niitä luulisi löytyvän, mutta nyt kyllä joudun miettimään sitä inhottavinta....kaikissa on sitten se hyväkin puoli joten , vaikeaa... varmaankin se, että mitään ei kerrota jos ei kysytä (pois luettuna joskus ilmenevä puheripuli, jota sitten ihmeissäni kuuntelen suu auki silmät levällään). mutta sitten taas, en minäkään kerro...
ärsyttävin piirre
puolisossasi
222566
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Uraohjus. Ihan kiva että ihmisellä on päämääriä, mutta aikaa voisi viettää vähän useammin suhteen hoitoonkin.
minunkin on omistautunut uralleen. ja se ura sattuu heittelemään ympäri maata ja maapalloa... mutta ei haittaa :) paitsi vois sitä suhdetta enemmänkin hoitaa
afrikkalaisilla ole tuota "pahetta".
"Työkiireet" silloin, kun on kyse naisen kanssa ajan viettämisestä, kertovat miehellä AINA joko A) siitä ettei nainen oikeasti kiinnosta ja B) on muut naiset (tai miehet?) mielessä. Samat kohdat A ja B pätevät myös, jos "ylirasittuneisuudella" tarkoitat sitä, ettei mies sängyssä oikein jaksa.
Älkää nyt pahastuko, mutta näin se on. Jos on oikeasti naiseen ihastunut, aikaa raivataan vaikka väkisin ja seksikin kiinnostaa.
Miehesi on turkkilainen tai pohjois-afrikkalainen?
Näin vahvasti yleistäen voisi epäillä, että eurooppalainen (vars. pohjoismainen) tyttöystävä olisi hälle enemmänkin status-symboli ja mahdollinen portti EU-alueelle. Seksuaalinen suuntautuminen voi jopa olla miehiin päin (yllättävän yleistä vars. turkkilaisten piirissä - tätä sitten peitellään korostetulla macho-meiningillä). Jos kiinnostusta ns. parisuhteen perinteiseen hoitoon (erit. sängyn puolella) ei juuri ole, kannattaisi ehkä nostaa kissa pöydälle ja kysyä missä mennään. Vastaus on tietenkin jotain ooh olet elämäni rakkaus, mutta jos yhtään olet oppinut noiden seutujen body talkia ja puheen vivahde-eroja, niin totuus voi tulla sitä kautta selville. Ja voihan se totuus olla ihan sekin, että on liian kiire duunissa. Tosin jos nainen oikeasti kiinnostaa, kyllä sitä aikaa pitäisi järjestyä.
Mikään ei hoidu itsestään, kaikesta joutuu ensin sanoa ennenkuin mitään tapahtuu.
Ovensaranat narisee -> minä huomautan; "saranat narisevat, öljyäisitkö?" No sitten se tapahtuu, mutta jos en mitään sanoisi, narisivat ne lopun elämää...
Ostan kaupasta palohälyttimet, joiden lisäyksestä taloomme on ollut puhetta. Laitan ne keskelle keittiön pöytätasoa -> ne seisovat siinä 2 viikkoa, kunnes huomautan "niin, olen ostanut nuo hälyttimet, laittaisitko ne kiinni?" AAArrrg...siis missä miesten silmät on? Miksi ei voida tarttua töihin ilman, että joku sanoo erikseen? Eikö ole ärsyttävää kun on akka perässä sanomassa kuin pikkulapselle? Tätä olen aina ihmetellyt.
jessus! eikö sitä voi tehdä itse mitään, edes yrittää? oven saranoiden öljyäminen tai palohälyttimen seinään laittaminen ei voi olla liian vaikeaa meille naisillekaan. mitä jos vaikka sen nalkuttamisen sijaan pyytäisit miestäsi opettamaan sinulle..;)
jos itse tekee kaiken? niin, itsekseni pärjäilenkin. ja jotain käyttöö sille miehellekkin olen keksinyt.
miehesi taitaa ottaa vain elämän rennosti. turha sitä on kaikenlaista hössötystä jatkuvasti... mitä väliä sillä on jos saranat narisee, maali lohkeilee ikkunalaudalta, tai seinässä on pieni halkeama? ei minua ainakaan kiinnostaisi tippaakaan tehdä jotain jos ovi narisee.
helpompihan se olis laittaa sitä öljyä ovensaranoihin ? sais sitten levitellä öljyä hemaisevan seksikkääseen tyttöystävääsikin...
mies mies, niin nainenkin ehtisi olla nainen!!!
Tosiaan, "ihme ja kumma" mille raiteille sitä taas siirryttiin, kun mainitsi yhden hyvin perusmiehisen piirteen... Harmittomasta heitosta pystyttiin heti päättelemään vaikka mitä:
a) minä en pysty mihinkään,
b) minä en osaa mitään,
c) minä nalkutan.
