Tästä aiheesta on tällä palstalla keskusteltu varsin kiivaasti aiemmin ja haluanpa kantaa oman korteni kekoon. Koen pahanlaatuista vauvakammoa vaikka olen nainen hedelmällisyyden alkutaipaleella, 22-vuotias. En ole koskaan haaveillut omasta vauvasta saatikka ylipäätään viehättynyt pienistä vauvoista. En tiedä missä on vika, mutta vauvat saavat minussa aikaan jonkinlaisen paniikkireaktion ja olo on fyysisestikin todella paha!
Olimme eilen sukulaislapsen ristiäisissä jossa vauvaa kierrätettiin sylistä syliin, kauhulla odotin hetkeä jolloin joku haluaa nostaa pikkupiltin minun syliin kuvattavaksi ja varsin tyylikkäästi pääsin välttämään tilanteet kunnes väistämättä kersaa roikutettiin nenäni edessä, otatko syliin? En olisi halunnut loukata ketään, mutta vaistomaisesti nostin kädet torjuntaan, Ei kiitos!!! Pääsin vetämään huvittavan Kuutamolla-fraasin...
Tästä asiasta on nyt kuitenkin muodostumassa ongelma parisuhteessa. Mieheni ei todellakaan pode vauvakuumetta ja sanoo ettei tunne mitään kun näkee pienen vauvan, mutta silti ei ymmärrä minua kun sanon että kammoan vauva-asioita, en ole todellakaan kiinnostunut olemaan tiine mamma saatikka ajatuskin synnytyksestä ja oman kropan hallinnan menettämisestä..huhhuh. Elämässä on vielä NIIN paljon muuta koettavaa JUURI MINULLE. Toisten valintoja en tuomitse, mutta en ymmärräkkään oman ikäisteni vauvaintoiluja.
Mikä ihme se vauvakuume on ja miten se valikoi kohderyhmänsä? Minkälainen nainen siis olen minä, jonka selkäpiissä kulkee kylmät väreet kun parkuva kakara ilmestyy näköpiiriin? Missä on ne naiselliset mamero tunteet vai tarvitseeko niitä edes tullakkaan? Olenko puolinainen, kun en halua äidiksi (huh)? Itse koen olevani varsin onnellinen, enkä näe syytä miksi haluaisin lapsen pilaamaan onneani.
Olimme eilen sukulaislapsen ristiäisissä jossa vauvaa kierrätettiin sylistä syliin, kauhulla odotin hetkeä jolloin joku haluaa nostaa pikkupiltin minun syliin kuvattavaksi ja varsin tyylikkäästi pääsin välttämään tilanteet kunnes väistämättä kersaa roikutettiin nenäni edessä, otatko syliin? En olisi halunnut loukata ketään, mutta vaistomaisesti nostin kädet torjuntaan, Ei kiitos!!! Pääsin vetämään huvittavan Kuutamolla-fraasin...
Tästä asiasta on nyt kuitenkin muodostumassa ongelma parisuhteessa. Mieheni ei todellakaan pode vauvakuumetta ja sanoo ettei tunne mitään kun näkee pienen vauvan, mutta silti ei ymmärrä minua kun sanon että kammoan vauva-asioita, en ole todellakaan kiinnostunut olemaan tiine mamma saatikka ajatuskin synnytyksestä ja oman kropan hallinnan menettämisestä..huhhuh. Elämässä on vielä NIIN paljon muuta koettavaa JUURI MINULLE. Toisten valintoja en tuomitse, mutta en ymmärräkkään oman ikäisteni vauvaintoiluja.
Mikä ihme se vauvakuume on ja miten se valikoi kohderyhmänsä? Minkälainen nainen siis olen minä, jonka selkäpiissä kulkee kylmät väreet kun parkuva kakara ilmestyy näköpiiriin? Missä on ne naiselliset mamero tunteet vai tarvitseeko niitä edes tullakkaan? Olenko puolinainen, kun en halua äidiksi (huh)? Itse koen olevani varsin onnellinen, enkä näe syytä miksi haluaisin lapsen pilaamaan onneani.
Vastaukset 48
Vanhimmat
Minusta on outoa, että tästä vauva-asiasta on nostettu niin suuri haloo täällä. Ei silti, kantaa olen ottanut minäkin, kapea-alaisten näkemysten vuoksi.
Sinä vaikutat siltä, että olet miettinyt asioita hieman pidemmälle ja laajemmalti kuin nimeltämainitsemattomat provot täällä.
Mielenkiintoni herätti lähinnä tuo sinun itse-epäilysi: "Minkälainen nainen olen siis minä, jonka selkäpiissä kulkee kylmät väreet kun parkuva kakara ilmestyy näköpiiriin? Missä on ne naiselliset mamerotunteet vai tarvitseeko niitä edes tullakaan? Olenko puolinainen, kun en halua äidiksi (huh)? Itse koen olevani varsin onnellinen, enkä näe syytä miksi haluaisin lapsen pilaamaan onneani".
Sen haluan sanoa, että kukaan ei hanki lasta elämäänsä, eikä onneaan pilaamaan. Päinvastoin, valitettavan usein lapsia tehdään tuomaan onnea, eikä se ole oikea lähtökohta sekään.
Mutta, Sinä et ole puolinainen. Mamerotunteiden ei tarvitse tulla, eivätkä ne välttämättä tule. Lasta ei ole pakko tehdä.
Itse olen kyllä äiti, mutta en hyväksy naiseuden määritelmäksi ja itseisarvoksi äitiyttä.
Jokaisella meistä on vastuu pyrkiä kasvamaan ehjäksi ihmiseksi, lasta siihen ei tarvita.
Vaikka olen äiti, olen ennenkaikkea minä. Oma persoonani, ja täysi nainen. Äitiys on osa elämääni, ei ihmisarvoni mitta.
Sinulle ja kaikille muille, jotka tämän lukevat haluan sanoa, että ei sinussa vikaa ole. Ensinnäkin olet nuori, sinulla ei ole kiirettä äidiksi. Ja toisekseen, vaikka ns. "vauvakuume" ei sinulle koskaan nousisikaan edes iän tai sen kuuluisan biologisen kellon hälytyksen myötä, se ei tee sinusta puolinaista, huonoa naista, tai jotenkin viallista. Ei edes itsekästä.
Kypsempää ja rehellisempää mielestäni on se, että pyrit rakentamaan itsellesi sellaisen elämän, joka tyydyttää sinua. Jos siihen eivät lapset kuulu, hyvä niin. Älä ainakaan ympäristön painostuksesta niitä ryhdy tekemään.
Mainitsemastasi vauvaintoilusta haluaisin sanoa sen verran, että emme me kaikki äiditkään elä ikuisessa vauvamaailmassa.
Itse kuulun niihin, joka vapaaillan koittaessa kieltäytyy synnytys yms, keskusteluista.
Kroppansa hallintaa raskauden ja synnytksen vuoksi ei menetä. Ei myöskään fyysistä
viehättävyyttään.
Synnytys taas on niin yksilöllinen juttu, että sitä en viitsi edes lähteä spekuloimaan.
Elämässä on paljon nähtävää ja koettavaa meille kaikille, lapset eivät sitä sulje pois.
Lapset ovat osa elämää, tuovat siihen oman mausteensa. Ja myös kokemuksensa.
Älä murehdi, äläkä anna ympäristön vaikuttaa itseesi. Älä kuitenkaan sorru "lapsellisten" tuttaviesi halveksuntaan tai haukkumiseen. Sano heille suoraan, mutta alentamatta, että et joko ole valmis äidiksi, tai että et vain halua lapsia. Syytä sinun ei tarvitse selitellä. En minä esimerkiksi ainakaan osaa sanoa miksi halusin lapsia, ja aina olen niitä halunnut.
Meidän yhteiskunnassamme naisella on laillinen oikeus määrätä vartalostaan. Tästä syystä esimerkiksi abortti on laillinen. On fiksua olla hankimatta itseään sinne saadakseen hyväksynnän vapaaehtoiselle lapsettomuudelle.
Onnea sinulle elämässäsi, kuten myös kaikille muille naisille, jotka hmm.. ovat Naisia.
Vauvakammo, vauvakuume...
Ensinnäkin sanoisin, ettet ole millään tavalla "puolinainen" vaikka sinulla ei vauvakuumetta olekaan. Toiset haluavat sitten kun ovat valmiita, toiset eivät koskaan.
Itse muistan, etten parikymppisenä edes pitänyt lapsista, vähän myöhemmin aloin pitää lapsista, mutta yli 3 vuotiaista, jotka osasivat edes jotenkin käyttäytyä. Omaa lasta en voinut silti kuvitellakaan, pelkkä ajatuskin kauhistutti.
Nyt olen vähän yli kolmekymmentä, raskaana ja siihen valmis. Eli kaikki ajallaan, eikä kaikilla sitä aikaa tule koskaan, se on jokaisen oma valinta.
Jos asennoitumisesi aiheuttaa loukkaantumista ystäväpiirissä, kannattaa vähän miettiä omaa käyttäytymistään ja yrittää suhtautua siihen, ettei tule näitä "torjuntoja" (näin kävi joskus minullekin).
Mitä vähemmän ajattelet asiaa, ja annat itsesi olla, sen parempi, kukaan ei voi sinua "vauvakuumeeseen" pakottaa :)
ei vain tule vauvakuumetta, mutta kannattaako nyt tuntea vauvakammoakaan?
Muista, että parkuminen on vauvan ja osiltaan isommankin lapsen ainoa tapa ilmaista itseään! Lapset eivät huuda piruuttaan ja ilkeyksissään vaan ainoastaan sen takia, että heidän tarpeensa huomattaisiin. Parkumisella pysyy varmimmin hengissä.
Omia lapsiani en ikinä ole tyrkyttänyt kenenkään syliin. Itse asiassa minua häiritsee se, että monesti lapsi kiertää sylistä syliin kuten myös se, että monet tulevat lässyttämään kaupungilla vaunuissa istuvalle lapselle oma naama lähes kiinni lapsen naamassa! Sitten ihmetellään kun vauva alkaa parkua!
en minäkään erityisemmin pitänyt vauvoista mutta annas olla kun meni kolme vuotta siitä niin johan mieli muuttui....tänään olen kahden lapsen äiti
enkä vaihtaisi elämääni lapsettomaan....
ihminen kasvaa ja kypsyy...
eivät kaikki tietenkään halua lapsia mutta sinä olet vielä niin nuori että kaikki on mahdollista
Olen 25v. ja mitä enemmän ikää tulee, sen kaukaisempana asiana tunnen äitiyden!
En kyllä ole mitenkään vauvakammoinen, päinvastoin rakastan lapsia ja lapset minua, olemme pian 7v. täyttävän veljenpoikani kanssa äärettömän läheiset ja tekisin kaikkeni hänen vuokseen.
Mutta SAADA OMA LAPSI!?
Minkä takia? Onhan maailma lapsia täynnä, miksi juuri MINUN pitäisi niitä tehdä tänne lisää?
Eniten ärsyttää sukulaistätien vihjailut, että "eikös jo olisi sinunkin aika saada lapsia, blaa blaa".
Mitä jos minä sanoisin heille:"Eikös jo olisi sinunkin aika hankkia kissa/koira tai vaikkapa hamsteri?"
Kuulostaa ihan yhtä typerältä!
Eikä minulla ole minkäänlaista tarvetta jatkaa eteenpäin geenejäni, vaikka olenkin umpirakastunut ja seurustellut jo pari vuotta elämäni miehen kanssa.
Ongelma onkin, millä saan hänet ymmärtämään asian, hän kun on kuulemma aina kuvitellut itselleen paljon lapsia.. :(
kunpa pääsisi veks tästä maasta.
"Eniten ärsyttää sukulaistätien vihjailut, että "eikös jo olisi sinunkin aika saada lapsia, blaa blaa".
Mitä jos minä sanoisin heille:"Eikös jo olisi sinunkin aika hankkia kissa/koira tai vaikkapa hamsteri?"
Kuulostaa ihan yhtä typerältä!"
lapsia ja eläimiä toisiinsa.
Se osoittaa, että sinulta puuttuu järki päästä.
on vauva ihan häviävän pienen aikaa ja lapset ovat vain lainassa:
"Sä maailmaani katsot, kummallista niin
Ihmeitäsi etsien sä törmäät valheisiin.
Ja kaikki nuo valheet on juoni aikuisten
Oi pienokainen oot lainaa mulle hetkisen.
