Mitä mä teen, kun tekisi mieli lähteä lätkimään suhteesta,joka on kestänyt melkein 3 vuotta. Hankalinta tässä lähtemisessä on se, että kaikki tavarat täällä yhteisessä kämpässä on mun ja kämppä kuitenkin on äijän nimissä. Tää jätkä on mulle kiltti ja ihana silloin, kun haluaa seksiä. Ja mulla on mennyt halut täysin! Mulla on tuttava Kuopiossa ja se sanoi, että se hakee mut pois täältä ihan milloin vain ja miten vain, mutta mun koulu, perhe ja kaverit on täällä pk-seudulla. Äidin luokse en mahdu (veli asuu siellä). Siskon luokse en voi mennä koirani takia (allergiaa, 5 lasta). Oon ihan neuvoton tässä!! Ja jos kerron tunteistani äijälle, se heittäisi mut ulos, kun suuttuu. Siksi mun on oltava vaan ihan hiljaa, etten kadulle joudu. Se haukkuu mua koko ajan läskiksi, lehmäksi ja huoraksi, ilman syytäkin. Itsetunto todella nollissa ja välillä toivon, että olisin kuollut tai että äijä kuolisi työmatkallaan onnettomuudessa. Kamalaa, mutta en voi mitään tälle. Vihaan häntä nykyään niin helvetisti.
neuvokaa mua!!
kissu
6884
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mulla on sama juttu kun sulla.
En oikeastaan osaa auttaa,kun en itsekkään tiedä mitä tekisin.
Mutta olen ajatellut hakevani asuntoa ja sen saatuani vain ilmoittaa muuttavani pois.
Ehkä raukkamaista,mutta en jaksa enää näinkään.
Ymmärrän hyvin miltä susta tuntuu kun saa kuulla olevansa tyhmä,lehmä,mäkättävä ämmä ym..
Voimia sulle kovasti!
Voimia myös sulle kovasti!! Yritetään me jaksaa jotenkin. Mulla on vaan se, että en oikein pysty muuttaa yksin, kun ei oo rahaa maksaa kaikkea yksin. Jos vaikka muuttaisi kavereitten kanssa kimppakämppään ja viettäis niitten kans villiä sinkkuelämää, sais tulla ja mennä just niinkuin itse haluaa.
Hommaa ittellesi joku tilapäiskämppä (vaikka opiskelijasolu tms) ja muuta sinne ensin että pääset alkuum. Ei tollasesta mitään tule.
Mulla on samallainen tilanne.
Olen asunut tyttöystäväni kanssa noin 3 vuotta yhdesä. Alussa kaikki oli kivaa, mutta nyt suhde ahdistaa minua ja haluaisin lopettaa suhteen.
Mutta miten saan sanottua tyttöystävälleni että olis parempi erota kun ei tää homma enään pelaa?
Lähteminen sattuu,mutta kasvava itseinho ja omanarvon menettäminen on kova hinta maksaa suhteesta jossa tuskin on aineksia loppuelämän kestävään liittoon!Olen itse lähtenyt niin,että lapset jäi isälle,samoin omakotitalo,firma,autot siis koko siihen astinen elämä ja vain vaattet sekä rakkaimmat esineet mukana.Niin ja se rikki revitty sielu ja anteeksi pyytelevä olemus!Vuosia kului mielen jälleenrakennus puuhissa,mutta se kannatti!Eli kun vaakakupissa ei ole lapsia,vaan pelkkää materiaalia,niin kannattaa lähteä,vaikka tuntematon pelottaa ja tulevaisuus on jossain kaukana!Sinusta ei ole mitään jäljellä jos jäät suhteeseen joka on onneton,mutta voit saada vaikka mitä hienoa tulevaisuudessa,sitä et voi tietää!Minulla on maailman ihanin mies,kiltti,kultainen,rakastava kaikin puolin vastakohta edelliselle,10 vuotis hääpäivä ja suloinen poika ja tämä kaikki olisi minulta jäänyt kokematta jos olisin jäänyt siihen tunneköyhään kaiken tappavaan suhteeseen!Ratkaisu on sinun,mutta myös ystävien apu korvaamatonta,ja mikä oiva tilaisuus mitata ne tosi ystävät!Jaksamista!
Tottakai vuodet merkitsevät siinä mielessä että on ihan normaali kemiallinen reaktio tuntea eron alussa ikävää sellaista kohtaan, jonka kanssa on viettänyt kolme vuotta ja jonka -let's face it- kemialliset eritteet ovat tehneet sinusta riippuvaisen. Sitähän se rakkaus on: "kemiat kohtaavat". Mutta se mitä ihmisten pään sisällä liikkuu ja millainen heidän tunne-elämänsä on; sillähän tässä todellista merkitystä on. Kukaan, KUKAAN ei ansaitse kuulla olevansa läski, lehmä tai huora!!!!!! Tuollainen mies joutaakin jäädä yksin. Hän ei arvosta sinua, eikä kunnioita sinua pätkääkään. Tuollainen mies ei myöskään ansaitse sinun kunnioitustasi. Ja rakkaus jos mikä vaatii toisen kunnioittamista ja välittämistä toisen tunteista. Jätä tuollainen mies ja lähde etsimään onneasi. Maailma odottaa!