Olen 29v muija ja jo 23 vuotiaasta saakka ollut ylipainoinen.
Minulla on ollut paljon murheita ihmissuhderintamalla ja jotenkin aina käännän ne murheet itseeni päin ja alan lihota.
Tuntuu kamalalta olla pian 30v ja tietää että on koko nuoruutensa näyttänyt tällaiselta 10 vuotta ikäistään vanhemmalta tankilta=(
Ja vaikka kuinka yritetään glamourisoida lihavuutta ja saada siitä hyväksyttävämpää niin tosiasia vaan on ettei lihavuus ole kaunista=(
Minulla on tässä mennyt sellaiset 3 vuotta ihan erakkona eläen ja se on tehnyt oikeastaan ihan hyvää koska olen henkisesti kasvanut vahvemmaksi, en enää pelkää niin paljon ihmisiä ja ajattele että kohta joku taas haavoittaa minua.
Olen tässä oppinut että pärjään ihan yksinkin.
Kenties jonakin päivänä voisin uskaltaa vielä seurustellakin, mutta ihan ekaksi haluaisin laihtua että löydän itseni myös peilistä.
Tuo julkisuudessa käyty lihavien suoranainen noitavaino kyllä loukkaa koska jokainen voi lihota jos tulee murheita elämässä, eikä oikein jaksa huolehtia itsestään.
Sen sijaan että mietittäisi jotain rankaisukeinoja lihaville, voitaisi keskustella että millä tavalla ihmiset oikein nykyään kohtelee toisiaan kun suomi on niin itsemurhien luvattu maa?
Ei kukaan päätä että "nyt aion lihota", se on aina seurausta jostakin.
Ihminen saattaa näyttää päälle olevansa ok vaikka kantaisi kauheata tuskaa sisällään.
Itsekin aina näytin ulospäin olevani iloinen, vaikka olin ihan hajalla. Kuuntelin vaan kiltisti kun sukulaiset koko ajan arvostelivat kilojeni kertymistä ja sukujuhlissakin sain "kunnian" olla oikein keskipiste kun kaikki isoon ääneen julistivat mikä kaunotar ennen olinkaan ja nyt olin pilannut itseni..
Lopulta tuntui ettei ollut mitään syytä elää koska paitsi että kaikki ihmissuhteeni olivat piloilla niin olin myös ulkoisesti piloilla.
Itsemurhayritykseni jälkeen vasta minua alettiin kohdella vähän pehmeämmin hansikoin myös perhepiirissäni..
Tämä erakon elämä on tosiaan tehnyt hyvää koska otin ihmissuhteet niin kuolemanvakavasti ennen, mutta nyt olen ollut ihan tyytyväisenä tässä yksikseni ja tiedän että pärjään näinkin, jos joskus taas joku suhde menee pieleen.
Töissäkin olen alkanut uskaltaa puhua enemmän kun tähän asti olen ollut vain hiljaa omissa oloissani.
Toivon mukaan olen kesällä hoikempi ja sitten voi joku mieskin minusta taas kiinnostua=)
Enkä enää suostu siihen että minua kohdellaan ihan miten sattuu, sen olen tehnyt jo monelle selväksi ja se jos mikä on minut pelastanut.
Seison nyt tomerasti omilla jaloillani, tästä on hyvä ponnistaa=)
Hyvää kevättä kaikille
T: Tiina
Minulla on ollut paljon murheita ihmissuhderintamalla ja jotenkin aina käännän ne murheet itseeni päin ja alan lihota.
Tuntuu kamalalta olla pian 30v ja tietää että on koko nuoruutensa näyttänyt tällaiselta 10 vuotta ikäistään vanhemmalta tankilta=(
Ja vaikka kuinka yritetään glamourisoida lihavuutta ja saada siitä hyväksyttävämpää niin tosiasia vaan on ettei lihavuus ole kaunista=(
Minulla on tässä mennyt sellaiset 3 vuotta ihan erakkona eläen ja se on tehnyt oikeastaan ihan hyvää koska olen henkisesti kasvanut vahvemmaksi, en enää pelkää niin paljon ihmisiä ja ajattele että kohta joku taas haavoittaa minua.
