Ero tuli voimaan pari kuukautta sitten. Välillä on niin kurja olo, tuntuu, ettei millään ole väliä. Vaikka itse halusinkin eron toimimattoman suhteen vuoksi. Lapset ovat aikuisia, nuorin 18 toukokuussa.Onneksi on työ, se kai minut pitää elämässä kiinni.En tiedä, miten saisin taas elämäniloni takaisin.Olen niin surullinen...
Paha olo usein
Leenap
161836
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Vain aika auttaa. Surua, ilottomuutta, epäonnistumista kokevat nekin, jotka ovat "päässeet" eroon kamalasta suhteesta (väkivalta, alkoholismi, pettäminen). Olen lukenut, että ensimmäinen vuosi on sitä surun aikaa. Ei sitä voi nopeuttaa. Itsesi hyväksi voit ainakin tehdä sen, että et vaivu itsesääliin ja pidät huolta itsestäsi vaikka lisäämällä ulkoilua tai jotain muuta liikuntaa.
parantaa, tuttu on tuo ilmaisu.Onneksi lapset ymmärtävät minun ratkaisuni, ei kuitenkaan ehkä kuopus,joka jäi asumaan isän kanssa. Ajattelin, että hän saisi käydä koulun loppuun kotoa käsin,omaisuutta ei ole jaettu vielä. On varmaan entiselle miehelleni helpompaa, kun saa asua lapsen kanssa, ja on melko normaalit arkirutiinit.Ei edes tervehdi minua, jos tulee vastaan, vihaa kuulemma elämänsä loppuuun asti minua.Tuntuu kyllä välillä niin tyhjältä, vähän helpottaa, kun sen voi edes näin jollekin kertoa.
jälkeen enään? Et Sinä muutu tuosta enää sen nuoremmaksi. Et todellakaan, päin vastoin.
Et sitten halunnut kunnioittaa kaikkea kaunista jonka olitte aikaan yhdessä vuosien varrella saaneet? JA KOITTAA KORJATA KYPSÄSSÄ IÄSSÄ OLEVAA varmastikin paljon hyvääkin sisältävää liittoa?
Ehkäpä se on jo myöhäistä, vaikkapa se järkevältä kuulostaisikin. Mitään järkeä ole siinä että vanhuutensa päiville sitten eron hankkii, PRINSSIÄ et elämääsi enää löydä, jonkun luuserin ehkä, joka sielusi nälkää hyväksikäyttää.
Sanonta pienet lapset pienet virheet, tuntuu pitävän paikkaansa. Vanhemmat ne sitten tekee mittaamattomia köpsöjä iäkkäämmällä iällä.
Toivon toki silti Sinulle menestystä tielläsi jonka olet valinnut, ja voimia.
Olkoon elämäsi rikasta näinä vuosina ja toivottavasti löydät hyviä virikeitä ja harrastuksia täyttämään elämääsi.
Miksei ero kannata pitkän liiton jälkeen enää?
Kuvitteletko tosiaan, että ihmiset eroaisivat vain löytääkseen uuden rakkauden ja/tai uuden nuoruuden?
Ei kuule, se on itsensä kunnioittamista, että ottaa elämän ohjat omiin käsiinsä, eikä alistu surkeaan parisuhteeseen enää, kun ei ole pakko!
Mistäs sinä tiedät, mitkä ne syyt itse kullakin on?
Ajatteletko sinäkin vain pikkuaivoilla, jotka sijaitsee haaruksissa! Voi että.
Minä ainakin nautin tästä riippumattomuudestani nyt kun olen yksin. Välit on exään hyvät, ja se auttaa hyvin eteenpäin.
Eihän elämä muutenkaan ole pelkkää ruusuilla tanssimista, ei pidäkään olla.
sillä minkä ikäinen nyt sattuu olemaan,tai onko takana 3 tai 30 avioliitto vuotta.aina on ihmisellä mahdollisauus kasvuun ja parempaan elämään.
Tuo mua ihmetyttää,että miehet luulee meidän keski-ikäisten naisten olevan niin lapsellisia,että meillä joku ihme haave löytää se ihmemies.Kun totuushan on se,että me kaikki ollaan ihmisiä hyvinä ja huonoina ominaisuuksina.Mun ex myös ivaili mulle eron hetkellä,että nythän sulla on tilaisuus etsiä se elämäsi prinssi!!!Hän olis ollut mun elämäni prinssi,mutta sairaalloisella mustasukkaisuudellaan ja alistamisella työnsi mut luotaan.Kaikki tunteet kuoli vuosien myötä ja tulin siihen tulokseen,että parempi elää yksin kuin sairaassa liitossa.
Nyt on ihan hyvä ola yksinkin ja onhan mulla lapset.lapset voivat hyvin ja ovat tyytyväisiä eivätkä takuulla kärsi erosta,vaikka ex sillä yrittää mua syyllistää.
Minä en olisi halunnut erota 30 yhteisen vuoden jälkeen, sillä mieheni oli minun prinssi ja minä olin luvannut rakastaa häntä elämäni loppuun saakka. Mutta niinpä vain mieheni elämään ilmestyi keski-ikäinen prinsessa ja se oli mieheni menoa. Onneksi minulle jäi lapset ja nyt sitten opettelen elämään ilman prinssiä. Sillä ei niitä miehiä todellakaan ole jonoksi asti tällaisen keski-ikäisen, pienen ja pyöreän naisen oven takana.
Mikä helvetti on "toimimaton suhde"? ei kai ne suhteet itsekseen toimi?
