Erosin aviomiehestäni n. 7 vuotta sitten enkä ole kertaakaan katunut saati itkenyt kyyneltäkään. Ero oli helpotus. Mieheni joi koko avioliittomme ajan joka viikonloppu perjantaista sunnuntaihin kaljaa ja viinaa. Kun tähän liittyi vieraita naisia, mittani tuli täyteen. En eronnut ennenkuin nuorempi tyttäreni yritti 2 kertaa itsemurhaa. Silloin vasta heräsin. Hän nukkui sohvalla ja luuli herätessään olevansa taivaassa. Arvaatte varmaan millaisia tunnontuskia sisälläni velloi. Hän oli kovin pettynyt huomatessaan tekonsa epäonnistuneen. Hän oli ottanut mielenterveyslääkkeitäni ainakin 20 kpl. Onneksi ne eivät olleet niin vaarallisia kuin muut lääkkeet. Mieheni itki tullessaan oikeusaputoimistoon niin, että kyyneleet valuivat pitkin poskia. Hän itki sisällä huoneessa edelleen ja kun lähdimme sieltä hän jatkoi edelleen itkemistä. Mainittakoon, että hänellä oli silloinkin toinen nainen, jonka luona hän asui. Minun jälkeeni hän asui ainakin kolmen eri naisen kansssa, mutta eihän siitä mitään tullut, koska hän jatkoi ryyppäämistä ja ne naiset jättivät hänet. Minä sairastuin avioeroni jälkeen masennukseen ja paniikkihäiriöön. Jouduin aloittamaan psykiatrin käynnit. Syön n. 10 eri lääkettä, koska minulle puhkesi diabetes ja verenpaineeni oli koholla.Olen nyt työkyvyttömyyseläkkeellä ja asun nyt yksin.Molemmat tyttäreni asuvat jo poissa kotoa.Olen nyt niin onnellinen ja iloinen,ettei riemullani ole rajoja. En halua enää ketään miestä rinnalleni, koska en halua ruveta taas passaamaan miestä ja pesemään hänen pyykkejään.
avioero-uusi mahdollisuus
Hertta-Ruusu
2933
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Miksi olet työkyvyttömyyseläkkeellä?
Jos masennuksen ja paniikkihäiriöiden takia niin en oikein usko että olet riemuissasi.
Kohonnut verenpaine ja diabetes ei estä työntekoa.
Jos ne pysyy lääkkeillä kurissa.
Uteliaisuuttani kysyn.
Mieheni uskottomuus aiheutti minulle sairastumisen psykoosiin, masennukseen ja paniikkihäiriöön. En pysty normaaliin työntekoon. Muistini ja keskittymiskykyni ovat heikot. Olin ensin pitkään sairaslomalla ja sitten kuntoutustuella, jonka jälkeen jouduin vielä odottamaa monta vuotta ennenkuin pääsin eläkkeelle. Paniikkikohtaukseni ovat niin rajut, etten pysty enää tekemään mitään työtä. Pystyn nyt jo iloitsemaan, vaikka minulla on monta sairautta. Myös sairas voi olla onnellinen. Minulla ei ole koskaan ollut vakituista työpaikkaa, vaan aina työllisyystöitä 6 kk kestäneitä. Olen ollut suurimmaksi osaksi työttömänä. Toimistotöitä ei täälläpäin ole tarjolla. Aina kun jouduin työttömäksi hakeuduin terveenä ollessani työllisyyskursseille, mutta en silti saanut koskaan mitään pitempiaikaisia töitä. Antakaa kaikkien kukkien kukkia. Myös masentunut voi olla joskus onnellinen.