Tämä on pikkujuttu, mutta kirjoitan saadakseni muiden näkökantoja! Suhtaudun kielteisesti alkoholiin. Tyttöystäväni kokeili juomista muutamaan kertaan vuosi sitten ollessaan 16. Tutustuimme pian sen jälkeen ja olin juomista vastaan, jonka jälkeen hän sanoi ettei hänellä ole tarvetta juoda, varsinkaan jos minä en siitä tykkää. Ei kuulemma edes kaipaa sitä nykyään, koska sellainen elämäntapa ei sopinut hänelle, mutta suhtautuu myönteisesti siihen että voi maistaa jossain bileissä tms. (Ei kuitenkaan tee sitäkään, sanoo vain ettei siinä olisi mitään pahaa hänen mielestään). Minusta juominen tuossa iässä ei ole millään lailla järkevää tai tarpeellista, vaan siitä saattaa helposti syntyä riippuvuus ja kulutusmäärä lisääntyä. Lisäksi se tuntuu massan mukana menemiseltä. Jotenkin vastenmielistä kun tyttö ja vieläpä noin nuori on alkoholin parissa, vaikkakin sitten vain maistamassa eikä juomassa itseään känniin. Tulevat mieleen kaikki teinit jotka riehuvat siideripullo kädessä! Hän on sellainen "kilttityttö" ja jotenkin tuo hänen suhtautumisensa asiaan ei mielestäni sovi hänelle. Olen itse 19 enkä juo tai polta... Miten tähän asiaan kannattaa suhtautua, miten te muut suhtautuisitte? Olisitteko pelkästään iloisia siitä ettei hän käytä alkoholia? Minua kun häiritsee tuo hänen näkökantansa, vaikka faktathan ovat kyllä tärkeämpiä!
Kielteinen suhtautuminen
alkoholiin!
4720
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
mielstäni ei ole mitän pahaa jos silloin tällöin ottaa muutaman, eikä se todellakaan tarkoita että se johtaisi liikakulutukseen. eikä silloin tällöin maistaminen tarkoita sitä, että se tapahtuisi valtavirran painostuksesta. Sitä paitsi olen nähnyt useita tapaulsia, jossa ihminen on ollut juomatta noin. 20 vuotiaaksi asti ja sitten kun on maistanut nit onkin mennyt reilusti yli kun ei ole niitä rajojaan aiemmin kokeillut, ja tätä ne kaksikymppiset kaverit ei enää ymmärrä, he kun ymmärtävät rajansa. Tässä tilanteessa näyttää kyllä siltä, että sitä tuputat oikeana pitämääsi mielipidettä toiselle, ei se ole sinun tehtäväsi valita mitä hän tekee, eikä siihen puuttua, jokainen saa tehdä niinkuin parhaaksi näkee. jos olisit mieheni, olisin jättänyt sinut jo ajat sitten kuun näköjään pidät itseäsi jonain jumalana joka saa määritellä muiden tekemiset.
Ihmiset käyttävät nykyään aivan liikaa alkoholia ja sitä pitäisi kaikin keinoin rajoittaa.
Tuo mitä sanot kaksikymppisten rajojen tuntemattomuudesta: huomaa että silloin kun kyseessä oli itsesi ikäinen tyyppi silloin kun olit 15, et vielä tajunnut miten typerältä se näyttää. Nyt vähän vanhempana et sitten pidä samaa käytöstä enää suotavana.
Ilmeisesti sinulla on kuitenkin jo jonkinlainen riippuvuus, sillä lopetuksesi viittaa siihen (ja tottakai toisen tekemisiin pitää puuttua jos on aihetta, vai oletko muka antanut kumppanisi pukeutua miten hän itse haluaa).
"ja tottakai toisen tekemisiin pitää puuttua jos on aihetta, vai oletko muka antanut kumppanisi pukeutua miten hän itse haluaa"
Siis tietenkin kumppanini saa pukeutua, miten hän itse haluaa...
rajoittaa tyttöystävääsi? Ensin määräät, mitä hänen teoistaan hyväksyt, mutta sekään ei vielä riitä vaan haluat määrätä myös hänen ajatuksensa. Parisuhde on sitä, että oppii hyväksymään myös sen, ettemme me ihmiset ajattele aina asioista samoin ja silti molemmat meistä voivat olla tavallaan oikeassa. Yhtä hyvin kuin voit perustella oman näkemyksesi, voisit kysyä itseltäsi, millaiset asiat puoltavat sitä, että bileissä on ihan ok juoda lasi tai pari? Tällä hetkellä minun korviini kuulostaa, että pelkäät alkoholia ja tästä syystä haluat kieltää tyttöystävältäsi ja muiltakin juomisen. Ok, osa peloistasi on varmasti ihan tottakin, mutta totta on myös se, ettei pelkkä alkoholin maistaminen tee kenestäkään alkoholistia tai johda kulutuksen kasvuun. On paljon ihmisiä, jotka osaavat juoda ihan kohtuudellakin.
Lisäksi korviini kuulostaa siltä, että koska olet kolmisen vuotta tyttöystävääsi vanhempi, suhtaudut häneen hieman ylimielisesti. Kolme vuotta on kuitenkin melkoisen lyhyt aika ja parisuhteen on pakko perustua tasavertaisuuteen eikä siihen, että sinä määräät, miten tyttöystäväsi pitäisi elää. Olet myös mielestäni määritellyt tyttöystäväsi melko tiukasti. Toisin sanoen olet asettanut hänet kiltin tytön rooliin ja heti jos hän ajattelee tai tekee jotain poikkeavaa, kiellät sen, koska silloin hän ei sovi siihen muottiin, jonka olet hänelle valmistanut. Oletko ajatellut, että ehkäpä tuolloin oletkin valmistanut vääränlaisen muotin joka ei vastaakaan tyttöystävääsi ja jota näin ollen pitäisi muokata sen sijaan, että tyttöystäväsi ajattelisi väärällä tavalla? Entä jos antaisit hänen itse määritellä oman olemisensa, etkä asettaisi hänelle niin tiukkoja valmiita raameja. Maailma ei näet ole niin mustavalkoinen, että olisi vain kilttejä tyttöjä ja ei-kilttejä tyttöjä. Eiköhän meistä useimmissa ole jonkinlainen sekoitus molempia aina tilanteesta riippuen.