Just, kyllä taas meni metsään niin, että humahti. :o) Ensinnäkin, minut on koulutettu ja työskentelen hyvinkin miehisellä alalla, joten kyllä kädessä pysyy ihan työnkin puolesta työkalut öljykannusta iskuporakoneeseen, monesta muusta vempeleestä puhumattakaan, josta moni tämän palstan mies ei löytäisi edes käynnistysnappulaa...
Mutta kun kyse ei ole tästä - vaan vastuunjakamisesta, joka on osa mitä tahansa hyvää parisuhdetta. Jos minä kotona ollessani hoidan pitkälti ns. naistentyöt siivouksesta ruoanlaittoon, odotan tietynlaista panosta myös mieheltäni. Sen lisäksi, että hän tarpeen mukaan auttaa minua näissä "naistentöissä", odotan hänen myös osallistuvan tasapuolisesti lastenhoitoon, huoltavan automme ja pitävän huolta asuntomme kuluvista/huollettavista osista. Kirvesmiehenä kuvittelisin hänen pystyvän tähän enemmän kuin vaivattomasti. Eikä kyse suinkaan ole myöskään siitä, etteikö mieheni pystyisi tai osaisi, saati että nalkuttaisin. Hänelle riittää kyllä kerran sanominen, mutta ihmettelen, että kerrankin pitää sanoa, kun yhdessä kuitenkin ollaan katsottu esimerkiksi noiden palohälyttimien suhteen, että takalla varustetussa asunnossamme ei ole niitä tarpeeksi...
Joku mainitsi, ettei vähääkään välittäisi, jos ovet narisisivat tai paikat kuluisivat. Sanon vain, että otan osaa - tuollaista miestä en ainakaan haluaisi, joka ei omasta omaisuudestaan välitä. Tai jos oikein arvaan, et taida asua omistusasunnossa..?
Jep, mitä nyt sivusta seurasin joitakin kommentteja niin aika ristiriitaista on naisen elämä (ainakin näyttänee olevan).
Toisaalta pitäisi olla naisellinen eikä saisi machoilla liikaa meikata pitäisi sopivasti mutta ei liikaa ettei näytä maksulliselta... pukeutua pitäisi nätisti ja peittävästi (Erä-Reino pukeutuminen on myös out:D)
Sitten kuitenkin pitäisi osata vaihtaa lamput, rasvata ovensaranat, nikkaroida pöytä ja siihen vielä naisten hommat (hieman kärjistäen);D
Miehen roolista pitäisi ottaa kaikki "miehiset hyvät puolet" (ahkeruus, voimakkuus, järjestelmällisyys) ja samoin säilyttää naiselliset hyvät ominaisuudet (äidillisyys, hoivahalu, lempeys, tyttömäinen söpö heikkous ja naisen logiikka;D)
Mutta, jos nainen hoitaa miesten hommat ja naisten hommat ja vielä lisäksi käyttäytyy siten kuin miehen oletetaan käyttäytyvän silloin kun hänen roolilliset huonot ominaisuutensa pääsevät valoilleen (vai mitä se on kun tälläkin palstalla "huonosti käyttäytyviä" naisia pidetään miesmäisinä telaketju rekkakuski feministeinä;D? Huonosti käyttäytyvä mies taas on huonosti käyttäytyvä mies ei mitenkään akkamainen (hyvin käyttäytyvä mies taas on saava feminiinisen nimityksen esm mies joka auttaa kotitöissä voi olla neitimäinen nössykkä)).
Onko muuten muissa kulttuureissa naisten oltava yhtä paljon hyvä jätkä kuin myös viettelevä lady ja kotihengetär?
Nyt taas vähemmän aiheen vierestä...
Minun mies kyllä nikkaroi yhtä ja toista onhan hänellä rakennusalan koulutus mutta minä vaihdan silti lamput kun ne eivät muuten tule vaihdettua ("joo joo, kylä minä ne laitan kun tulen töistä" joku asennevamma lampunvaihtoa kohtaan?);D
Omistusasunnossahan se sitten on eri asia, vaikka kyllä sitä pientä puuhailtavaa riittää vuokrakaksiossakin, talonmieskään ei ole ikinä paikalla kun olisi tarvis.
Olen usein täällä ihan huuli pyöreänä, että mitä sitä oikein pitäisi olla?
Toisaalta täällä peräänkuulutetaan sen perinteisen, ihanan naiseellisen kotihengettären perään, joka palstatietojeni mukaan löytyy nykyään enää Venäjältä ja kaukoidästä (suominaisista on palstatietojeni mukaan kehkeytynyt jotain ihme-amazoni-korstoja, joista on naisellisuus tipotiessään).
