Millaisen arvosanan vaimoni antaisi minulle hellyyden osoittamisen suhteen?
Pelkäänpä, että saattaisin saada tässä oppiaineessa jopa ehdot. Arkiset hellyydenilmaukseni ovat olleet niukkoja mutta kankeita. Poikkeusaikojakin liitossamme on toki ollut: ensirakkaus, ajoittaiset uudelleen rakastumiset ja satunnaiset hellyyspuuskat.
Mikä minulla mättää? Miksi fyysiset hellyyden ilmaisut ovat niin vajavaisia (enkä nyt puhu seksistä)?
Vastaan kysymykseen blogissani, jossa kerron myös siitä, mikä minua on auttanut eteenpäin:
http://dr-ben-avioliitto.blogspot.com
Onko sinulla hellyyden osoittamisen suhteen ongelmia? Jos ei ole, niin onnittelen sinua!
Pelkäänpä, että saattaisin saada tässä oppiaineessa jopa ehdot. Arkiset hellyydenilmaukseni ovat olleet niukkoja mutta kankeita. Poikkeusaikojakin liitossamme on toki ollut: ensirakkaus, ajoittaiset uudelleen rakastumiset ja satunnaiset hellyyspuuskat.
Mikä minulla mättää? Miksi fyysiset hellyyden ilmaisut ovat niin vajavaisia (enkä nyt puhu seksistä)?
Vastaan kysymykseen blogissani, jossa kerron myös siitä, mikä minua on auttanut eteenpäin:
http://dr-ben-avioliitto.blogspot.com
Onko sinulla hellyyden osoittamisen suhteen ongelmia? Jos ei ole, niin onnittelen sinua!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kirjoitat vanhasta asiasta. Meillä vastaavanlainen keskustelu on käyty niin, että mies on halunnut minun kiittävän häntä vuolaasti ja jatkuvasti, vähän niin kuin jokaisesta asiasta mitä hän tekee.
Minä taas haluaisin kiittää aidosti, ja kiitänkin. Mutta jos mies siivoaa omat jälkensä tai tekee kotona jotain sellaista, jota kotona kuuluukin tehdä, minusta ei sitä kiitosta irtoa. Jos nyt esimerkiksi saisin itse kiitosta vuolaasti kaikesta siitä, mistä miestäni hänen mielestään tulisi kiittää, ei mies ehtisi muuta tekemäänkään kuin kiittämään.
Kysyin mieheltäni, että haluaako hän todella, että kiittelen häntä vaikka en todellakaan ajattele jonkun teon olevan sellainen, josta pitäisi kiittää. Mies halusi.
Miestä pitäisi kiittää myös sellaisista teoista, joiden taustalla on selvästi hänen oma etunsa, mutta jotka hän naamioi epäitsekkäiksi palveluksiksi toisille. Hän saattaa esimerkiksi tarjoutua hoitamaan lapsia, jotta voisin tehdä jotain "kivaa". Myöhemmin tulee ilmi, että miehen olisi pitänyt lähteä työmatkalle, mutta hän kieltäytyi matkasta, koska vaimo oli pyytänyt/vaatinut olemaan kotona omien menojensa vuoksi. Mies ei siis halunnut lähteä työmatkalle vaan tarvitse jonkun tekosyyn poisjääntiinsä.
Sitten on nämä arkiset palvelukset, joista ei millään jaksaisi kiittää. Mies lähtee lasten kanssa pariksi tunniksi ulos. Minun pitäisi kiittää melkein kädestä, koska mies oli niin ystävällinen, että järjesti minulle ihan omaa vapaa-aikaa. Ulkoa tullessaan mies suuttuu, kun sisällä ei ole siivottu eikä ruoka ole valmiina häntä odottamassa. Se siitä omasta ajasta.
Kokeilin joskus epäaitoa kiittämistä. Kehuin miestäni ja kiitin kovasti. Olen myös teeskennellyt, että en itse pysty tekemään jotain pikkuasiaa kotona, ja antanut miehen oikein auttaa. Miehen kasvot ovat loistaneet mielihyvästä ja hän on ollut hyvällä tuulella.
Minä en lämmennyt näistä epäaidoista kiitoksista, vaan päinvastoin. Tunsin syvää vastenmielisyyttä miestäni kohtaan, ja ajattelin, että miten aikuinen mies voi olla noin typerä ja yksinkertainen.
