Vuonna 2005 avioeroon päättyi 13 383 avioliittoa.
Surullista. Mikä teitä vaivaa?
"Luomakunnan alusta Jumala on luonut heidät mieheksi ja naiseksi, Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa. Ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha." Mark.10:6-8
Surullista. Mikä teitä vaivaa?
"Luomakunnan alusta Jumala on luonut heidät mieheksi ja naiseksi, Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa. Ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha." Mark.10:6-8
Vastaukset 17
Vanhimmat
Minä erosin miehestäni hänen mustasukkaisuuden ja naista alistavan käytöksen vuoksi.Häneltä en koskaan saanut sitä tukea ja turvaa mitä mielestäni avioliittoon kuuluu.Hän suorastaan pilkkasi minua muitten kuullen,nolasi ja oli ilkeä.jaksoin yrittää aikani,nielin loukkaukset,vaikka sydän itki tuskaa.
Kunnes sain voimaa lähteä sairaasta liitosta.Lapset ovat ihan onnellisia,kun näkevät äidin voivan hyvin ja olemme tyytyväisiä näin.
Ero on iso päätös enkä usko kenenkään eroavan kevyin perustein.eroon liittyy paljon käytännön ongelmia ja tottakai surua.Mutta joskus se kuitenkin on paras ratkaisu,kaikkien kannalta.
mutta eroista on vain murto-osa se oikea päätös, suurin osa katuu jälkeenpäin eroaan. Eron saa liian helposti ja eron luullaan olevan ratkaisu kaikkiin ongelmiin
Ei uskalleta kohdata ja tarttua ongelmiin. Luullaan, että suhtesta toiseen säntäämällä päästään ongelmista.
Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää, ja taas ollaan lähtöpisteessä.
kaikki ole yksinkertaista.Kun on väkivaltaa,alistamista,yms,mitä vaan ..tai muutenvaan ei ole tyytyväinen suhteessaan ,niin miksi pitäisi siinä olla.On vain yks elämä ja vanhuus tulee kuulkaa aika äkkiä.Miksi ei voisi elämästä nauttia.Elää hyvillä mielin kukin tavallaan...niin olkoon näin.Mutta jos on paha olla niin sillon asialle on tehtävä jotain .Jos paha olo tulee aviopuolisosta niin sillon erotaan ja se on siinä.Yksinkertaista eikö?
Ei se niin yksinkertaista ole. Kaikissa avioliitoissa on varmasti ongelmia, on aika vaikea milloin ollaan siinä vaiheessa että ei enää onnistuta jatkamaan avioliittoa. Itselläni vaimo hakee avioeroa, minä tahtoisin jatkaa ja yrittää hoitaa ongelmat kuntoon. Jos on toista niin paljon rakastanut että on naimisiin mennyt ja lapsia hakkinut, niin ei ne tunteet niin vain lopullisesti katoa...
Siis kyllä silloin on asia erikseen jos toinen on psykopaatti hakkaaja tai muuta sellaista...
Joo, kyllä mielestäni ero on valinta. Niinkuin avioliittokin. Naimisiin mennään uskossa että yhdessä pärjätään kaikessa, ylä- ja alamäissä. Mutta siltikin, uskon että se on se oma HALU olla siinä alamäessä puolison mukana. Joskus pitää kasvaa ja ajatella toisen parasta vaikkei itse aina saisikaan mitään vastapalvelukseksi.
Kun liitosta erotaan, on kai paha olo jo niin voimakas ettei hyvää saada kasaan millään. Siinä ei ole enää kyse hammastahnatuubin väärästä puristusotteesta vaan silloin on jo syitä syvemmällä. Liiton eteen pitää tehdä rajusti töitä mutta jos sekään ei auta niin mielestäni ero on parempi ratkaisu kuin kulissi. KUlissiliitossa henki kuolee, ja katkeruus kasvaa. Sellaista avioliittoa ei pelasta enää mikään? Vai olisiko ideoita?
Kaksi erillistä ihmistä ei koskaan voi elää täysin "samasta puusta". Kyse kai onkin siitä että saa siltä toiselta olennaisimman hyvän olon, perustan, sylin, rakkautta. Vaikka se rakkaus ei aina tulekaan esiin ruusuin ja kukkasin...
Kun suhde on vapaa mutta täynnä rakkautta, kun suhde antaa enemmän kuin ottaa...silloin kai ollaan tyynillä vesillä....
kuuluuko pettäminen myös siihen?
se ei riitäkään, että vain toinen tahtoo. Molempien on tahdottava ja rakastettava, että yhdessäeläminen olisi mahdollista.