"Toimimaton suhde", "Halusin pois huonosta suhteesta" "Tunteet ovat kuolleet" ovat naisten lehtien lanseeraamaa paska-fraseologoiaa, joilla vastuu erosta käännetään "suhteelle". Ei suhde ole toimija. Puolisot ovat. Suhde ei patrane itrsestään, vain puolisot voivat sitä parantaa. Tunne ei kuole itsestään. Tunne ei ole olio tai esine.
Onko tätä nyt niin helvetin vaikea naiselle ymmärtää?
Näin voi lyhyesti sanoa että parisuhteessa on ylitsepääsemättömiä ongelmia. Pitääkö joka kerta kertoa kaikki yksityiskohdat että olisi riittävän paljon syytä. Toimimaton on toimimaton you know.
Olen ollut avioliitossa 28 vuotta,kaksi aikuista lasta,jo kotoa muuttaneet.Nuoremman lapsen muuton jälkeen vuosi sitten tuntui,että nyt en jaksa.Olin toki harkinnut eroa aiemminkin,jo noin 10:n vuoden ajan.Kun ehdotin sitä miehelleni,hän ei nähnyt mitään syytä eroon.
Virheitä teemme jokainen,mutta jos listaisin joitakin syitä siihen ,miksi en jaksanut.Hänellä peliriipuvuus,jota ei tunnusta.Niinpä perheen elatus on ollut minun kontollani,vaikka molemmat olemme työssäkäyviä.Minulla ei olisi saanut olla ystäviä,niistä hän oli mustasukkainen.Hoidin lähestulkoon yksin kodin ja lapset.Mieheni on väkivaltainen humalassa(minulla yksi sairaalassa vietetty yö takana).Hän kielsi minulta auton käytön,telkkarin katsomisen jne.)Tosin hän jälkeen päin saattoi puolustella sanomisiaan,esim lausutuksi leikillään tai sitten suutuspäissään.Siis vastuuta hän ei ottanut sen enempää puheistaan,kuin teoistaankaan.
Siinä joitakin esimerkkejä.Lähipiirini on ihmetellyt,kuinka niinkin kauan jaksoin.Mainittakoon vielä,että kymmenisen vuotta sitten varasin ajan meille perheasiainneuvottelukeskukseen,vilpittömänä tarkoituksenani parantaa parisuhdettamme.Hän ei lähtenyt,kävin yksin,kunnes minulle sanottiin,että ei kukaan voi yksin parantaa parisuhdetta,jos toisella ei halua.
Viime kesänä siis sain hänet suostumaan poismuuttoon luotani.Asunnosta yksin maksamani hinta(työlläni hankittu), jaettiin puoliksi,hän osti velattoman asunnon itselleen,minä otin lainaa lisää ja jäin vanhaan kotiin.
Näinä päivinä saamme päätöksen avioerosta,hain sitä yksin.Pelkään mieheni reaktiota ja mahdollista väkivaltaa.Hän hallitsi minua pelolla avioliitovuodet,kuinkahan kauan minun tarvitsee vielä häntä pelätä.
P.S. Minä syön mielialalääkkeitä ja nukun lääkkeillä,mutta toivon pääseväni joskus tasapainoon ja irti lääkkeistä.
Vieläkö joku sanoo,että olisi pitänyt jatkaa?
kokee haluavansa pois toimimattomasta suhteesta(mies petti), koska naisen tunteet ovat kuoleet(kyseiseestä syystä), ja koska kokee olevansa huonossa suhteessa.(mies pettänyt kolmesti, ja varmaan lisää seuraisi jos jäisin katselemaan-vaan en jää.)
Ymmärtääkö tämän nyt niin äärettömän järkevä mies?
ihmisten pariin, harrasta. Suomalaisilla on tapana vuosikausia nuoleskella haavojaan yksinäisyydessä. Se on terveydelle haitallista. Tarvitse ympärillesi ihmisiä ja sosiaalista toimintaa.
Kyllä sen ymmärrän, että hyvä ei ole olla yksinäisyydessä, mutta mistä voimia siihen, että jaksaisi lähteä ihmisten pariin, tai harrastaa liikuntaa?
Erosta keskustelukin jossain eroryhmässä voisi tuntua auttavan, mutta ei täällä ole mitään eroryhmiä, ei kukaan ole kiinnostunut miten jaksaa se osapuoli, joka haki eroa, kaikki "ymmärtää" sitä, joka ei olisi eroa halunnut.
En osaa sanoa olisiko sittenkin ollut parempi vain jatkaa sitä avioliittoa,kun tämä sattuu niin paljon.Siihen kärsimykseen oli jo sopeutunut.
Sinä palasit elämään, vapauduit elämään erosi myötä. Älä muistele mennyttä, älä yhtään kaipaa niitä iloisia hetkiä, älä sure menetettyä, älä syytä itseäsi. Sinä olet selvinnyt, sinulla on edessä se, mitä itse haluat. Saat toteuttaa sitä mieleistä, mikä ei parisuhteen aikana onnistunut, ja saat keksiä uutta tekemistä, harrastusta ja mielenkiinnon kohteita. Saat olla aidosti iloinen, saat antaa lapsille iloisen kuvan ja opettaa heille elämän tärkeimmät asiat.
Terapiaryhmiä oman itsetunnon nostamiseen on varmasti tarjolla. Tärkeintä tietää, että olet nyt pelastunut, miehen ikeestä vapaa, ikuisesti!
Kiitos, tuo on tietysti kaikki ihan totta, ja välillä sen jo ymmärränkin, se on vain niin kumma, kun sitä tuntee syyllisyyttä. Ei voi olla tuntematta vastuuta, kun entinen mies on ratkennut juomaan, uhkailee, sanoo vihaavansa elämänsä loppuun, ei kuulemma voi tunnustaa lastensa äidiksi ym...
Toimikaa kaikki näin, niin elämässä pyyhkii KERRANKIN hyvin.