Olisi mielenkiintoista kuulla petetyiden tuntemuksia
kun tämä tosiasia on heille selvinnyt. Miten te reakoitte psyykkisesti ja fyysisesti. Kuinka kauan kivulias olo kesti. Vastauksia odotan sekä miehiltä ja naisilta, jotka ovat tämän kokeneet. Toivoisin vain asiallisia vastauksia. En halua tietää mikä uskottomuuteen johti enkä mitään syyttelyjä puolin ja toisin. Kiitoksia jo etukäteen.
kun tämä tosiasia on heille selvinnyt. Miten te reakoitte psyykkisesti ja fyysisesti. Kuinka kauan kivulias olo kesti. Vastauksia odotan sekä miehiltä ja naisilta, jotka ovat tämän kokeneet. Toivoisin vain asiallisia vastauksia. En halua tietää mikä uskottomuuteen johti enkä mitään syyttelyjä puolin ja toisin. Kiitoksia jo etukäteen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
siis.
- psyykkiseti reagoin hyper ja koin kerrankin jotain tunteellista! lopetin säännöllisen urheilun ja lihoin...aloin juomaan ja syömään lääkkeitä. vieläkin vituttaa ja taidan häipyä kuviosta!!
Ensimmäinen ajatus oli,oma kulta valehteli minulle,rakkaudestaan.
Koin suurta pettymystä,katkeruutta,oman arvon tunteen heikkenemistä,raivoa,mustasukkaisuutta,pelkoa menetyksestä.
Itkin ,selittelin,vaadin,haukuin.Kävin läpi selkäkivut,mielialan muutokset,epäonnistumisen tunteet,oman itseni syyllistämisen.
Suhde ei palautunut koskaan ennalleen,luottamus meni kaikkiin,vastakkaista sukupuolta oleviin,ero tuli.
Pahinta on,kuten jo mainitsin,luottamauksen menetys,ja epäluulo on niin syvässä,etten usko onnistuvani enää,parisuhteessa.
Aikaa edellisestä on 10 vuotta.Tunteet tasoittuneet,elämä soljuu kohtalaisesti,arkisine aherruksineen,sydän on tyhjä,nauru on poissa,tai hyvin pintapuolista.
Oliko tämä provo vai voiko joku oikeasti olla noin katkera? No joku mielisairas tietysti, mutta siis mitä hemmetin järkeä on ahdistua ja katkeroitua loppuelämäkseen, jonkun ukon tai akan takia? Ilmeisesti olit yläasteellakin se ihminen, joka itki 3 viikkoa, kun meni välit poikki johonkin ihastukseen. Sydänsurujen kanssa, kun on pakko voida oppia elämään.
Asetu tilanteen yläpuolelle. Jossain on se ihminen, joka arvostaa ja rakastaa sinua. Mutta pitkässä suhteessa hänkin voi sinua pettää. Et tee muuta kuin hallaa itsellesi ajattelemalla noin ehdottomasti. Maailma ei kaadu pettämiseen.
Pyysin vain henkilökohtaisia tuntemuksia, en neuvoja
en syitä, enkä varsinkaan haukkumisia.
Toivottavasti et koskaan joudu kokemaan sitä helvettiä..
Elämä opettaa hiljaa kävelemään.
Olen ihan yhteiskuntakelpoinen kansalainen.
1. huusin ja raivosin,kipot ja kupit sai kyytiä pitkin huushollia.
2. huusin ja itkin ja kyselin syitä ..
3. lamaannuin,jäin viikoksi kotiin mietiskelemään ja vatvomaan,teinkö minä jotakin väärää?
4. annoin anteeksi - mutta aina tilaisuuden tullen muistutin miestäni asiasta
5. Nyt aikaa kulunut n . kolme vuotta (3) ja asia ei enää vaivaa juurikaan , elämämme on tasapainoista ....
Opin ainakin sen ettei mikään ole itsestään selvyys ja että emme koskaan omistaa toista ihmistä.
Kaksi suhdetta: kaksi pettävää miestä. Molemmat suhteen lopetin siihen.
Ekalla kerralla sain jonkinlaista koston voimaa siitä, kun mies oli niin sairas, että teki minusta vainoharhaista ja kielsi asian vielä rysän päältä kiinni jäädessäänkin! Siispä kostin: juoksutin miestä deittinetin kautta olemattomilla seksitreffeillä ja kävin joskus katsomassa paikan päällä miten hänellä siellä menee. Siis tosi sairasta touhua minulta!!! Mutta eipä ole katkeruuttakaan kertynyt.
