OK, elikkäs mieheni on viime kesästä asti osoittanut melko vahvasti olevansa kiinnostunut ystävästäni. Kaikkea pientä kivaa sattui ja monet ihmiset jo sanoivat minulle, enkö yhtään epäile.
Ystäväni on sinkku, ja on moraalisesti...noh... melkoisen ikävä ihminen. On usein pettänyt ja ollut esim ystäviensä miesten kanssa salaa. Jotenkin silti aina ajattelin, ettei kai hän nyt minun mieheeni koskisi. Minun mieheni taas on sellainen miehekäs mies, jolla ei normaalisti ole juurikaan juteltavaa naisten kanssa (ei ole naispuoleisia ystäviä, koska on harrastuksiltaan jne hyvin miehekäs)
No, lopulta heräsinkin sitten epäilemään. Ennen tätä he ehtivät saunoa kahden kesken useita kertoja (eivät sauno kyllä muiden kanssa kahden kesken), jutella kahden kesken useita kertoja (epäilyttävää tässä on se, ettei kumpikaan ei normaaliin tapaansa ole kertonut, mitä he ovat keskustelleet. Normaalisti molemmat kertovat ehkä vähän liikaakin mitä ovat kenekin kanssa jutelleet), mieheni alkoi kulkea tämän ystäväni luona eri paikkakunnalla ja he muka sattumalta aina kohtasivat baarissa. Ja lopulta mieheni oli yötä ystäväni luona.
No, kun kerroin epäilykseni molemmille, olivat reaktiot seuraavat:
Ystäväni: Aluksi oli "apua, en kyllä ole enää sun miehes kans tekemisissä jos se on ihastunu minuun". Joku aika tämän jälkeen reaktio muuttui suuttuneeksi: "Kysy mieheltäsi, älä sekoita mua tähän" Ja ystäväni ei edelleenkään ole kertonut, mitä he ovat jutelleet tai touhuilleet. Kovasti kyllä auttaisi asiaa, jos valaisisi edes hieman. sehän vain helpottaisi epäilyksiäni, jos he ovat jutelleet jostain tavallisista asioista tai muuta vastaavaa.
Mieheni: Aluksi suuttui. Sitten nauroi. Jatkoi kuten ennenkin "yhdessäoloa" ystäväni kanssa ja haukkui minua vainoharhaiseksi. Lopulta lähdin muutamiksi päiviksi pois kotoa miettimään asioita, jonka jälkeen mieheni on jopa ahdistavalla tavalla koko ajan liimaantuneena minuun kiinni ja lässyttää kuinka on pelännyt menettävänsä minut ja on jotenkin ihan liian erilainen kuin aiemmin. Tosi imelä, jota hän on viimeksi ollut 5 v sitten kun suhteemme alkoi.
Olimme v-loppuna iltaa istumassa ja hän ei hetkeksikään laskenut minua seurastaan kun halusi olla vain minun kanssa. Todella ahdistavaa kun olemme kummiskin tottuneet kulkemaan kavereittemme kanssa eikä "paita ja perse" meiningillä.
Mitä näistä ystäväni ja mieheni reaktioista voisi päätellä?
Ystäväni on sinkku, ja on moraalisesti...noh... melkoisen ikävä ihminen. On usein pettänyt ja ollut esim ystäviensä miesten kanssa salaa. Jotenkin silti aina ajattelin, ettei kai hän nyt minun mieheeni koskisi. Minun mieheni taas on sellainen miehekäs mies, jolla ei normaalisti ole juurikaan juteltavaa naisten kanssa (ei ole naispuoleisia ystäviä, koska on harrastuksiltaan jne hyvin miehekäs)
No, lopulta heräsinkin sitten epäilemään. Ennen tätä he ehtivät saunoa kahden kesken useita kertoja (eivät sauno kyllä muiden kanssa kahden kesken), jutella kahden kesken useita kertoja (epäilyttävää tässä on se, ettei kumpikaan ei normaaliin tapaansa ole kertonut, mitä he ovat keskustelleet. Normaalisti molemmat kertovat ehkä vähän liikaakin mitä ovat kenekin kanssa jutelleet), mieheni alkoi kulkea tämän ystäväni luona eri paikkakunnalla ja he muka sattumalta aina kohtasivat baarissa. Ja lopulta mieheni oli yötä ystäväni luona.
No, kun kerroin epäilykseni molemmille, olivat reaktiot seuraavat:
Ystäväni: Aluksi oli "apua, en kyllä ole enää sun miehes kans tekemisissä jos se on ihastunu minuun". Joku aika tämän jälkeen reaktio muuttui suuttuneeksi: "Kysy mieheltäsi, älä sekoita mua tähän" Ja ystäväni ei edelleenkään ole kertonut, mitä he ovat jutelleet tai touhuilleet. Kovasti kyllä auttaisi asiaa, jos valaisisi edes hieman. sehän vain helpottaisi epäilyksiäni, jos he ovat jutelleet jostain tavallisista asioista tai muuta vastaavaa.