Lainaa vain lainaa vain
Oi pienokainen oot lainaa mulle hetken vain
Harhaan sua mä ohjaan, teet itse valinnan
En tahdo tietäs kaventaa, kun nään sun kasvavan
Sulta opin paljon ja riittää kun muistan sen
Oi Pienokainen oot lainaa mulle hetkisen
Lainaa vain, lainaa vain
Oi pienokainen oot lainaa mulle hetken vain
Toiveesi kannat maailmaan, ne murtuu kun törmäät ihmisiin
Nuo muistoissaan kulkee ja tekee ahtaaksi maan, ei lapsuuttaan voi elää uudestaan
Mä muistan kun synnyit, tulit ja huusit niin
Huudat vielä uudestaan öihin pimeisiin
Mä toivoin että pärjäät yli yön huomiseen
Oi pienokainen oot lainaa mulle hetkisen
Lainaa vain, lainaa vain
Oi pienokainen oot lainaa mulle hetken vain"
Kuulin tämän biisin ekaa kertaa ollessani noin kymmenvuotias ja se teki minuun suuren vaikutuksen. Silloin toivoin, että minulla olisi joskus itselläni lapsia. Toiveeni toteutuikin reilun viidentoista vuoden päästä.
Vauvakuumeelle on immuuni ennenkuin tajuaa, ettei lapset ole ensisijaisesti parkuvia otuksia, jotka ovat aina vaatimassa jotakin vaan pieniä ihmisiä matkalla aikuisiksi. Vanhemman tehtävä on rakastaa sekä toimia matkaoppaana. Usko tai älä, tehtävä on jännittävä ja siitä saa itselleen vielä enemmän kuin ikinä oli kuvitellut.
vauvakuumeelle on immuuni, kunnes tajuaa ... jne...vanhemman tehtävä on toimia oppaana jne. huomauttaisin tuohon, että vanhemman tehtävä on toimia oppaana lapselle, jonka tänne hankkii. Jollei ole sitä lasta tehnyt, ei ole opas. Ei siis vauvakuumetta voi alkaa tuntea tuon sinun esittämäsi ajatuksen pohjalta. Ei voi tajuta olevansa opas, jollei ole sitä lasta jota opastaa, ja sitä ei ole, jollei ole ollut halua sitä tehdä.
te vauvakammoiset kuvittelette, että lapsi tulee ja vie teidän onnen? Lapsi on lahja, joka tuo onnea eikä vie sitä.
Kaikki eivät pode koskaan vauvakuumetta. On kuitenkin eri asia olla haluamatta lapsia kuin pelätä vauvoja!!! Järki käteen. Ystävien lapset eivät voi egosi onnea pilata! Oletko sisimmässi sittenkin hieman kade tai mustasukkainen ystäviesi vauvoille? Siihen tuo reaktiosi sopisi.
Ihminen saattaa inhota vaikkapa juoppoja. Onko hän silloin kateellinen juopoille?
Iänikuinen kouhotus että sitä ja sitä ihmisryhmää karsaasti katsova tyyppi on heille kateellinen perustuu tyhjiin oletuksiin.
oletuksiin perustuu myös karsaasti katsovan tyypin näkökulma. Ei voi sanoa, että inhoaa juoppoja, ellei tunne heitä kaikkia. Saako sillä itselleen enemmän arvoa jos ilmoittaa inhoavansa sitä sun tätä? Jotain henkilökohtaista traumaa on tällaisilla ihmisillä.
Minä olen myös nainen joka ei ole koskaan tuntenut vauvakuumetta. Nuorempana tuttavien lastenvahdiksi "joutuminen" oli tosi kurjaa ja kaikin tavoin yritin tuollaiset tehtävät laistaa. En lapsia vihannut, mutten mitään "äidillisiä" vaistoja heitä kohtaan tuntenut. Silti en koskaan pitänyt itseäni outona tai kavereitani, jotka mielellään lapsia hoisivat, outoina. Minä olin minä ja he olivat he.
En oikein ymmärrä miksi tästä vauva-asiasta yritetään tehdä kärpäsestä härkänen. Aina löytyy äärilaitoja lapsia vastaan ja lapsien puolesta. Väittely menee asiattomaksi ja vastapuolen leimaamiseksi vähintään idiootiksi, itsekkääksi ja vaikka miksi.
Omalla kohdallani elämä kulki sitä rataa, että tietyssä iässä bailaaminen sai loppua ja tuntui, että olisi aika perustaa perhe. Mitään vauvakuumetta ei ilmennyt siis silloinkaan. Nyt olen onnellinen äiti ja täynnä ylpeyttä siitä "roolista".