Toisaalta taas, ei saisi ääneen myöntää, ettei ole tällainen amazoni-korsto, vaan ihan tavallinen nainen, joka mielummin heiluttaa rättiä kuin vinguttaa porakonetta. Saati, että erehtyisi myöntämään omassa parisuhteessaan pitkälti noudattavansa perinteistä roolijakoa, jossa nainen puunaa ja kokkaa, mies nikkaroi. Hitsi! Silloinhan on miehen tossun alla ja jos soppaan vielä lisätään ähläm-sähläm siipaksi, on ihan toivoton tapaus. ;o) Jostain syystä, jos tällä palstalla ei omaa viehättävän vinoja silmiä ja mustaa tukkaa, naisen pitäisi tehdä myös ne miestentyöt ja mielellään myös ne naistentyöt, mutta sitä että tekee ne, ei saisi ääneen mainita. Täytyy olla kaikkivoipa, olematta kuitenkaan amazoni. Pyrkiä tasa-arvoon, vaatimatta kuitenkaan mitään. Kulkea korkokengissä hemaisevasti sipsuttaen, kantaen kuitenkin samalla betonisäkkiä raksalle, koska mieheltä ei saa mitään pyytää - "quote: Voi Jessus! Voisko sitä joskus jotain itsekin tehdä?" =o) Elämä on sitten ihmeellistä. ;o)
Aivan samaa olen minäkin ihmetellyt... :) Eipä taideta naiselta vaatia samanlaista kaksijakoisuutta missään muualla maailmassa kuin täällä Skandinaaviassa..
Miehet valittavat Suomessa että kun naiset eivät pukeudu naisellisesti ja ovat niin miesmäisiä. Itse olen asunut suurimman osan aikuiselämästäni ulkomailla (Etelä ja Keski Euroopassa) ja minusta on kai kasvanut aika naisellinen nainen, MUTTA joka myös odottaa kohdeltavan naisena. Totuin ulkomailla siihen, että naiselle avataan ovi, tarjotaan ravontolassa jne. Eikä kukaan naureskele sinulle jos et osaa vaihtaa autoon rengasta tai edes ajaa autoa!
Suomessa miehet vaativat että naisen tulee olla kaikkea sitä naisellista mitä olenkin, mutta sitten toisaalta naureskellaan päälle "avuttomuutta" ja vaikka mitä, jos odottaa että mies kohtelee sitten niin kuin naisena.. esim. avaa oven.
Onneksi oma jenkki kultani kohtelee minua naisena, ja minä kohtelen häntä miehenä... keikistelen mielelläni korkokengissä ja laitatan pinkit kynnet, remontti hommatkin onnistuvat, juuri tuli maalattua lautalattia 58 neliöiseen asuntoon... :) Mutta tarpeen tullen saan olla se "heiveröinen nainen" jos haluan... :)
Ei tule just nyt muuta mieleen kuin tama, etta vaatteet ja kengat jaavat lojumaan pitkin olohuonetta jos ei niita erikseen kehota siirtamaan (tosin nykyaan jo tuima silmays riittaa :D) Sama juttu toimistohuoneessa, kaiki paperit ja liput ja laput olisi vaan sekaisin levallaan tyopydalla jos mina en asiaan puuttuisi mappisysteemeineni ja muistitauluineni.
Niin no joo, ylenmaarainen optimismi on ehka se suurin, koska itse kallistun usein painottamaan naita worse case scenaario vaihtoehtoja, mutta se onkin ehka yksi syy miksi meidan yhteistyo sitten tuottaa ihan toimivia ratkaisuja. Ja se oli kylla yksi tarkeimmista syista, miksi moiseen heppuun olen koukkuun jaanytkin.
liiton alussa rouvan päähän ei mahtunut, että poika osaa täyttää pesukoneen, pestäastiat ja jne. Yllätin hänet kerran tutkimasta pesemiäni astiota VALOA VASTEN. Tuli sanomista... Sitten meillä siivotaan kaksikertaa viikossa.
Tilanne on kyllä rauhoittunut paljon, erityisesti kun saimme omia lapsia (3:set). Mamma (anoppi) toisin jatkaa aivan samanlaista peliä.
No niitähän riittää, toisina päivinä kaikki tuntuu ärsyttävän ja toisina päivinä taas ei niinkään.
