Miten ihmeessä voi päästä yli ikävästä ja kaipauksesta? Olen jo liian kauan kaivannut, en saa mistään kiinni että voisin irroittaa otteeni... päästää menemään.. miten voisinkaan?? Mitä enemmän aikaa menee, sen pahemmalta tuntuu.. kiroan tsunamin, Khao Lakin ja Thaimaan... Miksi? En tiedä.. ehkä helpottaa kun saan purkaa pahaa oloani pois? Puranko? Helpottaako? Ei helvetissä!!! Elämä menee eteenpäin, niin minäkin sen mukana... en koskaan voi unohtaa, en lakata kaipaamasta. Muuttuuko katkeruus ja viha ymmärrykseksi? Rakastan ja kaipaan.... muista tähtisilmä, hymysuu... Kaikki hyvin!
Ikävä ei lopu...
Anna E.
31119
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei se aina ole niin helppoa..mutta ei sitä ikuisestikaan voi jäädä suremaan. Noista jutuista tarvitsee vain päästä yli,jotteivat ne kummittele siellä mielessä aina. Itsellä myös kokemusta. Minkäs ihminen luonteelleen voi jos ei pysty lopettamaan tuota ikävöintiä,mutta itse pystyin siihen ajattelemalla,että en voi tehdä asialle enää yhtään mitään. Hyväksyin sen mitä tapahtui. Toivottavasti saat voimia jostain,pura vaikka tunteitasi ystävillesi jos se helpottaa. Tosiasia on se, ettet voi asialle mitään,mutta kuitenkin suret niin kauan. Mielestäni sama kuin yrittäisi saada mahdotonta. Kaikki me lennämme täältä pois,toiset aikaisemmin, toiset hieman myöhemmin. Jos menetys olisi oma vikasi, niin kaikenlaiset tunteet olisi hyvinkin ymmärrettäviä,mutta kun ei ole. Koita pärjätä.
ikävä ei lopu, sen kanssa oppii vaan ajan myötä elämään ja muutkin ajatukset saavat tilaa.
Pakkohan se on oppia, mutta tällä hetkellä tuntuu vain että mitä enemmän aikaa kuluu sitä enemmän ikävöin ja kaipaan. Olisi niin paljon kysymyksiä ilman vastauksia. Välillä tuntuu siltä kuin tukehtuisi ahdistukseen. Olen miettinyt että auttaisiko jos menisin jättämään hyvästit haudalle, en ole siellä käynyt. En ole oikein koskaan pitänyt hautausmaista ja ajattelenkin niin, että ei sinne haudalle tarvitse mennä muistelemaan, kun muistot kulkee aina mukanani. Voimia ja jaksamisia teille jotka olette menttäneet läheisenne.