mistään. Tuntuu että kaikki paukut on poissa.
Mitä ihmettä tässä täytyisi alkaa tekemään. Etsiä uusi mies vai odottaa vielä muutama kuukausi ja etsiä vasta sitten, jos ei ole tärpännyt?
Oon miettinyt sitäkin, että kuinka paljon parisuhteessa täytyy sietää ahdistumista. Tuntunu monesti, että jos vain se raskaus onnistuisi, niin meillä olisi täydellinen parisuhde. Mutta nyt tämä on vain ajassa kellumista yksikseen. Kumpikaan ei oikein enää osaa jutella mistään. Tuntuu että kaikki paukut on poissa.
Mitä ihmettä tässä täytyisi alkaa tekemään. Etsiä uusi mies vai odottaa vielä muutama kuukausi ja etsiä vasta sitten, jos ei ole tärpännyt?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jos rakastat miestäsi niin älä jätä häntä.. Jos kaikki muuten on hyvin suhteessanne niin, miksi pilata sitä.. Tämä asia on varmasti kova paikka myös miehellesi, lapsettomuus.. Sitä pahentaisi valtavasti sinun lähtösi sen takia.. Yrittäkää hedelmöityshoitoja.. tai adobtoikaa.. Lapsen saaminen ei koskaan paikkaa rikkinäistä suhdetta vaan siihen tarvitaan parisuhteen molempien osapuolien välistä keskustelua..
Koittakaa saada suhde kuntoon.. Se on kuitenkin lapsellekkin tärkeintä..
musta toi on aika törkeetä,jos jätät miehes sen takia,kun ette voi saada lapsia.aattele nyt miltä siltä tuntuu,jos heivaat sen pellolle sen takia.kannattaa varmaan kokeilla niitä hoitoja ekana ennen kun alkaa eroomaan.ja keskustelkaa asiasta kyllä se siitä lähtee ajan kanssa.
on teilläkin ollut tosi kiire kihloihin..vuoden olitte tuntenu..mä olin aikanaan seurustellut 3 vuotta ja siltikään en menny miehen kanssa kihloihin koska otan sen vakavasti ja lupauksena tulevasta avioliitosta.ja mitä tuohon lapsensaantiin tulee..haloo ei se suhde ole pelkkää lasta.oletko jo unohtanut mihin miehessä ihastuit ja rakastuit vai oliko päämääränäsi vain että kunhan saatte sen lapsen niin kaikki on täydellistä.on aika julmaa ajatella noin että jos en tältä "rakastamaltani" mieheltä saa lasta niin pitääkö se jättää?en usko että mieskään kovin tyytyväinen on tilanteeseenne, mutta ajattelisiko hän samalla tavalla sinusta jos et kykenisi lapsia saamaan.tue ennemmin miestäsi ja menkää niihin hoitoihin.ja sekin lisää stressiä vain kun ajattelee pelkästään sitä että kunpa saisi sen lapsen nyt heti.ajatelkaa niitä yhteisen elämänne hyviä hetkiä.lapsi tulee jos on tullakseen ei sitä voi pakottaa.
"reilu pari vuotta nyt seurusteltu ..... Lasta yritetty se parisen vuotta myös."
Siis hä, aloitte heti seurustelun alussa lasta hankkimaan...? Kuinka hyvin edes tunsit miehesi ennen kun lisääntymispäätös tehtiin? Joku pitkäaikaiskaveri jonka ylensit siittäjäksi?
"Etsiä uusi mies vai odottaa vielä muutama kuukausi ja etsiä vasta sitten, jos ei ole tärpännyt?"
Nyt kyllä miettii täällä mies oikein olan takaa että onko sun mies sulle vain pakollinen paha siinä lapsen saannissa? Rakastatteko (rakastitteko te) toisianne?
Ymmärrän kyllä halun saada omia biologisia lapsia (Adoptio ei kelpaa?), mutta onhan sulla vielä tuossa iässä aikaa.... Ja ymmärsin niin että hoidolla asia korjattavaissa ja hoito menillä... mutta nyt et halua enää edes paria kuukautta odottaa, mitä vit*** ?
