auttakaa toivotonta

Olimme exäni kanssa yhdessä reilut neljä vuotta ja siitä 3,5v kihloissa. Vajaa vuosi sitten hän jätti minut ja ei pahemmin selvitellyt sillon mikä oli. Olin tosi paskana kunnes sain uutta iloa elämääni ystävästä, jonka kanssa syntyi syvempääkin, välimatka vain on aika pitkä. Sitten tämä exäni sai tietää asiasta ja avautui, kertoi syyn kaikkeen ja myös miettineensä asioita ja toivovansa ehkä paluuta yhteen. Se pisti elämäni sekaisin ja vanhat tunteet tietysti nousi uudelleen pintaan. Nähtiin joulun aikaan ja vielä silloinkin vaikutti siltä, että ex tosissaan kaipasi takaisin. Aikaa kului kun ei pystytty näkemään ja nyt sit viikonloppuna nähtiin. Loppujen lopuksi mies tuumasi, että ei oikein tiedä mitä haluaa ja ettei ole valmis palaamaan yhteen ihan tosta noin vain siinä pelossa että taas käy niinkuin aiemmin. Sain myös tietää että hänellä on monessa eri osoitteessa deitti-ilmoituksia ja totesinkin, että taitaa olla kiinnostavampaa puuhaa kuin miettiä vanhaa. Silti hänen mielestään kuulumme yhteen, mutta nyt vain ei ole hirveää pakkoa olla kenenkään kanssa, mutta silti haku on käynnissä näillä palstoilla ja siellä käynti on ahkeraa. Asiat jäi siis taas aika epäselviksi. Mutta kovasti haluaisi nähdä useammin ja katsoa, itsellä vain ei tunnu enää siltä, että jaksaisi jahkailla, varsinkin kun olisi mahdollisuus ehkä parempaan suhteeseen toisen kanssa. Mutta tunteet kun myllertää voimakkaina edelleen, niin ei pysty jotenkin päästämään irti. Sanokaa mitä pitäis tehdä, antaa ajan kulua ja katsoa vai jatkaa elämäänsä ja kärsiä lopullisesti kaikki pois?
31138
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

oikein ajattelee, niin sun ex haluais nyt kerätä "kokemuksia", ennen ku sitoutuu, mutta mutta, mieti omat tunteesi häntä kohtaan tarkoin, ennenkuin suostut siihen. Tosin voithan samaan aikaan tehdä saman taohollasi;) Kuka tietää mikä on oikeesti elämässä oikeaa toimintaa? Halaus sulle.

Äänestä

kunhan vedättää vain sua ja jos alat pohtimaan ruusuisia mielikuvia, niin sekoitat vaan pääsi ja ahdistut. Et siinä tilassa kykene sitten näkemään edes orastavaa uutta suhdettasi. Keskity tulevaisuuteen ja anna exän mennä menojaan.

Äänestä
  • Niin vielä vaikeampaa on se tuollaisen exän "odottelu" ja tunteiden vuoristorata joka todella voi sekoittaa pään - mulla sitä vuoristorataa on kestänyt nyt jo kuusi vuotta ja yksi oikeasti ihana ihminen ja orastava suhdekin meni siinä välissä menojaan, vain koska exä oli aina välillä yhteydessä ja mun päässä heräsi aina toivo yhteenpallamisesta, minkä vuoksi en halunnut edetä uudessakaan suhteessa, sillä haluasin olla "vapaa" jos se exä vaikka sitten jonain päivänä tietäisikin mitä haluaa (ja vielä tietäisi että haluaa mut..)

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


blääh kirjoitti:

Olimme exäni kanssa yhdessä reilut neljä vuotta ja siitä 3,5v kihloissa. Vajaa vuosi sitten hän jätti minut ja ei pahemmin selvitellyt sillon mikä oli. Olin tosi paskana kunnes sain uutta iloa elämääni ystävästä, jonka kanssa syntyi syvempääkin, välimatka vain on aika pitkä. Sitten tämä exäni sai tietää asiasta ja avautui, kertoi syyn kaikkeen ja myös miettineensä asioita ja toivovansa ehkä paluuta yhteen. Se pisti elämäni sekaisin ja vanhat tunteet tietysti nousi uudelleen pintaan. Nähtiin joulun aikaan ja vielä silloinkin vaikutti siltä, että ex tosissaan kaipasi takaisin. Aikaa kului kun ei pystytty näkemään ja nyt sit viikonloppuna nähtiin. Loppujen lopuksi mies tuumasi, että ei oikein tiedä mitä haluaa ja ettei ole valmis palaamaan yhteen ihan tosta noin vain siinä pelossa että taas käy niinkuin aiemmin. Sain myös tietää että hänellä on monessa eri osoitteessa deitti-ilmoituksia ja totesinkin, että taitaa olla kiinnostavampaa puuhaa kuin miettiä vanhaa. Silti hänen mielestään kuulumme yhteen, mutta nyt vain ei ole hirveää pakkoa olla kenenkään kanssa, mutta silti haku on käynnissä näillä palstoilla ja siellä käynti on ahkeraa. Asiat jäi siis taas aika epäselviksi. Mutta kovasti haluaisi nähdä useammin ja katsoa, itsellä vain ei tunnu enää siltä, että jaksaisi jahkailla, varsinkin kun olisi mahdollisuus ehkä parempaan suhteeseen toisen kanssa. Mutta tunteet kun myllertää voimakkaina edelleen, niin ei pysty jotenkin päästämään irti. Sanokaa mitä pitäis tehdä, antaa ajan kulua ja katsoa vai jatkaa elämäänsä ja kärsiä lopullisesti kaikki pois?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu