Mistä ihmeestä sitä tietää onko mies se oikea jonka kanssa tosiaan kannattaa elää koko elämä? Elän avoliitossa, jossa kuljetaan kumpikin melko paljon erillään omissa harrastuksissamme. Kotitöiden ja kustannusten jako toimii ja hellyyttä ja seksiä on suunnilleen sopivasti ja vaikka mies on hiljanen, niin on siitä jossain määrin myös juttuseuraks ja vaikeitakin asioita osataan melko hyvin jakaa keskenämme. Periaatteessa on kaikki melkolailla kohdallaan. Suhteen alussa meinasin jo erota siks, että meillä on niin erilaiset toiveet vapaa-ajan vieton suhteen. Mies viihtyy koneen ääressä, minä ystävien seurassa tai ulkosalla. Mies sai mut kuitenkin aina ympäripuhuttua ja tässä sitä vielä ollaan. Oon jo oikeestaan tottunu tähän systeemin ja nautin sekä vapaudestani, että yhteisistä hetkistämme. Eli mielestäni mulla on hyvä suhde enkä jaksa edes uskoa täydellisten suhteiden olemassa oloon. Mutta nyt ois edessä raju muutos. Mä oon kaivannut lapsia jo vuosia ja mieskin alkais viimein olla valmis, vaan nyt pitäis sitten oikeesti tietää kestääkö tää suhde vähintään seuraavat 20-vuotta ja kaiken sen mitä lastenkasvatus tuo tullessaan. Tähän asti kun on eletty päivä kerrallaan, mutta lapsia en halua hankkia kärsimään parisuhdekriiseistä vaan onnelliseen ja rakastavaan perheesee. Vaan kuinka tiedä etukäteen onko meistä sellaiseksi?
se oikea?
onko meistä äidiks ja isäks?
3993
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
ei voi tietää varmasti etukäteen :(
Elämä on täynnä riskejä ja pakko sitä vaan on uskaltaa elää ja tehdä myös niitä vääriä ratkaisuja. Rohkeutta ja onnea :)
Niin, eihän sitä elämästä voi etukäteen tietää, vaikka mitenpäin olis. Parisuhteessa on myös erilaisia vaiheita. Ensin ollaan ihan kylki kyljessä ja usein kauhean riippuvaisia toisesta, sitten eriydytään ja molemmille tulee niitä omia juttuja. Ja sehän on hyvä, että ollaan erilaisia ja että on niitä omia juttuja, on sitten kummallakin jotain tuotavaa siihen parisuhteeseen.
Ihmisiä on tietenkin erilaisia. Toisen kanssa on erilaiset kiistakohdat, kuin toisen. Mutta ite ajattelen,et, kun antaa, niin saa jne. Ja kyllä sen pitää pelata molempiin suuntiin, että molemmat omasta halusta tekee täpöllä sen suhteen eteen. Toisaalta aina ei jaksa niin täpöllä ja sekin on sallittua. Sehän on sellasta aaltoliikettä...välillä on vaan saatava olla niissä omissa jutuissa enempi, niin sit on taas kiva olla toisen kanssa.
Mut pitää olla niitä yhteisiä juttuja ja keskustella asioista, ettei tartte arvailla tai kauheesti turhista mökötellä. Pitää olla halu olla toisen kanssa. Toisaalta arki on sellasta, että se tekee helposti asioita itestäänselviks. Sit voi keksiä jotain ylläriä jne.
Mut..se on jokaisen ite tehtävä ne päätökset ja kyllä mä sanosin, et sen vaan tietää, että tää on se ihminen, kenen kans haluun jakaa elämäni. Jos ei tunne itseään, ei voi myöskään tietää, mitä haluaa elämältä, mukaanlukien sen oman kumppanin valinnan.
Se on sitä peiliinkattomista, kun harrastaa, niin voi alkaa myös tietämään, mitä haluaa jne. Onnea minän etsinnälle!!!
Että sen tietää vaan tietää kun oikea ihminen tulee kohdalle. Etkä sinä siinä vaiheessa epäile, pelkää, mieti tai kyseenalaista asiaa. Sen vaan tietää.