hei, kellä on kokemusta nimenomaan paranoidisesta skitsofreniasta?
paranoidinen skitsofrenia
paranoidinen
59
22932
Vastaukset
- tiedän
Minulle läheiset ihmiset sairastaa sitä. Viimeks tänään todella itkin syvästi, että miks pitää olla näin, se on aika surullista, toinen sairastanut jo vuosikymmenet, paljon lääkkeitä, mutta tavan takaa joutuu lisätä, kun ahdistus ja pelot nousee. Ei sellainen ihminen elä tätä elämää. Tähän sairauteen pitäis tarttua heti alkuvaiheessa, yhtään ei kannata jäädä odottelemaan, niin on paras ennuste parantua. Millaista kokemusta mahdoit haluta tietää?
- paranoidinen
itselläni on tämä sairaus, mut kait se on lievänä koska pystyn opiskelemaan..en vie oireitani kouluun.
- risu
Millaisia harhoja sulla on? Etkö pysty torjumaan niitä järjellä, koska olet muuten ilmeisesti järjissäsi. Sun kannattaa nopeasti hakee apua, jos todella tunnistat tuon sairauden. Muuten se voi pilata elämäsi, sillä voi tulla päivä, jolloin harhat ovat mukanasi joka paikassa, etkä enää voi kontrolloida niitä, ne ovat osa itseäsi. Sairaudentunto on juuri ensiarvoisen tärkeää paranemisessa. Minä olen nähnyt läheltä tapauksia, joilla omasta mielestään ei ole mitään vialla, ja jutut on sitä sorttia, että ei tiedä pitäiskö nauraa katketakseen, vai purskahtaa itkuun...
- paranoidinen
risu kirjoitti:
Millaisia harhoja sulla on? Etkö pysty torjumaan niitä järjellä, koska olet muuten ilmeisesti järjissäsi. Sun kannattaa nopeasti hakee apua, jos todella tunnistat tuon sairauden. Muuten se voi pilata elämäsi, sillä voi tulla päivä, jolloin harhat ovat mukanasi joka paikassa, etkä enää voi kontrolloida niitä, ne ovat osa itseäsi. Sairaudentunto on juuri ensiarvoisen tärkeää paranemisessa. Minä olen nähnyt läheltä tapauksia, joilla omasta mielestään ei ole mitään vialla, ja jutut on sitä sorttia, että ei tiedä pitäiskö nauraa katketakseen, vai purskahtaa itkuun...
hei,taas.itselläni on voimakkaita pelkotiloja liittyen eri asioihin, en viitsi niistä enempää puhua.kyllä voin järjellä ajatelle et tuo asia ei olekaan mahdollista oikeassa elämässsä.
- toinen paranoidi
paranoidinen kirjoitti:
hei,taas.itselläni on voimakkaita pelkotiloja liittyen eri asioihin, en viitsi niistä enempää puhua.kyllä voin järjellä ajatelle et tuo asia ei olekaan mahdollista oikeassa elämässsä.
Miten pystyt pitämään harhat hallinnassa koulussa, jos ne muuten vaivaavat sinua? Minua ne ainakin vaivasivat aina ja kaikkialla. Salaisia viestejä ja vihjailuita tuli niin telkkarista, sanomalehdistä kuin opiskelukavereitten ja opettajien puheistakin.
- paranoidinen
toinen paranoidi kirjoitti:
Miten pystyt pitämään harhat hallinnassa koulussa, jos ne muuten vaivaavat sinua? Minua ne ainakin vaivasivat aina ja kaikkialla. Salaisia viestejä ja vihjailuita tuli niin telkkarista, sanomalehdistä kuin opiskelukavereitten ja opettajien puheistakin.
jos näen joitakin ihmisiä jatkuvasti en epäile heillä olevan minua mitään vastaan.yleinen pelkoni on että minulle tehtäisiin pahaa.se on aika rankkaa vapaa-aikana yrittää selvitä ihmissuhteista, kun suurin osa on ns.tuttavia....
- paranoidinen
käyn jo hoidossa.lääkitys on ja säännölliset mt-käynnit avohoidossa.lääkärin käynnit 3 kk välein.
- hermiitti
Diagnoosini on paranoidinen skitsofrenia. Lääkityksellä harhat ovat pysyneet poissa. Lääkityksen optimointi on minusta onnistunut hyvin, sillä syön vain 15mg Abilifya, Citalopramia 30mg ja tarvittaessa Oxaminia 15mg.
Kärsin tällä hetkellä lähinnä toimintakyvyn, aloitekyvyn ja kognitiivisten kykyjen alentuneesta tasosta. Viime aikoina olen ollut myös aika väsynyt, jota taas lääkärini pitää sairauden oireena.- kylläkait
sesittenpitääminunkintunnustaa,väsyttäämuaki.