Itse ihmettelit oletko puolinainen kun, et halua äidiksi. Vain sinä osaat vastata siihen. Jos tunnet, että käyttäytymisesi ei ole luonnollista, olet siis puolinainen. Jos taas mielestäsi on hyvä näin, miksi murehtisit, vaan olisit tyytyväinen itseesi ja nauttisit elämästäsi juuri sellaisena kuin se nyt on. Aikansa kutakin -ehkä joku päivä huomaat, ilman sitä vauvakuumettakin, että pieni nyytti voisi olla "kiva juttu".
Ja äitinä joudun vielä lisäämään tämän jutun (tää on sitä kylläminänyttiedän -tyyliä), että jos ja kun joskus lapsen saat, tulet huomaamaan, että onnesi (jonka menettämistä nyt pelkäät) on juuri siinä pienessä nyytissä.
on vain tämäkin. Vaikka aika kova väite onkin,naisesta ei pyhimystä tule vain synnyttämällä. Tuttavapiirissäni on esimerkkejä pilvin pimein. Harva tietää mitä tahtoo tänä päivänä.
En vaan ymmärrä, miksi vapauden valinnut on aina huonompi kuin kahleet valinnut ? Eikö meillä kaikilla ole vapaus ainakin valita ? Mikä sopii kellekin. Ehkä ne vihaiset äidit on sitten huomanneet valinneensa väärin...ja hyökkäävät niiden kimppuun , joilla on asiat kadehdittavasti.
Kuka on väittänyt, että naisesta tulisi pyhimys synnyttämällä? Ylipäänsä kenestä voi tulla pyhimys?
Kuka väittää, että vapauden valinnut on aina huonompi kuin kahleet valinnut? Miten sinä määrittelet kahleet?? -Kihlat, naimisiinmeno, lapset, asuntovelka???
Ja mitkä hemmetin vihaiset äidit?? Ai niinku mäkin nyt *naurua*. Tosin en ole vielä huomannut valinneeni väärin.
ei ole muusta kysymys kuin "vapauden valinneiden" komplekseista. Heistä itsestään tuntuu etteivät ole riittäviä ihmisenä eivätkä ole sinut itsensä kanssa.
Avioliitto ei sekään mielestäni ole kahle (ei kai pitäisikään?) kuten ei lapsetkaan.
ei ole muusta kysymys kuin "vapauden valinneiden" komplekseista. Heistä itsestään tuntuu etteivät ole riittäviä ihmisenä eivätkä ole sinut itsensä kanssa.
Avioliitto ei sekään mielestäni ole kahle (ei kai pitäisikään?) kuten ei lapsetkaan.
Hyvin tunnuit sinäkin osaavan määritellä "kahleet". Minä niitä en määritellytkään. Että silleen. Siitä puhe mistä puute. Just tällaista epätoivoista eukkoa tarkoitin kuin sinäkin. Päällepäin näytellään, että kaikki on hyvin, mutta sisällä jyllää. Vaatiiko äitiys liikaa ehkä ? Yritätkö kuitenkin olla pyhimys ? Tekstistäsi päätellen näin on. Ehkä se valinta olikin väärä...
Siis et itseasiassa vastannut ainoaakaan kysymykseen. Sinulta satelee vain syytöksiä, ilman minkäänlaisia perusteluja. Tämäkö on kehittävää ja rakentavaa keskustelua ja mielipiteiden vaihtoa ?
Olisi mielenkiintoista kuulla millä perusteella esitit kaikki väittämäsi (epätoivoinen eukko, jolta äitiys vaatii liikaa ja kaiken päälle vielä pyhimys). Mutta tuskin asiallista vastausta sinulta saan.
Mihin kysymyksiin ja mitä SYYTÖKSIÄ ? Ne ovat mielipiteitäni, on sinun ongelmasi, jos et niitä halua ymmärtää. Olet tavattoman ahdaspipoinen jos et anna kaikkien kukkien kukkia . Ei ole olemassa vain yhtä ainoaa oikeaa, usko se ! Ei uskoisi, että kaikkitietävä äiti osaa olla tuollainen. Mun VALINTANI on minun, sulla on sinun, kunnioita myös minua äläkä yritä esittää, että sinun valintasi on ainoa oikea. Anna se mahdollisuus kaikille.
KUSIPÄÄ.