Mikä minulla mättää, kun kiitoksen ilmaisuni ovat niin vajavaisia? Tiedän miehen elävän melkein pelkillä kiitoksilla, mutta en silti pysty teeskentelemään.
Minua ärsyttää suunnattomasti asia, josta kirjoitit. Miehelle pitäisi antaa kiitosta, että hän tiskaa, imuroi tai tekee muita rutiinikotitöitä, joista kukaan ei minua, vaimoa ja äitiä kiitä. Jos jotakin jätän tekemättä, mies heti huomauttaa, että kun ei ole ruoka valmis tai ei ole tiskattu jne.
Olisi ihana elää omaa elämää, jossa saa vapaasti hengittää ja olla oma itsensä. Eikä koko ajan olla varuillaan, että mistähän taas tulee moitteita kun koskaan ei mies voi olla tyytyväinen. Näiden asioiden takia olen alkanut vihata häntä, enkä voi sietää enää hänen kosketusta eikä seksi houkuttele tippaakaan ja tästähän tulee taas lisää moitteita jopa tyyliin, että lapset eivät saa mallia rakastavista vanhemmista kun minä en halua enää halauksia jne.
Meidän juttu on niin solmussa ja vain siksi, että minä olen alistettu. Mutta enää en aio alistua. Aion hakea eroa ja saapa sitten mies nähdä, ettei vessanpönttö puhdistu hänen huushollissan ihan itsekseen!
Kissa elää kiitoksella - sanotaan. Mutta tämä pätee paljolti myös mieheen. Sinun miehesi ei ole poikkeus; useimmat miehet kaipaavat ihailua ja kiitosta.
Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että mies voisi vetäytyä omista vastuistaan.
Yllättäen minunkin mies tykkää "turhista" kehuista, minä en niinkään. Olemmekin välillä lyönneet leikiksi koko asian. Tai se olin minä, joka aloitti. Mieheni huomasi asian ja intoutui mukaan täysin sydämin.
Eli mies tekee jotain minulle tuikitavallista, jonka hän kokee saavutukseksi itselleen, niin kehun oikein liioitellusti, mutta ystävällismielisesti hänen suoritustaan. Esimerkiksi hän oppi 10 vuoden puheiden jälkeen käyttämään astianpesukonetta: "Hyvä mieheni, olet kelpo jätkä pesemään astioita ja oikein koneella :O. En oikeastaan vieläkään ymmärrä miten se on mahdollista. Sinähän et osaa käyttää muita koneita kuin tietokonetta ja siinähän on ainoastaan yksi nappi - virtakytkin..."
Kaikenlisäksi huomasin, että mieheni on fiksu... Kun aloin kiittää itseäni aina hänen läsnäollessaan milloin mistäkin "Suurkiitos minulle, kun pesin taas vessanpöntön - sitä ei muuten muut tässä talossa pesekään kuin minä..." Niin hän alkoi todella pian kiittää minua myös - ei tarvinnut enää itse kehua itseään :). Ja kaikenlisäksi alkoi pestä viemäreitä itse, jolloin tietysti taas kiitin siitä häntä....
Täytyy sanoa "turhista" kiitoksista olleen enemmän iloa kuin vuosien "voisit sä sitä ja voisit sä tätä" -pyynnöistä.
Hellyyden puute suhteessa saattaa johtaa jopa pettämiseen. Itse olen ollut vasta vuoden avioliiitossa, minkä pitäisi olla ihanaa aikaa. Mieheni ei huomioi minua enää millään tavalla. Halaamista, ym. hellyyttä minun täytyy itse aina vaatia. Haen kohta hellyyttä muualta. Hääpäivänä sain viimeisen suudelman ja sekin käskystä.
Ihmiset ovat erilaisia ja osoittavat hellyyttä näin ollen eritavoin - kukin itselleen tyypillisellä tavallaan. Miksi siis pitäisi feikata hellyydenosoitusten (tai muunkaan) takia? Eikö parisuhteessa toinen pidä hyväksyä sellaisena kuin hän on? Kyllä meissä naisissakin on paljon "hellyysjäykkyyttä" ainakin mitä fyysisiin ilmaisuihin tulee. Sanallista hellyyttäkin voi osoittaa muutoin kuin lällyillä sanoilla :).