- paranoidinen
kylläkait kirjoitti:
sesittenpitääminunkintunnustaa,väsyttäämuaki.
noh!minkalainen sinun sairautesi on?
- neddäz
En halua loukata tai mitään, mutta miten sinulla tuo Oxamin 15mg on tehonnut tai kuinka usein syöt sitä? Kun itse syön sitä suunnilleen 5-14 pvn välein ja mulla nousee toleranssi ihanälyttömästi tuollaiisestakin satunnaiskäytöstä.
(aluks määrättiin 1 tbl 1-3 kertaa päivässä mutta nykyään pitää ottaa kerrallan se 3tablettia.. :/ ) - hermiitti
neddäz kirjoitti:
En halua loukata tai mitään, mutta miten sinulla tuo Oxamin 15mg on tehonnut tai kuinka usein syöt sitä? Kun itse syön sitä suunnilleen 5-14 pvn välein ja mulla nousee toleranssi ihanälyttömästi tuollaiisestakin satunnaiskäytöstä.
(aluks määrättiin 1 tbl 1-3 kertaa päivässä mutta nykyään pitää ottaa kerrallan se 3tablettia.. :/ )Siitä on aikaa jo kai kuukausi, kun viimeksi otin Oxaminia rauhattomaan oloon ja kyllä se silloin auttoi.
- aina pitää vaanpaeta...
paranoidinen kirjoitti:
noh!minkalainen sinun sairautesi on?
Mua väsyttää ja sitenminusta tuntuu etä minua yritet'ään myrkyttää.Ei ne oo saanut vielä mua hengiltä,mutaluulen etä nyt on jo kovemmista aineista kymysys.viimeksi kun kävin lääkärissä yrittivät silloinkinminä ihantärisisn...tää on niin hirveää!!!!!!!!
- näddäz
hermiitti kirjoitti:
Siitä on aikaa jo kai kuukausi, kun viimeksi otin Oxaminia rauhattomaan oloon ja kyllä se silloin auttoi.
ok :)
- paranoidinen
aina pitää vaanpaeta... kirjoitti:
Mua väsyttää ja sitenminusta tuntuu etä minua yritet'ään myrkyttää.Ei ne oo saanut vielä mua hengiltä,mutaluulen etä nyt on jo kovemmista aineista kymysys.viimeksi kun kävin lääkärissä yrittivät silloinkinminä ihantärisisn...tää on niin hirveää!!!!!!!!
onko sulla paranodinen skitsofrenia?mulla on just toi sama myrkytysoire.pelkään syödä yleisissä ruokaloissa tai vai voileivän kahvilassa.
- seon
paranoidinen kirjoitti:
onko sulla paranodinen skitsofrenia?mulla on just toi sama myrkytysoire.pelkään syödä yleisissä ruokaloissa tai vai voileivän kahvilassa.
minullakin Samatauti .
- paranoidinen
onko kukaan parantunut kyseisestä sairaudesta?onko toivoa?
- toinen paranoidi
Itse olen ollut lääkkeettömänä ja oireettomana kohta kolme vuotta. Elämäntilanne vaikuttaa paljon oireiluun; syyt eivät ole yksinomaan päänsisäisiä. Nyt kun olen saanut elämäni puitteet kuntoon (eli pääsin tyhmästä akasta eroon) ja sitä myötä itsevarmuutta, vainoajatuksia ei ole tullut. Myös ravinnolla, unella ja elintavoilla on suuri merkitys. Paljon unta, liikuntaa ja monipuolinen ruokavalio jossa on vähän sokeria/kovaa rasvaa ja paljon vitamiineja ja omega 3-rasvahappoja (esim. kalaa) ja hitaita hiilareita (ruisleipää) auttaa. Ja alkoholi kokonaan pois!
- paranoidinen
toinen paranoidi kirjoitti:
Itse olen ollut lääkkeettömänä ja oireettomana kohta kolme vuotta. Elämäntilanne vaikuttaa paljon oireiluun; syyt eivät ole yksinomaan päänsisäisiä. Nyt kun olen saanut elämäni puitteet kuntoon (eli pääsin tyhmästä akasta eroon) ja sitä myötä itsevarmuutta, vainoajatuksia ei ole tullut. Myös ravinnolla, unella ja elintavoilla on suuri merkitys. Paljon unta, liikuntaa ja monipuolinen ruokavalio jossa on vähän sokeria/kovaa rasvaa ja paljon vitamiineja ja omega 3-rasvahappoja (esim. kalaa) ja hitaita hiilareita (ruisleipää) auttaa. Ja alkoholi kokonaan pois!
kuinka kauan kerkesit sairastaa?liikutko päivittäin?mitä vitamiineja tarkotat.saako niitä vitamiineja päivittäisestä ruasta?kalaa en syö kyllä tarpeeksi....itse olen sairastanut kohta 2 ja puoli vuotta.liikkuakin saisi enemmän.