On muuten todella edesvastuutonta esitellä täällä vain äitiyden hyviä puolia, olen sitä mieltä. Teinit niitä sitten lukee ja innostuu asiasta. Taas tulee jostain pojanklopista tietämättään isä, huostaanotot ja pahoinvointi kasvaa. Mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Ei äitiys ole mikään pakko. Koettakaa nyt hyvät naiset se hyväksyä. Oikein onnellinen äiti on varmasti ainakin lasten onni, miksei yhteiskunnankin, mutta katsoisin, että nämä mammat jotka täällä puolustavat elämäänsä eivät näihin onnellisiin kuulu. Valitettavasti.
oli mitä ? Ettei vaan paskaa tekemässä patojakin ?
Mielipiteitä on erilaisia. Se ei tarkoita kuitenkaan sitä, että omia mielipiteitään pitää laukoa joka käänteessä ilman PERUSTELUJA ja ne on pohjattava itseensä eikä tuulesta temmattuihin toisten ajatuksiin. On myös suuri ero mielipiteellä ja väittämällä.
"En vaan ymmärrä, miksi vapauden valinnut on aina huonompi kuin kahleet valinnut ?" Siis KENEN mielestä huonompi? Ei ainakaan minun. Mitkä kahleet? Tunnen itseni aivan vapaaksi, vaikka olen naimissa ja minulla on lapsia. Ei vapaus ole siviilisäädystä kiinni.
Miksi nämä äidit sitten aina sanoo, että helppo sun on, ei ole miestä riesana, eikä kakaroita helmoissa...
Otetaan esimerkki, helppo, jotta tajuat. Kuinka moni meistä ( itsekin äiti ) saa äitiyttä ajatellessaan mielikuvan vapaus ? Entä avioliittoa ? Nämähän ovat sitoutumisia molemmat. Tämä on väittämä. Olen pahoillani perheesi puolesta.
stressaantuneena ajattele mitä sanovat! Sellaista sattuu paremmissakin piireissä eikä pelkästään äitien keskuudessa... Aina silloin kun tuntee, ettei repeä jokapaikkaan päästelee suustaan mitä sattuu.
Mistä helvetistä ne on sitten stressaantuneet ? Onnestansa ja vapaudestansa vai? Heh, heh, heh.
olet pahoillasi perheeni puolesta? Et oikeasti voi olla, koska et tunne minua etkä perhettänikään.
Sitoutuminen on täysin eri asia kuin KAHLE. Eihän kukaan itselleen liekaa jalkaa halua? En koe, että mieheni tai lapseni kahlitsevat minua, hehän rakastavat minua kuten minä heitä. Ihan omasta VAPAASTA tahdostani olen vaimo ja äiti. Ja huom! Vaikka olen äiti niin ensisijaisesti minä olen minä.
Eivätkö ihmiset todella huomaa, että äitejä on monenlaisia (kuten sinkkujakin!), ei heitä voi puristaa samaan muotiin.
Kysy HEILTÄ! Huomaan, ettet viitsi edes yrittää ajatella asioita muulta kuin omalta kantilta, etkä siltäkään tarpeeksi pohtivasti. Kyseenalaistatko koskaan omia mielipiteitäsi tai toimiasi? Suosittelen sitä, sillä silloin saa laajemman näkökulman joka asiaan.
ajatellut asioita toisten näkökulmasta ? Tuskinpa.Et näytä hallitsevan omaakaan ajatusmaailmaasi. Ehkä olet senkin "antanut" jollekin suurelle periaatteelle, niitä tunnut olevan täynnä, ettet vaan halkea ! Minusta perhettä PITÄÄ ajatella ensin. Sitten vasta omaa napaa, jos on mennyt ja sitoutunut.Minä en ole sitoutunut muuhun kuin itseeni. Sitäkö kadehdit siskoseni ?
äiteihin, joille lapset ja mies on naiseuden mittari. Ottavat vaan mutteivat anna mitään. Yhdyn pahoitteluihin.
Suurempi idiootti on se, joka heittäytyy asiattomaan loan heittoon idiootin kanssa *virnistää*.
Itse heitin jo pyyhkeen kehään. Asiallista perusteltua vastausta on joiltakin mahdotonta odottaa :-).
että taaksesi jää hangelle keltainen vana.
Vasemman korvasi takana on pieni reikä, josta tihkuu.
Toinen Milla harmittaa selkeästi se asia, ettet ole itse tyytyväinen elämääsi ja sinua kismittää, että joku perheellinen uskaltaa sitä olla. Olet hyvä heittämään asiattomia syytöksiä asioiden vierestä.