Mieheni: Aluksi suuttui. Sitten nauroi. Jatkoi kuten ennenkin "yhdessäoloa" ystäväni kanssa ja haukkui minua vainoharhaiseksi. Lopulta lähdin muutamiksi päiviksi pois kotoa miettimään asioita, jonka jälkeen mieheni on jopa ahdistavalla tavalla koko ajan liimaantuneena minuun kiinni ja lässyttää kuinka on pelännyt menettävänsä minut ja on jotenkin ihan liian erilainen kuin aiemmin. Tosi imelä, jota hän on viimeksi ollut 5 v sitten kun suhteemme alkoi.
Olimme v-loppuna iltaa istumassa ja hän ei hetkeksikään laskenut minua seurastaan kun halusi olla vain minun kanssa. Todella ahdistavaa kun olemme kummiskin tottuneet kulkemaan kavereittemme kanssa eikä "paita ja perse" meiningillä.
Mitä näistä ystäväni ja mieheni reaktioista voisi päätellä?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Niin ja molemmat ovat tietenkin suoraan kieltäneet ja hieman huumorinkin varjolla naureskelleet:
"No heh heh, ei mitään kyllä ole tapahtunut." Ja mieheni on myös jopa hyökännyt minua vastaan "Mitäs sinä itse aina hänen kaverien kanssa juttelet ja touhuilet?"
Mulla on noin puolet kavereista miehiä ja tulen miesten kanssa hyvin juttuun. Mieheni kavereista on vuosien varrella tullut minunkin kavereita.
No juu, ei kuulosta ihan uskottavalta tarinalta tuo kirjoituksesi, mutta jos nyt kuitenkin aikani kuluksi analysoin...
Voisi sanoa, että kovin on olleet luottamukselliset ja lämpimät välit sinulla, miehelläsi ja ystävällänne. Ei liene ihan tavanomaista, että he saunovat keskenään, kulkevat yhdessä ja viettävät yötä yhdessä! Harvempi mies/nainen suhde ihan platonisena noilla "mahdollisuuksilla" pysyy. Jos yksikään.
Oikeastaan ei tuota voi analysoida. Itselläni ei ole epäilystäkään, etteivätkö nuo nauttisi toisistaan verbaalisen iloittelun lisäksi myös fyysisellä ulottuvuudella. Sanovat mitä sanovat ja etenkin kun eivät kerta sano.
Vaan etkös hieman jo ihmettele omaa hyväuskoisuuttasikin?
Kysyn vaan:
-Saunotko sinä miehesi kavereiden kanssa kahdestaan?
-Mikä syy miehelläsi oli käydä ystävääsi vahingossa tapaamassa eri paikkakunnilla?
Mielestäni kimppasaunat on ok. Itseasiassa eka kerran mieheni tulikin juuri kimppasaunaan minun ja tyttöjen kanssa, mutta tämän jälkeen hän on välttämättä halunnut saunaan juuri tämän tietyn ystäväni kanssa kahdestaan, koska he haluavat kuulemma ottaa löylymatsit. kovia ovat oikeastikin molemmat ottamaan löylyjä.
Vaikka olenkin vapaamielinen ihminen, voin silti myöntää, etten kahdestaan menisi miehen kanssa saunaan ellei jotain tarkoitusperiä olisi.
Ja sitten tämä vahingossa tapaamisasia. En tiedä liekkö sattumaa sitten. Tämä paikkakunta missä ystäväni asuu on toiseksi lähin kaupunki tästä meidän kodista katsottuna. Siellä kulkee kaikki aika paljon juhlimassa. Mutta jotenkin silti melkoisen monta kertaa on sattumalta tosiaan mieheni ja ystäväni muka kohdanneet baarissa. Tai sitten mieheni on suoraan mennyt käymään ystäväni luona.
Sitten tuli vielä sellainen asia mieleen, että kun mieheni jäi ystäväni luo yöksi, oli syynä kuskin juomaan ryhtyminen. Ja mieheni sanoi puolustukseksi, että: "Jos hällä olisi tarkoituksena pettää, ei kai hän sinulle ilmoittaisi että on jonkun naisen luona yötä"
Itse kyllä päinvastoin pettäessäni ilmoittaisin rehellisesti missä olen. Sehän vain herättää luottamusta. Liekkö miehillä sitten eri logiikka.
