Näitä keskusteluja seuraillessani - omassa avioliitossani ei todennäköisesti petetä - olen todella pöyristynyt siitä, kuinka pettäminen voikaan tulla monelle yllätyksenä. Rehellisesti sanottuna olen hieman epäileväinen sen suhteen, voiko puolison pettäminen tulla kuin salama kirkkaalta taivaalta.
Olemme keskustelleet oman mieheni kanssa paljon uskottomuudesta, ja meidän molempien linjat ovat asian suhteen hyvin selvät. Keskustelemme mieheni kanssa muutenkin paljon ja avoimesti, olemme hyvin läheisiä ja ei kerta kaikkiaan ole sellaista tilannetta, ettemmekö tietäisi, missä toinen menee. Toisaalta meille kummallekaan ei ole niin tärkeää tietää pilkuntarkasti toisen elämästä vaan haluamme antaa tilaa!
Mieheni ei harrasta työporukassa ravintolakäyntejä enkä sitä tee minäkään. En ymmärrä, minkä vuoksi meidän pitäisi lähteä hillumaan kutupaikkoihin, kun kutukumppani on jo löydetty. Rentoutua voi ystävien kanssa muutenkin! Tietysti nyt pikkulapsiperheen vaiheessa tulee kyläiltyä paljon perheittäin. Jos siis jonnekin lähdemme, niin menemme aina kaksin!
Jos joku tuttuni tai tutuntuttuni - väitän ettei pettäminen ole edes niin yleistä - on tullut petetyksi, hän on sanonut, että suhteessa on ollut ongelmia molemmin puolin. En ole kuullut vielä yhtään tarinaa, jossa oikeasti toisilleen läheiset puolisot onnistuisivat pettämään toista kauan.
No, tekstini tarkoitus ei ole hurskastella. Haluaisin vain kuulla niistä ihmisistä, jotka pettäminen oikeasti yllätti. Oliko liitossani oikeasti kaikki - seksi, toisen huomioiminen, arjen sujuvuus, keskusteluyhteys - kohdallaan ja siltikin yllätyitte. Jos näin on tapahtunut, niin saa puolisonne olla kyllä melko taitava valehtelija!
Tulee mieleen, että jos miehelläni olisi tässä tilanteessa toinen nainen, niin miksipä edes kuulisin siitä. Kun liittomme on hyvä tällaisenaan, niin eiköhän siihen sitten salassa pidetty toinen nainenkin mahtuisi. Aika tehokas mies saisi vaan olla, jos tässä elämäntilanteessa ehtisi vielä vieraisiin!
Olemme keskustelleet oman mieheni kanssa paljon uskottomuudesta, ja meidän molempien linjat ovat asian suhteen hyvin selvät. Keskustelemme mieheni kanssa muutenkin paljon ja avoimesti, olemme hyvin läheisiä ja ei kerta kaikkiaan ole sellaista tilannetta, ettemmekö tietäisi, missä toinen menee. Toisaalta meille kummallekaan ei ole niin tärkeää tietää pilkuntarkasti toisen elämästä vaan haluamme antaa tilaa!
Mieheni ei harrasta työporukassa ravintolakäyntejä enkä sitä tee minäkään. En ymmärrä, minkä vuoksi meidän pitäisi lähteä hillumaan kutupaikkoihin, kun kutukumppani on jo löydetty. Rentoutua voi ystävien kanssa muutenkin! Tietysti nyt pikkulapsiperheen vaiheessa tulee kyläiltyä paljon perheittäin. Jos siis jonnekin lähdemme, niin menemme aina kaksin!
Jos joku tuttuni tai tutuntuttuni - väitän ettei pettäminen ole edes niin yleistä - on tullut petetyksi, hän on sanonut, että suhteessa on ollut ongelmia molemmin puolin. En ole kuullut vielä yhtään tarinaa, jossa oikeasti toisilleen läheiset puolisot onnistuisivat pettämään toista kauan.