Toisella kerralla kiroilin ja itkin - ja sitten nostin itseni omahyväisesti tilanteen yläpuolelle ja ajattelin, että paska mikä paska. Ei oo mun mies, kun tollasta tekee. Oli kai aika yksinkertainenkin. Sillä tavalla selvisin.
joo mulla näin:
silloisen poikaystävän kanssa päästiin samaan työpaikkaan toiselle paikkakunnalle kauas perheistämme. jokaisen palkan jälkeen miehelle tuli "kiire" äitinsä luo käymään. sallin sen koska hän on tosi läheinen äitinsä kanssa.
sitten mies sai kaverin(miespuolisen).jonka kanssa kävi aina öisillä ajeluillaan.aloin ihmetellä sitä kun ei vastannut puheluihin ja tuli aina myöhään kotiin.oltiin samassa työvuorossa kunnes hän vaihtoi eri vuoroon kertomatta minulle mitään.oli aina poissa.sitten tämä miehen ystävä kertoi minulle huvittuneena että miehelläni oli joku 30vuotias nainen töistä jota oli käynyt panemassa.Ihmettelin ja tuli se särö todellisuuteen.tämä miehen kaveri vain ei tiennyt että seurustelin miehen kanssa,koska mies oli vain minun väittänyt olevan kaveri!!!
tästä raivostuneena jäin odottamaan miehen kotiinpaluuta. mies kun tuli kotiin haukuin hänet pystyyn, kyselin asioista. tuli ilmi että hän oli pettänyt minua koko seurustelun ajan ensin exänsä kanssa, sitten oli joku toinen nainen,sitten tuli tämä 30vee nainen joka oli vielä samassa työpaikassa kanssamme,sitten oli ollut joku 40 veekin!!!???olin aivan rikki,vaadin selityksiä,astiat lensivät,haukuin miehen täysin,oltiin jo suhteemme alusta sovittu että me ollaan pari, että asiat olivat selvät.kun vielä jatkoin kysymistä mies kävi kurkkuuni kiinni ja kuristi niin etten saanut henkeä, tämä kuristaminen tapahtui kahdesti,ja pettäminen jatkui miehen puolelta. olin niin rikki,vihainen,vajosin masennukseen enkä voinut mennä töihin kun vain ajattelin että ketäköhän kaikkia se mies oli paneksinut.
lopulta työt loppuivat ja pääsin kotiin.mutta kun olin toisella paikkakunnalla töissä pettävän poikaystävän kanssa, tunsin itseni täysin turvattomaksi niiden pettämisten takia,en uskaltanut luottaa enään mihinkään,minne tahansa mies väitti menevänsä, ajattelin että taas menee panemaan jotakuta,ja nauraa minulle selkäni takana.tuli todella halpa olo.en edes osaa sanoin kuvailla kuinka pahalta se tuntui,yritin jopa tappaa itseäni kun masennuin niin paljon. tuntui ettei minulla ole mitään arvoa.minä annoin kaikkeni ja mies huitelee missä sattuu, ilman kunnioituksen häivää minua kohtaan.
kesti kauan kun pystyin taas luottamaan miehiin. ajattelin vain sitä kuinka olin tullut satutetuksi.ja etten enää halua kokea sitä. vielä tänä päivänäkin kun ajattelen tuota kyseistä miestä ja sitä mitä tapahtui silloin,alkaa minua raivostuttamaan,tunnen pelkkää vihaa tuota miestä kohtaan.
onneksi "parannuin" tuosta ja olen löytänyt itselleni ihanan,luotettavan,huumorintajuisen,ystävällisen ja romanttisen miehen, ja häntä osaan arvostaa kuin köyhä kultakimpaletta,ja luotan häneen kuin kallioon.
Niin kävi, että en voinut itkeä muuta kuin komerossa, vaikka mieli olisi tehnyt mennä ulos ja huutaa täysillä. Kaiken pidin sisälläni ja laihduin parissa kuukaudessa 10 kiloa laihduttamatta, mutta ei silti ollut mikään helppo laihdutuskuuri. 60-vuotiaan miehen pettämisjuttu juuri uuteen taloon muutettuamme oli shokki enkä olisi voinut sitä odottaa. Kaiken piti olla hyvin ja onnelllista suhteessa.Elämä heittää. Kolmen vuoden jälkeen olemme yhdessä, mutta eihän mikään ole entisellään. Arvet ovat jääneet, mutta kun pysyisivät kiinni eivätkä märkisi!!!!
Exavokkini päätti lähteä yllättäin kuun alussa. kertoi asunnon hankkimisesta keskiviikkona ja muutti perjantaina. Kuin salama kirkkaalta taivaalta, tuli pommi minulle. Ei varsinaista syytä eroon, vain mietintäaikaa, hän ilmoitti!!!!! Suhteemme kesti 6 vuotta.
Aluksi olin odottavainen, sitten surullinen ja ymmälläni ja nyt iski viha, mutta rakastan ihmistä silti. Tänään olen viestitellyt, että hyväksyn eron. Itku tuli, eikä loppua näy.