Tässä kuviossa nyt vaivaa se, etten halua vaikuttaa miltään pirttihirmulta joka estää toisten ystävyyden vain sillä perusteella että he ovat eri sukupuolta.
Jos pettäisit, ilmoittaisit rehellisesti missä olet... Mutta kertoisitko miehellesi, että olet pettänyt? Vai sanoisitko "Jos minun olisi tarkoituksena pettää, en kai ilmoittaisi sinulle olevani jonkun miehen luona yötä" Eli haluaisit näin herättää miehessäsi luottamusta... Se on (yllättäen :)) aivan samaa logiikkaa miehesi kanssa...
Mutta itseasiassa vaikka miten tätä asiaa vääntelisi ja kääntelisi, niin mitään todellista ei selviä, ellei mies itse kerro.
ja niin monesti (haukotus). vaihda miestä ja kaveripiiriä. Siinä neuvo!
tarvis ainaskin 3 muijaa ollakseen tyytyväinen. Anna sen vaan otta pari lisää, niin saat itsekkin toisenlaista seuraa niistä muijista. Ja lisäksi pääset joissain asioissa helpommalla.
Kyllä mies aina 3 hoitelee ettei kenenkään tartte olla ilman. Miehet vaan on sellasii.
Tässä on hyvä ratkaisu parisuhdeongelmiin ja kaikista tulee onnellisia, oikeesti....
t. mies jolla vaimo yksi "jalkavaimo"
Ei kuullosta tarina uskottavalta, miehesi pettää sinua, samoin ystäväsi. Eihän kumpikaan tietysti mitään myönnä. Haiskahtaa palaneelta, ja pahasti.
Ethän sinäkään vietä aikaasi miehesi ystävien seurassa menemällä vieraalle paikkakunnalle pitämään hauskaa? Tai ainakin miehesi on silloin mukana?? Pieni salapoliisin työ on paikallaan, mikäli haluat tietää totuuden.
Kyllä tuossa on jotakin. Kaiken lisäksi olet niin heikossa asemassa, että sinulta on viety ”lupa” suuttua. Sinuna sanoisin reilusti välit poikki entisen ystäväsi kanssa, hänen laisiin ei voi luottaa. Vanhat kokemukset ovat jo tietojesi pohjana, miten uskoit ettei se sama olisi tapahtunut sinun kohdallasi. Ja sopii vaan toivoa, ettei se ole koko tilanteen kannalta myöhäistä. Sinulla on oikeus suuttua ja pahoittaa mielesi, sinun ei tarvitse pitää ystäväsuhteita joista et pidä. Näytä reilusti luontosi, voit menettää miehesi.. mutta menetys voi myöhemmin olla vielä karvaampi.
Niin, aikalailla molemmat yrittävät saada minulle syyllisen olon ja tuntemaan huonoa omaatuntoa, että olen moista mennyt epäilemään. Eihän nyt omaa miestään ja hyvää ystävää..!
Eli mieheni on haukkunut vainoharhaiseksi (ja nauranut päälle)kuten jo kerroinkin ja pönkittänyt omaa egoaan tuumailemalla "Se on sinun ongelmasi jos et luota minuun. Minä ainakin luotan sinuun" Samoten mieheni mainitsi kerran, ettei sietäisi tuota ystävää romanttisessa mielessä, koska hän on niin vaikea luonne ja vaatii mieheltä kamalasti huomiota parisuhteessa.
Ystäväni tosiaan on ollut melkoisen vaitonainen, mutta yhdesti hän ärähti "Luuletko sinä tosiaan että minä olen niin s....nan tyhmä että olisin ollu sun miehen kanssa". No joo... Näissä (lähes) kaikissa tilanteissa on ollut alkoholi osallisena ja kuinka monesti onkaan tämä ystävä päivitellyt miten tyhmä sitä humalassa on.
Ystäväni on viime aikoina kovasti puhellut muista miehistä. Yrittää varmaan poistaa epäilyksiä häntä kohtaan?
Sepäs tässä kyllä onkin tympeää, että varmuutta asiaan ei saa. Ei niin millään. Ellei kumpikaan myönnä. Silminnäkijöitä kun ei ole. Jos he vielä menisivät yhdessä saunaan tms menisin varmasti tirkistelemään, mutta takuuvarmaa on nyt etteivät he sitä tee, koska olen epäilykseni jo esittänyt.
Rasittavan hankala tilanne. Entä jos epäilen turhaan? Sekin on mahdollista kummiskin. Kyllä minuakin sitäpaitsi ärsyttäisi, jos mieheni epäilisi minua ja jotakuta kavereistaan. Mutta enpä minä kyllä olekaan vielä kenenkään luona ollut yötä tai saunonut kahdestaan...