Tuo viimeisin lause kuulostaa kyllä siltä että et välitä paskan vertaa miehestäsi... Noin löyhillä siteillä ei kyllä kannata perhettä perustaa.
Mieti nyt muutakin kun tuota voimakasta lisääntymishaluasi, ei se saa sumentaa muita arvoja maailmasta. Ei tuossa iässä tarvitsee noin epätoivoinen olla.
niin. kiitos vastauksista. Jotenkin noin sen moraalisesti oikein ajattelinkin menevän. Se on vain aika ihmeellistä kuinka alas kuitenkin joskus masennuksissaan vajoaa. ;) heh... juuri niin.. aloimme yrittämään lasta reilu kuukauden tuntemisen jälkeen. Mies tuntui/tuntuu vieläkin siltä että TUO just on mun oma. Se oikea. Miksi siis ois pitäny odottaa mitään, kun löysi sen "sielunkumppanin" joka tahtoi samoja asioita. Myös lasta tosi kovasti. Ja tuota nyt varmaan tuosta perspektiivistä enää turha miettiä, koska ei ole tärpännyt ja vieläkin vasta yritetään tehdä lasta.
Mutta kiitos sanoista, joita minun piti vain saada lukea että palaisin takaisin ruotuun.
Tuolla jutulla tapat kumppanisi henkisesti. Osaatko edes kuvitella miltä tuntuu, kun ei pysty saamaan lapsia..? Kaada vaan vielä syyttelytkin niskaan. Et selvästikään ole valmis parisuhteeseen lainkaan, kenenkään kanssa. Mene vain sairaalaan ja hanki keinohedelmöitys ihan yksinäsi... nykyään laki antaa sen täysin myöden.
Et selvästikään osaa rakastaa toista... paitsi jos hän on täydellinen. Itselläsi on ainakin iso syöpäkasvain sydämessäsi!
Ei tuo voi olla rakkautta. Ainakaan sen mukaan miten itse käsitän rakkauden. Reilu pari vuotta yhdessä ja valmis jättämään koska ei ole sen parin vuoden sisällä saanut lapsia? Mieletöntä kiirehtimistä. Se mieshän on sitten vaan joku siittäjä. Ei rakas.
Olen itse vasta vuoden seurustellut miehen kanssa, jota todellakin voin sanoa rakastavani. Totesin, tai "vahvistin" tämän asian itselleni n.puolen vuoden seurustelun jälkeen. Ollaan vasta maalailemassa tulevaisuuden kuvia varovaisesti ensin yhteenmuuton kanssa. Päivää ei ole lyöty lukkoon eikä minkäänlaista etenemissuunnitelmaa tehty. Meillä on hyvä olla. Asiat mielettömän hyvin, koska meillä on toisemme. Miksi kiirehtiä? Lapsia halutaan joskus. Se on selvitetty, mutta edelleenkin. Arvostamme suhdettamme ja toisiamme niin paljon, että annamme itsellemme aikaa. Haluamme nauttia vain toistemme seurasta nyt toistaiseksi. Lapsi tuo elämään ja parisuhteeseen niin suuren muutoksen, että jos toista ei arvosta eikä pidä parisuhdetta muuna kun lapsentekokeinona, se ei tule parantamaan ja vahvistamaan välejänne (niinkun kuulemma tapahtuu terveessä parisuhteessa) vaan se ajaa teidät erilleen. Entistä huonompaan tilanteeseen. Jos todellakin rakastat miestäsi,...niin tarvitseeko edes sanoa miten sen osoitat ja mitä se tarkoittaa? Jos pidät häntä vain lapsentekovälineenä, olisi ehkä sittenkin reilumpaa laskea hänet menemään. Ehkä hän löytää jonkun joka aidosti arvostaa sitä että saa jakaa elämänsä juuri hänen kanssaan. Hyvinä ja ja vähemmän hyvinä aikoina.