olen aina ollut normaalia epäsosiaalisempi ja iän myötä tullut jopa erakkomaiseksi.
Siitä huolimatta haluaisin jonkun jonka kanssa jakaa arkeni, mutta hänen pitäisi ymmärtää tämä piirre minussa etten ole kovin ihmisrakas..
Kyllä olen kerran seurustellutkin, eikä se tähän piirteeseen kaatunut, mutta toki miehen oli vaikea ymmärtää miksi joskus ahdistuin kun hän halusi seurata minua joka paikkaan kuin koiranpentu.
Onko minun mahdollista löytää ikinä ketään vai parempiko luopua toivosta?
Siitä huolimatta haluaisin jonkun jonka kanssa jakaa arkeni, mutta hänen pitäisi ymmärtää tämä piirre minussa etten ole kovin ihmisrakas..
Kyllä olen kerran seurustellutkin, eikä se tähän piirteeseen kaatunut, mutta toki miehen oli vaikea ymmärtää miksi joskus ahdistuin kun hän halusi seurata minua joka paikkaan kuin koiranpentu.
Onko minun mahdollista löytää ikinä ketään vai parempiko luopua toivosta?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Vain sinä tiedeät vastaukset, ei muut !!
Tuskin sitä kyselisin jos tietäisin.
Useimmille ihmisille tuntuu olevan sosiaalisuus tosi tärkeää.
Ihanteena ei pidetä ihmistä jonka suurin haave on muuttaa mökkiin keskelle metsää;)
En minä kumppaniani vaatisi seuraelämästään luopumaan mutten itse välittäisi osallistua kauheasti kaikkiin istujaisiin.
Olisiko se ihan kaameaa toiselle?
En kai voi ainakaan kamalan sosiaalisen tyypin kanssa seurustella mutta epäsosiaalista taas en löydä koska nekin pitäisi mennä hakemaan sieltä mökistä metsän keskeltä=DD
Miksiköhän sosiaalisuutta ihannoidaan niin paljon?
Miksei kotona viihtyvää tyyppiä? Eipähän tarvitsis pähkäillä missä se taas luuraa ja kenen kanssa;)
Enkä tutussa seurassa ole lainkaan tuppisuu, mutta mua vaan ei kiinnosta jaaritella kaikenmaailman puoltuttujen kanssa, vaan sellaisten kanssa jotka tunnen ja tuntee mut.
Ja mulle riittää vaan kourallinen ystäviä, joita ei tarvitse tavata kauhean usein.
Minä nyt vaan oon tällainen, olen yrittänyt muuttua mutta ei siitä mitään tullut.
Jo pikkutyttönä pyysin äitiä valehtelemaan kavereilleni etten ole kotona koska halusin välillä leikkiä ihan yksin vaan.
minkä kokoset bosat?
Sanot, että miehen pitäisi ymmärtää sinua. Se on tietysti tärkeää parisuhteessa. Mitä itse olet valmis hyväksymään miehessä?
Kirjoituksestasi paistaa pääosin "minä itse". Ei se arjen jakaminen ole sitä, että toinen jakaa sinun arkesi, mutta sinä et hänen. On itsekästä vaatia rakkautta vain omilla ehdoilla. Voisitko rakastaa miestä, joka latelisi pöytään samalla tavalla ehtoja kuin sinä latelet miehelle?
Et voi olla yhtä aikaa epäsosiaalinen ja sosiaalinen, kaikkea ei voi saada. Jos haluat rakkautta, sinun täytyy olla valmis myös antamaan.
Kritiikkini ei todellakaan ole tarkoitettu pahantahtoiseksi. Toivon sinulle kaikkea hyvää.
kumppanin. Siitä, että kaipaat suhteessa omaakin tilaa on vain syytä keskustella avoimesti, eikä jäädä muodostamaan asiasta kriisiä pään sisälle. (Tietenkään en ole varma johtuiko reaktiosi siitä, että a) rinnallasi oli väärä mies b) et ollut valmis vakavaan suhteeseen vai c) aidosta luonteenpiirteestäsi.) Itse olen ns. sosiaalinen-erakko enkä ahdistu pitkistäkin ajoista yksinäni. Pidän naisista, jotka ovat saman typpisiä ja kaikkein ärsyttävimpänä pidän naisia joiden on jatkuvasti pakko päästä bilettämään (tms. ihmisten ilmoilla olemista) tai muuten he ahdistuvat.
Naiserakkoluonteet ovat harvinaisia, joten olettaisin että kysyntä on kova ?
Vakavasti puhuen minulla on sama vaiva, kumppani olisi kiva, mutta kun ei jaksa kokoaikaa puhua ja ottaa kantaa jne. Eikä ole halua vapaa-aikaansa viettää kaikissa kissanristiäisissä ! Onneksi voin elää aika erakkomaisessa ympäristössä, kotona ja mökillä, kumppanille kyllä toisaalta olisi tilaa...
Missäpäin asut ja minkäikäinen olet?
Varmasti on paljonkin miehiä jotka ottaisivat mielellään kotona viihtyvän naisen (tai tytön :).
Se kohtaaminen vaan tuntuu nykyään olevan hankalaa kun ei minkäänlaista parituskulttuuriakaan ole jäljellä.
En tiedä olenko itse pohjimmiltani ihan täydellinen erakkoluonne, mutta muutaman vuoden yksinolon jälkeen tähänkin tottuu ja arjet menevät omissa oloissa melko vaivattomasti, vaikka kyllä sitä usein kaipaisi toista ihmistä lähelleen.
Jos sitä ei kestäisi yksinoloa lainkaan niin kai sitä jonkin päihteen avulla väkisin psyykkaisi itsensä ihmisten ilmoille. Nyt ei vain harrastuksetkaan ole semmoisia joissa ihmisiä voisi tavata, niin nolliinhan nuo kohtaamiset jäävät.
Kyllä sellaasia miehiä löytyy, jotka pitää ominaisuuksistasi. Itse olen aika lailla sellaista tyyppiä. En kyllä oo sitten missään muualla tavannut sinunlaisiasi naisia/tyttöjä. Itselläni on varmaan ollu n. puol vuotta ilmoitus treffipalstalla ja aika paljon on yhteydenottoja tullut, mutta kaikki vaan tuntuu olevan sellasia ns. tavallisia. Ärsyttää kun yksikin oikein ihmetteli/päivitteli kun tavattiin, että miksen ole paljoa seurustellut. TOdella selvällä kielellä ilmoitan olevani hieman erakkoluenteinen.
Itse tulen ihan hyvin juttuun ihmisten kanssa, mutta tarvitsen todella paljon yksityisyyttä.
Se on kyllä nykymeno laisilleni ja ilmeisesti sinullekin aika myrkkyä. Asiassa kuin asiassa arvostetaan sellaista jenkkiläis-tyylistä höpöttämistä.
No joo. jatkoja sulle. Toivottavasti joskus sinunlaisesi kävelee vastaan ja tutustutaan. Se taitaa vaan olla tälläisille luonteille lähes mahdotonta...
ku "huonossa" seurassa. Kyl meitä erakkoluonteisia varmasti löytyy ja paljon mut juuri tuo luonteenpiirre pitää varmasti meidät aika kiven alla...
Mul on kans aika sama et puoltuttujen kans ei saa juttuu aikaseks millää vaiks kui yrittäis. Kavereitaki on enää pari mut onneks edes ne. Muute iha tyytyväine erakkomaisuuteeni, mut joku tyttö viereltä uupuu. Mut ei kai se auta stressata, se tulee vastaan viel joskus tai jää tulematta...