Pikku tarkkuus, luulo että mikään ei hoidu, jos hän ei ole paikalla vahtimassa, työnarkomania (ei osaa ottaa vapaa-aikanakaan rennosti) ja sen olettaminen että muiden pitäisi tietää samat asiat kuin hän, vaikka ei ole koskaan niitä edes maininnut. Ja jos jotain asiaa ei tee niin kuin hän on sen ajatellut vaan tekee toisella tavalla (ja tulos on sitten ihan sama) niin siitä sitten saa kullla... siinäpä ne ärsyttävimmät.
Minä en juurikaan valita vaatteiden ripottelusta tai muusta pikku höskästä, koska olen itse pahempi sotkija. Mies kyllä jaksaa muistuttaa ettei alusvaatteita jätetä sängyn viereen mytyksi (herran omien alus vaatteiden leposijoista ei sitten voine valittaa;D) (minkä ihmeen takia se minulle motkottaa kun minä ne kuitenkin siitä jossain vaiheessa viikkoa kannan pois vapaapäiväsiivouksen aikana:D)
Itysellä varmaan pahimmat olisi nalkuttaminen, asioiden unohtelu ja yövalvominen, sekä ajoittainen laiskuus.
Puhumattomuus on myös ärsyttävää... Sitten joutuu älähtämään, että miksi et tuotakaan mulle kertonut ja siihen mies vaan, että kun en kysynyt eikä se ollut hänestä niin mainitsemisen arvoista.
Kaikkea muuta paskaa sitten puhuu mutta kun olisi ollut asia, mikä minunkin olisi ollut hyvä tietää niin sitten ollaan hiljaa ja odotetaan vaan, että minä kysyn (mistä minä voin kysyä kun en tiedä että minun pitäisi kysyä) no joskus se vaan on tällaista.
eli ne samat mitkä monella muullakin. Työtahti miehelläni on 7 päivää viikossa ja 12-16 tuntia päivä. Vaikka palkka on 50 kertainen (ulkomaalainen työnantaja) keskivertomaalaiseensa, niin vapaata ei ole. Se pitää aina ottaa erikseen ja on palkatonta. Asumus on niin askeettinen, etten mokomassa huoneessa viihtyisi päivääkään, toki onko sillä kovin väliä, jos ainoa mitä "kotona" aikaa viettää, niin nukkuu koomassa=)
Toinen on tämä hysteerisyys, kun miehelläni ei ole omakohtaista kokemusta suomalaisesta elämästä ja tyylistä, niin esimerkiksi yöllinen kävelyni baarista kotiin saa hänet huolesta mykkyrälle. Sama on esimerkiksi autoilu, kun vertaa liikennettä Kairon ja Suomen välillä, saa mieheni hepulin jos puhun puhelimessa ja ajan autoa samalla. Ja mikään selitys ei auta ymmärtämään.
Minua risoo ehkä eniten yhteisen ajan puute, mies on jatkuvasti töissä, tekee pitkää päivää ja suhteenhoitoaikaa jää aika vähän. Vapaapäivinään olemme lähes koko ajan yhdessä mutta tapaamme sitten sukulaisia ja kavereita - toinen asia mikä minua ärsyttää.. Kaverikulttuuri noilla on sellainen että kavereille ei voida sanoa ei tai he loukkaantuvat mikä mielestäni on aivan naurettavaa. Miljoonat kerrat olen valittanut asiasta mutta mies ei ymmärrä sitä koska onhan hän omasta mielestään kaiken muun ajan minun kanssani. No, sinänsä tottakin mutta kahdenkeskistä aikaa kaipaan kyllä enemmän.. Vastikään taas aiheesta keskusteltiin ja tehtiin diili että toisen vapaansa hän viettää täysin minun kanssani ja toisena tavataan sitten sukua ja kavereita, saas nyt nähdä tuleeko siitä mitään. Toivottavasti.
kun on yksin kotona..nii-i, luulisi ettei onnellisessa parisuhteessa olevaa miestä kiinnosta selainen, minusta se on ihan 18-vuotiaiden hommaa. muuten asiallinen ja kultainen,minut huomioiva mies kylläkin on. mutta huomasin kerran että oli netistä tilannut videoita, jotka ,yllätys yllätys, oli pornovideoita. ja sanoi minulle ihmeissään ettei ole nitä tilannut ja kysyi minulta, että mihin ihmeeseen hän sellaisia tervitsisi.just joo. oli muka jonkun viruksen seurauksena ITSEKSEEN kone niitä videoita muka meidän musiikin lataus ohjelmaan tullut.. ei sellaista voi tapahtua, eihän?tais valehdella minulle päin naamaa.. hämmästyttävää kyllä, en olisi uskonut, mieheni kun ei ole sen tyylinen..no, vasta 5kk ollaan yhdessä oltu et silleen.. pervo sika..