Olet myös maailmankaikkeuden viimeisin ihminen selittämään minulle mitä minun tarvitsee perheessäni eniten ajatella. Perheeni on minun ja MIEHENI, hoidamme sitä valitsemallamme tavalla. Se, että minä ja mieheni olemme tyytyväisiä LISÄÄ lasten tyytyväisyyttä, siksi on ajateltava myös (ei ainoastaan) itseään!
Jos asuu yksin ei ole sitoutunut KENEENKÄÄN. Sitä en kadehdi. Minusta on oikein mukavaa olla sitoutunut rakastamiini ihmisiin.
taas.
en olisi tyytyväinen valitsemallani tiellä ? Olethan sinäkin, ettet vain taas pidä sinkkua huonompana ?Kuten jo aluksi sanoinkin.
kuin mokailla elämässäsi...
Kuten Dora sanoi sattuu sitä paremmissakin piireissä. Myös lapsettomille sinkuille.
Kuka määrittää huonon ja hyvän?
Itse elän uusioperheessä, johon kuuluu neljä lasta, kaksi ovat omiani.
Paras ystäväni on ikäiseni opiskeleva lapseton sinkkunainen, ja kuulee sitä toisinaan häneltäkin, että "kyllähän sun kelpaa, kun on perhe ja mies ja kaikki!"
Eikä tämä ihminen ole totisesti huonompi kuin minä, enkä minä sen tylsempi kuin hän.
Ystävyytemme on kestänyt 17 vuotta, mutta salaisuus taitaakin piillä siinä, että arvostamme toisiamme siksi millaisia ihmisiä olemme, emme siksi, mitä valintoja olemme elämässämme tehneet.
Äkkiseltään meillä kahdella ei ole mitään yhteistä, mutta pinnanalla sitäkin enemmän.
Älkää luokitelko ihmisiä toissijaisuuksien mukaan.
KUSIPÄÄ määkii.
KUSIPÄÄ määkii.
Samaa mieltä sinun ja Doran kanssa.
Ihmisten luokittelu on alhaalta. Monilla ystävilläni ei ole lapsia, silti olemme täydellisen samoilla aaltopituuksilla.
alkutaipale on kaiketi aikaisemmin kuin 22-vuotiaana. Jos naisen hedelmällisyys säilyy jotakuinkin hyvänä 35-vuotiaaksi niin 22-vuotiaana alkaa olla hedelmällisyyden keski-iässä.
En näe yhtäkään syytä mikset voisi olla kokonainen ilman lastakin. Omalla siskollani ei ole lapsia (eikä hän niitä halua), muttei vauvakammoakaan.
Toisten valinnat tuomitsee sillä, ettei suostu ymmärtämään niitä ja osoittaa sen omalla käytöksellään tai sanoillaan.
..että riitapukarit taisivat unohtaa keskustelun alkuperäisen tarkoituksen.
Lukekaas Alkuperäinen Millan laittama viesti ja sitten ne muutamat vastaukset sen alapuolella ja lopuksi tuo "äähin" kirjoitus.
Ne vielä vastaavat alkuperäiseen pohdintaan.
Tässä suunnitellaan aitaa ja te riitelette seipäästä.
Onko tällainen vastaava keskustelu, missä ärsytetään ja ärsyynnytään, käyty jossain aikaisemmin? Taitaa olla aiheena sellainen, että on todella helppoa saada kismaa aikaiseksi. Pieni vihjaava vertaus vapaus/kahleet ja taas mennään. Fanaattisuuteen ei järki pure.
Sun ajatukset on ihan OK. Ei kaikkien tarvi tykätä vauvoista, eikä varsinkaan haluta omia.
Miten ihmeessä joku voi sanoa että on itsekästä jos ei halua lasta. Mikä sen itsekkäämpää on kuin tehdä lapsi tään maailmaan??? Jokainen tekee sen lapsen omaksi ilokseen, omaksi onnekseen, ei siksi että haluaisi antaa jollekin rakastavan koin sillä näin ajatteleva adoptoisi jonkin jo syntyneen heikko-osaisen reppanan mutta kun itsekäs ihminen voi rakastaa vain lasta jossa näkee omat piirteensä ja jossa virtaa hänen oma verensä..
Anteeksi kirjoitusvirheet, eli tähän maailmaan ja rakastavan kodin oli tarkoitus kirjoittaa.