No, tekstini tarkoitus ei ole hurskastella. Haluaisin vain kuulla niistä ihmisistä, jotka pettäminen oikeasti yllätti. Oliko liitossani oikeasti kaikki - seksi, toisen huomioiminen, arjen sujuvuus, keskusteluyhteys - kohdallaan ja siltikin yllätyitte. Jos näin on tapahtunut, niin saa puolisonne olla kyllä melko taitava valehtelija!
Tulee mieleen, että jos miehelläni olisi tässä tilanteessa toinen nainen, niin miksipä edes kuulisin siitä. Kun liittomme on hyvä tällaisenaan, niin eiköhän siihen sitten salassa pidetty toinen nainenkin mahtuisi. Aika tehokas mies saisi vaan olla, jos tässä elämäntilanteessa ehtisi vielä vieraisiin!
Vastaukset 24
Vanhimmat
Minä olin noin hyväuskoinen vielä vuosi sitten.
Elämä hymyili juteltiin, peuhattiin, suunniteltiin tulevia.
Kokoajan miehelläni oli toinen. Avainsana on oma aika. Kuten kirjoitit annat miehellesi tilaa, niin minäkin.
Enää ei ole luottamusta, eikä kunnioitusta. Jotain kuitenkin, enemmän ehkä miehelläni, joka on kuin unesta herännyt. Kumpikaan meistä ei ymmärrä mitä tapahtui.
Hei! Saanko kysyä, että minkä ikäisiä olette ja onko teillä lapsia? Miten miehesi perusteli tapahtuneen? Muistan itse ihastuneeni rajusti 25-26 ikävuoden tienoilla, ja vaikken pettänyt, niin kokemukseni ravisteli rajusti avioliittoamme. Kaikki tuo liittyi kuitenkin yhteiseen kriisiimme, vaikka tuolloin ikäkriisiäkin podin.
Luulen, että pienten lasten vanhemmilla tähän pettämiseen ei jää aikaa. Mieheni ei kesken työpäivän (on opettaja eli ei ehdi tunnin ruokatauoille ellei nyt sitten kopiohuoneessa jotakuta hässi) hotelleihin hillumaan. Ja vaikka annamme toisillemme tilaa, niin odotan, että mieheni tulee viipymättä työstä kotiin lastenhoitoavuksi. Elämme siis hyvin hektisiä vuosia.
Aikaa???? Aika ei ole syy pettää !!!! Vaikka olisi 24 h aikaa.
Minä olen opettaja. Niin oli myös se ukkomies, jonka kanssa harrastimme pikopanoja keskellä päivää :)
Saanko kysyä, että missä ihmeen välissä kerkeätte?? Niin minäkin olen opettaja, eikä mistään löydy edes sopivaa rakoa vessassakäyntiin. Olette tainneet saada mukavasti hyppytunteja yhtä aikaa. Joo, kyllä tiedän, että näissä porukoissakin osataan yhtä lailla. ;)
kun mieheni alkoi selittää esim. haluavansa olla hetken itsekseen, eli koko päivä poissa.
En puhu harrastuksista, vaan korostetusta oman ajan tarpeesta.
Minä uskoin,että mieheni haluaa palloilla,asioita hoitamassa yksikseen. Hetken poissa perhehulinasta itsekseen, omassa rauhassa.
Luotin ja uskoin, mutta mieheni viettikin aikansa toisen kanssa.
Eli aika ei ole syy, vaan oman ajan tarpeesta minun hälytyskellojeni olisi pitänyt soida.
Lähdet liikkeelle siitä olettamuksesta, että kaikki pettäjät on öitä pois kotoa ja käy juhlimassa ja siitä jokaisen pitäisi vetää omat johtopäätöksensä.
Minulle oman vaimoni uskottomuus tuli suurena yllätyksenä juuri sen takia, että vaimoni sivusuhteen aikana, ei vaimoni poissaolemiset lisääntyneet mitenkään. Hän ei käynyt firman asiakastilaisuuksissa tai harrastuksissa yhtään sen useammin kuin ennen. Kuntoilua hän lisäsi jonkin verran, mutta siihen oli toinenkin syy, eli diagnosoidusta sairaudesta kuntoutuminen, joten en osannut sitä kautta epäillä mitään.
Hän hoiti yhteydenpidot tähän mieheen töistä tai lenkiltä ja tapasi tätä toisella paikkakunnalla ollutta kollegaa firman tilaisuuksissa, joissa vaimoni on siis käynyt töiden puolesta puolen tusinaa kertaa vuodessa muutenkin. Se kerta, kun hän meni tämän miehen kanssa sänkyyn, ei herättänyt minussa mitään epäilyksiä, eli väitti menevänsä harrastuskavereiden kanssa ulos syömään ja tulevansa kotiin jo puolen yön aikaan. Näin tekikin, eli tuli kotiin puolen yön aikaan, mutta oli ollut sen miehen kanssa hotellissa naimassa.
Hänen 4 kk kestäneen sivusuhteen aikana ei meidän seksielämässä tapahtunut mitään muutoksia. Seksi oli aivan niin hyvää, kun se oli aina ollut. Läheisyys oli samalla tasolla, eli minulle vaikeaa (johtuu lapsuudestani) ja vaimoni halusi sitä jatkuvasti. Keskustelimme kaikista asioista kuten aina ennen ja vannoimme rakastavamme toisiamme. Jopa niin, että vaimoni vannoin anopilleni kuinka hän aikoo olla rinnallani koko elämänsä.
Pettäminen oli vaimolleni pakopaikka pois arjesta. Siinä ei ollut läsnä lapset, eikä talovelka. Ei kotityöt, eikä talon maalaaminen. Tuon pakopaikan hän loi itselleen, itseään varten, eikä minua vastaan. Sen tajuamiseen meni kyllä pitkän aikaa. Sen tajuamiseen, että hänen kykynsä elää kaksoiselämää, ei ollut minun vähättelemistä, vaan kykyä suojella minua ja lapsia meni vielä enemmän aikaa.
Miten tämä selvisi? Eikö arjesta saanut kevyempää ja paremmin organisoidumpaa, entä pystyitkö myöhemmin lähisyyteen? Naiset tarvii usein läheisyyttä tosiaan.
Oletat sitten, että kaikki pettäjät ovat vuorokauden ympäri baareissa hillumassa ja viimeistään visa-laskusta käy hotellimaksut ilmi? Taida olla aika nuori ja naiivi. Pettämisessä pahinta onkin juuri se, että kun luulee kaiken olevan hyvin, niin totuus onkin jotain ihan muuta. Et voi olla varma puolisosi menoista kuin niiltä osin mitä olet itse mukana.
Tuollainen ruususen uni on juuri se minkä jälkeen havahdutaan oman parisuhteen ongelmiin.
Jos puolisosi ei todellakaan petä etkä sellaista edes epäile, niin miksi tulit sitä tänne kertomaan? Ettet vain alitajuisesti kuitenkin epäilisi jotain ja päätit selittää asiaa itsellesi selittämällä sitä meille muille? Ehkä oletkin heräämässä unestasi?
Tämäkin on kyllä jotenkin totta, että ellei itse ole paikalla, niin vaikea sanoa mitä toinen tekee! Ikävää jos puoliso ei ajattele toisen tunteita, vaikka toinen ajattelisi taas toisen tunteita koko ajan. Epäsuhta. Ihan kuin petetty tahtomattaan kuluttaisi pettäjään aikaa kun ei tiedä, menettäisi elämästään aikaansa... niin se on. Minä varmaan menetän nyt aikaa niinkuin aina ennenkin?? Vai onko toisin.
Enkä nyt tarkoita että ap:lla olisi mitään ongelmaa. Varmasti hyvä liitto.
Uskottomuutta on ihan kaikenlaisissa suhteissa; sellaisissa, joissa on kamalasti vaikeuksia, sekä sellaisissa, joissa niitä ei ole.
kyllä aivan väärässä. On suhteita joissa yksikertaisesti ollaan uskollisia. Joillakin ihmisillä on kato aivot ajatella mitä saa tehdä ja mitä ei.
sama olenko väärässä vai en. Uskottomuutta on siitä huolimatta ihan kaikenlaisissa suhteissa ;).