Toivon, että tuska loppuu joskus tavaroiden jako kesken..... tää on kamalaa.
no. mies petti ystäväni kanssa. kävi niin et alkuun murruin. kieriskelin maassa huutamassa ja märisemässä. mies oli töissä. tunnissa sain koottua itseni kunnes mieheni tuli töistä ja kertoi kaiken. puoli vuotta meni huonommin. pikku hiljaa suhteemme jälleen parani. mutta jatkuvasti epäilin. nyt käytän masennus lääkkeitä, suhde on nyt kunnossa. kaikesta selvettiin. mutta aina väliin näen painajaisia, ja epäilen kaikkia ihmisiä!!!
Kun sain kuulla pettämisestä vaivuin epätoivoon. Kävin töissä, mutta kaikki oli sumua. Keskustelut ystävien kanssa auttoivat. laihduin n. 8 kg, koska en pystynyt nielemään mitään.
Olisin ollut valmis antamaan anteeksi, mutta mieheni halusi miettimisaikaa. Miettimisajalla hän alkoi seurustella kyseisen naisen kanssa. Kuitenkin jotenkin onnettomasti kävi niin, että ajauduimme suhteen, koska miehelläni kuulemma oli niin paljon tunteita minua kohtaan ja hän vakavissaan harkitsi saisimmeko suhteemme toimimaan.
Siinä sivussa tulin vahingossa raskaaksi ja tein abortin. Vasta n. kaksi kuukautta kaiken jälkeen alkaa helpottaa ja vihdoinkin tajuan minkä hullun kanssa olen seurustellut. Mies jatkaa suhdettaan normaalisti.
Aluksi kun saan selville, niin huudan ja raivoan pettäneelle kaikin mahdollisin keinoin (H alkuiset sanat ovat hyvin suuresti käytössä, ja raivo minun tapauksessani EI käsitä väkivaltaisuutta).
Sitten alkaa suruvaihe, jonka aikana olen hyvin masentunut ja maissa, ja jota hoidan juopottelemalla. Tässä vaiheessa koetan itkeäkin, mutta en osaa.
Sitten seuraa ikävä-vaihe, jonka aikana muistelen ja haikailen menetettyä ihmissuhdetta, juopottelu on jo melko vähissä tässä vaiheessa, olo lähinnä haikean alakuloinen.
Seuraavaksi on vuorossa ryhdistäytymisvaihe, jolloin vietän paljon aikaa ystävien, tuttavien ja muidenkin ihmisten parissa, saadakseni luottamukseni ihmisiä kohtaan kohentumaan. Samoin tässä vaiheessa alan harrastamaan sekä kohentamaan kuntoani normaaliakin paremmin.
Noiden jälkeen sitten elämä alkaa olemaankin melko normaaleilla uomillaan. Koko prosessin kokonaiskesto vaihtelee kuukaudesta noin puoleen vuoteen.
Laihduin muutamassa kuukaudessa 12 kiloa. Nukun huonosti. Verenpaineeni on noussut korkeisiin lukemiin, joudun hoitamaan lääkityksellä. Itku on herkässä pitkin päivää. Luottamus on mennyt täysin. Olen aloitekyvytön, mustasukkainen sekä masentunut. Tapahtuneesta on kulunut reilu vuosi. Loppua pahalle ololle ei näy.
Ensin tuli täysi lamaannus; eihän tämän mulle pitänyt käydä. Kuljin täydessä sumussa.
Sitten tuli tunteiden vuoristorata. Joka toinen tunti vihasin täydestä sydämmesti, seuraavassa itkin katkerasti ja sen jälkeen päätin "I will survive". Tätä vaihetta keksi jotain viikkoja. Jälkeenpäin vaikea sanoa, kun en muista tätä aikaa kovinkaan hyvin.
Laihduin enkä pystynyt nukkumaan. Silloin kuin torkahdin, näin painajaisia.
Sitten tuli rillu-vaihe. Olin niiiin uskomattoman kuuma gissa, että pois alta kivet ja männynkävyt. Juoksin kaiken vapaa-ajan iskemässä miehiä ja bilettämässä. Tämä kesi pari kuukautta ja alkoi yököttää.
Vasta sitten alkoi paraneminen. Pintaa tuli käsittelemättömiä tunteita ja sain primitiivikohtauskia oudoissa paikoissa. En saanut purkaa sitä vihaa exälleni, joka hänelle kuului, sillä hän lähti ovet paukkuen ja aloitti uuden elämän uuden naisen kanssa.
Kaiken kaikkiaan se vei noin neljä kuukautta IHAN oikeasi selvitä. Luulin jo kk päästä, että tässä tämä nyt oli, mutta aina tuli takapakkia. Nyt ymmärrän miksi näin kävi ja olen tyytyväinen elämääni.
Anna itsellesi lupa tuntea kaikki tunteet. Ja se ottaa sen ajan kuin se ottaa.
mieheni petti minua,oltuamme naimisissa 2,3kk.se oli ensimmäinen kerta.oksensin kaksi viikkoa ja valvoin ja mietin mikä mättää?en antanut ikinä anteeksi ja mieheni jatkoi pettämistään!12vuotta kidutin itseäni uskomaan muutokseen,sitten lähdin!hän jatkaa pettämistään,vaan ei minun....!