Olen tässä oppinut että pärjään ihan yksinkin.
Kenties jonakin päivänä voisin uskaltaa vielä seurustellakin, mutta ihan ekaksi haluaisin laihtua että löydän itseni myös peilistä.
Tuo julkisuudessa käyty lihavien suoranainen noitavaino kyllä loukkaa koska jokainen voi lihota jos tulee murheita elämässä, eikä oikein jaksa huolehtia itsestään.
Sen sijaan että mietittäisi jotain rankaisukeinoja lihaville, voitaisi keskustella että millä tavalla ihmiset oikein nykyään kohtelee toisiaan kun suomi on niin itsemurhien luvattu maa?
Ei kukaan päätä että "nyt aion lihota", se on aina seurausta jostakin.
Ihminen saattaa näyttää päälle olevansa ok vaikka kantaisi kauheata tuskaa sisällään.
Itsekin aina näytin ulospäin olevani iloinen, vaikka olin ihan hajalla. Kuuntelin vaan kiltisti kun sukulaiset koko ajan arvostelivat kilojeni kertymistä ja sukujuhlissakin sain "kunnian" olla oikein keskipiste kun kaikki isoon ääneen julistivat mikä kaunotar ennen olinkaan ja nyt olin pilannut itseni..
Lopulta tuntui ettei ollut mitään syytä elää koska paitsi että kaikki ihmissuhteeni olivat piloilla niin olin myös ulkoisesti piloilla.
Itsemurhayritykseni jälkeen vasta minua alettiin kohdella vähän pehmeämmin hansikoin myös perhepiirissäni..
Tämä erakon elämä on tosiaan tehnyt hyvää koska otin ihmissuhteet niin kuolemanvakavasti ennen, mutta nyt olen ollut ihan tyytyväisenä tässä yksikseni ja tiedän että pärjään näinkin, jos joskus taas joku suhde menee pieleen.
Töissäkin olen alkanut uskaltaa puhua enemmän kun tähän asti olen ollut vain hiljaa omissa oloissani.
Toivon mukaan olen kesällä hoikempi ja sitten voi joku mieskin minusta taas kiinnostua=)
Enkä enää suostu siihen että minua kohdellaan ihan miten sattuu, sen olen tehnyt jo monelle selväksi ja se jos mikä on minut pelastanut.
Seison nyt tomerasti omilla jaloillani, tästä on hyvä ponnistaa=)
Hyvää kevättä kaikille
T: Tiina
Vastaukset 2
Vanhimmat
Rankkoja kokemuksia siis takana. Mutta kun olet nyt vahvempi niiden kautta niin asiat ovat paremmin.
Nythän sinulla on hyvä tilaisuus myös laihtua. Elät omillasi ja olet muutenkin vahvempi, joten voit valita paremmin sen mitä syöt ja miten liikut.
Ihmiset, myös miehet, taas kiinnostuvat sinusta enemmän kun olet vahvempi ja avoimempi ja varsinkin itsenäisempi. Painonlaskeminen varmaan auttaa tässä, mutta ei se ole kuitenkaan se tärkein tekijä loppujenlopuksi.
Älä lannistu, voit löytää itsellesi kullan vaikka olisit lihavakin... MInä löysin oman kultani niihin aikoihin kun aloitin laihduttamaan. Rakastuimme toisiimme ja olemme yhdessä. Ei rakkaus nimittäin kiloja katso.
Jos oikein miettii, onko joku mies rakastamisen arvoinen, jos se ei rakasta sinua kaikkine "vikoineen" (ei lihavuus kuitenkaan ole varsinainen "vika"). Minun mieheni rakastui minuun ja PITI MINUA KAUNIINA myös silloin kun paino indeksisni oli 35.
Painoin jotain 97 kiloa, mutta OLIN KAUNIS...
Jos olin silloin kaunis, kuinkahan kaunis olen kun olen normaalipainossa jälleen ..... :D