Se vain on niin että hyvin moni pettää. Tulee vain tilanteita kun ajautuu hetken hurmiossa suhteeseen. Suhde voi kestää 15 min tai 15 vuotta.
Tunnen monta vaimoa ja miestä jotka ovat korkeasti koulutettuja, työläisiä, pienten lasten isiä ja äitejä tai sitten 60 vuotiaita jotka ovat joskus pettäneet...tilaisuus tekee varkaan.
Monikaan ei kutsu sitä pettämiseksi vaan enemmänkin "tulipahan kokeiltua"-hommaksi.
Kaikkein pahimpia pettämispaikkoja on Lapin hiihtopaikat. Huh huh.
Ja mitä vanhemmaksi tulee tuo pettäminen ei ole enää niin vakava asia.Harmi kyllä, tämä on totta.
Tietenkin kun on pienet lapset ei ole aikaa eikä välttämättä mielenkiintoa vieraisiin. Sen on luonto onneksi hoitanut niin. Mutta pahimpia ovat ne joiden lapset ovat jo vähän kasvaneet ja vanhemmat saavat pitkästä aikaa omaa aikaa.
Ja tuo ajatus ettei muka esim opettajilla olisi tilaisuutta...voi jestas...avatkaa silmänne. Kaikilla on.
Eivät kaikki tietenkään petä. Tämä ei ole yleistys.
yhtään mitä sulle yritetiin selitää. Esim minun mieheni ei minua petä. Hänellä kun on kaikki elämän arvot kohdallaan. Vanhempieni parisuhde on aina ollut lähes täydellinen ei mitään pettämisiä. Siinä sulle jo muutama suhde MISSÄ EI PETETÄ. ymmärrän kyllä että jos sinua on petetty elämässäsi paljon niin on varmaan vaikea uskoa että mitään muuta voisi olla olemassakaan.
Itsehän et ymmärtänyt yhtään mitään siitä, mitä Tiina sanoi. Hän sanoi KAIKENLAISISSA suhteissa on pettämistä. Se ei tarkoita samaa kuin KAIKISSA suhteissa... Ja sitä paitsi, mistä sinä vanhempiesi lapsena tiedät, onko jompi kumpi vanhemmistasi pettänyt? Tuskin he heti ensimmäiseksi sitä olisivat sinulle tunnustamassa. Tai sama juttu miehesi kohdalla. Harva pettäjä on omaehtoisesti tunnustamassa uskottomuuttaan, mikä onkin ihan oikein (kantakoot syyllisyyden ihan itse).
Eipäs, kun sinä et taas ymmärtänyt :D. Kukaan ei voi KOSKAAN olla TÄYSIN varma siitä, pettääkö puoliso (tai kukaan muukaan, ellei siitä kerrota) vai ei. Ja jos vaikka pettääkin, niin suhde voi siitä huolimatta olla hyvä. Ja täydellistä suhdetta ei ole, koska ei ole muutakaan täydellistä.
Kirjoitin juuri toisaalle:
"Mieltäni on aina askarruttanut miksi hyvästä parisuhteesta tulee välittömästi huono suhde, jos uskottomuus paljastuu? Ellei paljastu, niin suhde voi edelleen jatkua hyvänä. Pyytäisinkin "totuudentorvilta" kannanottoa tähän."
Miten kommentoisit?
miten ihanaa, kun joku ymmärtää :D. Hiphurraa!
Totta mooses suhde voi olla hyvä vaikka pettää tai vaikka jää kiinni. Joskus kun jää kiinni voi käydä niin että asiaa puidaan sen verran syvältä että kaikki muutkin kaunat ja epäselvyydet tulee selvitettyä ja suhde on parempikuin ennen pettämistä
Vieraisiin voi joutua vaikka ihan vahingossa vailla sen suurempia suunnitelmia.
Ihminen kun on niin raadollinen.
Kuule, minulle pettäminen tuli loppujen lopuksi yllätyksena.Epäilin kyllä ehkä mahdollista ihastusta, mutta ne on ihan normaaleja, ja kuuluvat elämään.Meillä oli kuvailemasi suhde, ei mikään huono suhde.Puhuttiin ja me molemmat oltiin sitoutuneita meidän perheeseen.Pettäminen oli miehestäni niin paha asia, ettei hän voinut katsoa tv:stä elokuvia jossa semmoista oli.Sanoi että olisi aivan hirveää jos niin ikinä kävisi.Olimme sopineet selvät säännöt, että jos alkaa kiinnostamaan, niin sitten kerrotaan,eikä mokata.Toisin vain kävi.Vaikka seksikin oli hyvää, ja hellyyttä oli paljon.Silti mieheni ihastui toiseen ja halusi kokea kaiken.Nyt sitten ei itsekkään ymmärrä mitä teki.Tajuaa vaan, että on tehnyt elämänsä virheen, ja haluaa takaisin.Ja niin, mieheni oli poliisi, ja harrasti paljon urheilua, ja ylitöitä.Tämä toinen on syyttäjä jonka kanssa hän teki töitä.Parhaimmillaan ehtivät panemaan kahdestikkin päivässä,ja mieheni vielä mun kanssa sen päälle.Eli kyllä sitä aikaa on kun sen haluaa käyttää.Ja vielä lopuksi,mieheni ei käy baareissa, ei juo eikä polta,kaksi lastakin meillä on.Että sillä tavalla.Toivottavasti ymmärsit edes jotain.
Sinulla on hyvä kirjoitus. Luulen vaan että moni mies ei avoimesti keskustele naisen kanssa ja on itsepäinen? Silloin on vaikeaa ehkä arvioida mitään tarpeeksi puolesta tai vastaan? Ja sitten nainen/mies koittaa suojella itseään, kun ei pysty pettämistä ehkä saamaan loppumaan.
Kyllä keskusteleva suhde on oikealla linjalla. Jos ei keskustele mies, rakastaako edes??
Kyllä minut ainakin yllätti, vaikka vaimo pyöri jo jonkin aikaa "oudossa seurassa", ja kysyin asiasta niin vannoi ettei mitään ole. Heh... Minä raukka luotin ja vieläkin odotan ja rakastan.
Ihmisiä on erilaisia. Toisille valehteleminen onnistuu ja on niitäkin, joille valehteleminen ei oikeasti olekaan valehtelemista, on työpersoona, kotipersoona ja kaikkea muuta siltä väliltä.
Mieheni matkustaa pitkin Eurooppaa useita kymmeniä matkapäiviä vuodessa. Hänen työkavereinaan on naisia (pääasiassa eronneita), ja työskentely on hyvin tiivistä. Kun vietät viikon erossa kumppanuksestasi, jotkut eivät vaan osaa olla omillaan, halutaan läheisyyttä, ja siitä ei ole enää pitkä matka pettämiseen. Homma jatkuu työjuttujen merkeissä kotonakin. Se ei välttämättä ihan heti paljastu kotona lasten kanssa aikaa viettävälle puolisolle. Näitä vihjeitä pettämisestä toki kasaantuu vähitellen, mutta puolisostaan hyvää ajatteleva sysää pahat ajatukset mielestään, kunnes sitten jonain kauniina päivänä näitä merkkejä on ihan liikaa ja ymmärtää ne aikaisemmatkin vihjeet pettämisestä.
että ihminen näkee sen mitä haluaa nähdä – itsesuggestio on mahtava voima. Kun luottaa toiseen niin luottaa täysillä eikä voi edes kuvitella että oma rakas valehtelisi päin näköä. Saattaa ihmetellä ja saattaa jopa epäillä, mutta näkee kuitenkin sen mitä haluaa.
Sitten kun petos on käynyt aivan ilmeiseksi eikä sitä voi kieltää itseltään, saattaa hyvinkin alkaa nähdä toisin menneet päivät, kuukaudet, vuodet. Näkee kaikki ne merkit, joita ei halunnut nähdä eikä ainakaan ymmärtää saati uskoa.
Uskoisin että tästä on kyse aika monessa tapauksessa, joihin viittaat. Pettäminen tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta... vaikka se oma rakas ei itse asiassa olisikaan niin taitava valehtelija. Vaan kun siihen luottaa.