Yhtä suuri synti kuin erota, on jäädä molempia osapuolia piinaavaan suhteeseen, jossa toista kiusataan, vihataan, vähätellään, petetään ja alistetaan monin tavoin. Sellainen kärvistely on elämän hukkaan heittämistä.
Ja mitä ovat nämä kauhukuvat eronneitten elämästä, täyttä potaskaa. Itse olen eronnut ja hyvin. Kun saatiin lopullinen eropäätös postissa, mentiin exän kanssa ravintolaan syömään hyvä illallinen. Puhevälit on kunnossa, asoista pystytään puhumalla sopimaan, lasten asiat hoidetaan kumpikin hyvin, rahasta ei tartte riidellä. Ai niin, ja exällä on uusi nainen enkä ole edes kateellinen, saati mustasukkainen.
Päivääkään en ole eroamme katunut enkä ole huomannut elämäni ainakaan huonompaan suuntaan muuttuneen - päin vastoin.
Miksi menitte naimisiin?
Onko tämä teidän avioliitosta?
-----------------------------------------
"Yhtä suuri synti kuin erota, on jäädä molempia osapuolia piinaavaan suhteeseen, jossa toista kiusataan, vihataan, vähätellään, petetään ja alistetaan monin tavoin. Sellainen kärvistely on elämän hukkaan heittämistä."
------------------------------------------
Menitte exän kanssa syömään oikein illallinen?
Exäsi on kohdellut sinua avioliitossa tällä tavalla? vai sinä häntä? Miksi et varoita exäsi uutta naisystävää hänestä?
Menit naimisiin etkä rakastanut?
että ei kuulu sulle pätkääkään.
että ollaan eron jälkeen asiallisissa väleissä ja ihmisiä toisillemme? Missä se määrätään, että eron jälkeen pitäisi olla vihaväleissä? Meillä on yhteinen historia, mutta ei tulevaisuutta - yksinkertaista, mutta niin totta.
Jos sulla Arvo olis kaikki Kunnossa, et kirjoittelis tänne siteerauksiasi ja käyttelis Ison Kirjan lainauksia omiin tarkoituksiis. Ei nasaretilainenkaan tuolle tielle ryhtynyt. Jos lukisit sitä Kirjaa avoimin mielin ja ymmärryksellä, helpottuisi tuo pikkusieluinen toisten ihmisten osoitteleminen.
Oletko muuten itse päässyt edes naimisiin, kun kirjoitat "teistä"?
Hei Perheen Onni, ArvotKunnossa! Totta kai avioliiton hajoaminen ei ole mikään iloinen asia, toivottu asia. Minua ja ehkäpä joitakin toisiakin hieman loukkaa silti asenteesi, joka paistaa läpi tekstin: Mikä teitä vaivaa? Olen itse eroamassa aivan helvetillisestä liitosta, jossa mies on julma narsisti, henkisesti ja hengellisesti väkivaltainen jne. listaa voisi jatkaa. en ole itsekään täydellinen, mutta sen verran puoliani pitävä, että en aio elää loppuelämääni alistuksessa. Olen myös elävässä uskossa, että jos luulet minun asenteeni avioeroa kohtaan olevan löyhän olet väärässä. Ei Jumalakaan avioerosta tykkää, mutta ei myöskään väkivallasta, joka ei yrittämisienkään eikä uusien mahdollisuukienkaan jälkeen lopu. Olen viettänyt joulun vauvani ja vanhemman lapsen kanssa turvakodissa fyysisen väkivallan uhan vuoksi. Siis, mikä minua vaivaa? Yritän vain suojella itseäni ja lapsiani. Kun Menin naimisiin uskoin todella, että yhdessä ollaan koko loppuelämämme ajan. Mutta toisin kävi. Prosessin tekee vielä vaikeammaksi juuri sinunkaltaisesi tekopyhät, jotka löyvät toisia raamatulla yläpuolelta päähän, vaikka eivät tiedä yhtään mitään siitä, mitä kärsimystä avioliitossa tai muussa elämäntilanteessa toinen, samanarvoinen ihminen, kuin tekin, on kokenut. Että, kannattaisi hieman miettiä, millä asenteella olet liikenteessä. oletko apuna vai myrkkynä? Toivon sinulle kaikesta huolimatta kaikkea hyvää ja olen pahoillani, että sanoin näin suoraan, mutta minä en siedä hengellistä väkivaltaa enää tippaakaan!
Perheen onni kukoistaa vain jos sen jäsenten elämä on kohdallaan. Kaikilla on oma onnensa. Jos yhden onni tökkii, tökkii toistenkin.