- toinen paranoidi
paranoidinen kirjoitti:
kuinka kauan kerkesit sairastaa?liikutko päivittäin?mitä vitamiineja tarkotat.saako niitä vitamiineja päivittäisestä ruasta?kalaa en syö kyllä tarpeeksi....itse olen sairastanut kohta 2 ja puoli vuotta.liikkuakin saisi enemmän.
Muutaman vuoden ajan sairastin. Aluksi masennusta, joka terpiassa (tai ehkä masennuslääkkeitten tai alkoholin ja huonon ruokavalion takia) kehittyi paranoiaksi. Varsinaista harhaisuutta kesti pari vuotta, minkä aikana kehitin kokonaisen omintakeisen maailmanselityksen. Sairalahoidossa olin kuitenkin vain kerran. Sen psykoosini jälkeen alkoi paraneminen nopeasti, kun pistin elintapani täysuudistukseen.
Jos ruokavalio on monipuolinen, niin siitä saa tarpeeksi kaikkia tärkeitä ravinteita. Mutta jos syöt vähän kalaa, niin suosittelen lisäksi omega3-valmisteita. Se on aivojen toiminnan kannalta se oleellisin. Vaikka syönkin aika monipuolisesti, otan multivitamiinitabletin aamuisin ja pari kertaa päivässä omega3:a. Liikun päivittäin -en välttämättä mitään hikiliikuntaa- mutta kävelen mielelläni luonnossa. - paranoidinen
toinen paranoidi kirjoitti:
Muutaman vuoden ajan sairastin. Aluksi masennusta, joka terpiassa (tai ehkä masennuslääkkeitten tai alkoholin ja huonon ruokavalion takia) kehittyi paranoiaksi. Varsinaista harhaisuutta kesti pari vuotta, minkä aikana kehitin kokonaisen omintakeisen maailmanselityksen. Sairalahoidossa olin kuitenkin vain kerran. Sen psykoosini jälkeen alkoi paraneminen nopeasti, kun pistin elintapani täysuudistukseen.
Jos ruokavalio on monipuolinen, niin siitä saa tarpeeksi kaikkia tärkeitä ravinteita. Mutta jos syöt vähän kalaa, niin suosittelen lisäksi omega3-valmisteita. Se on aivojen toiminnan kannalta se oleellisin. Vaikka syönkin aika monipuolisesti, otan multivitamiinitabletin aamuisin ja pari kertaa päivässä omega3:a. Liikun päivittäin -en välttämättä mitään hikiliikuntaa- mutta kävelen mielelläni luonnossa.no täytyy alkaa syömään kalaa enemmmän.ja liikkua enemmän.en oikein uskalla vitamiineja alkaa popsimaan kun ne on keinotekosia, mieluuummin luonnollisesti......toivottavasti paranen, psykiatri on sanonut että paranen mutta kukaan ei teidä milloin.
- toinen paranoidi
paranoidinen kirjoitti:
no täytyy alkaa syömään kalaa enemmmän.ja liikkua enemmän.en oikein uskalla vitamiineja alkaa popsimaan kun ne on keinotekosia, mieluuummin luonnollisesti......toivottavasti paranen, psykiatri on sanonut että paranen mutta kukaan ei teidä milloin.
Muista sitten popsia kalaa ainakin joka toinen päivä ja mieluiten rasvaista kalaa kuten lohta, sardiineja, makrillia tai tonnikalaa. Möllerin kalanmaksaöljy on myös hyvä vaihtoehto, sehän on ihan luonnontuote. Kalanmaksaöljy voi olla terveellisempääkin kuin lohi, sillä nykyään kaloissa on valitettavasti aika paljon ympäristömyrkkyjä. Mölleriä saa kapseleinakin jos öljyn maku ei miellytä.
Kyllä sinä paranet kunhan muistat että voit tehdä itsekin todella paljon sen eteen. Jos syöt ja elät muutenkin terveellisesti, olet kesällä jo paljon paremmassa kunnossa. Tsemppiä! - paranoidi
toinen paranoidi kirjoitti:
Muista sitten popsia kalaa ainakin joka toinen päivä ja mieluiten rasvaista kalaa kuten lohta, sardiineja, makrillia tai tonnikalaa. Möllerin kalanmaksaöljy on myös hyvä vaihtoehto, sehän on ihan luonnontuote. Kalanmaksaöljy voi olla terveellisempääkin kuin lohi, sillä nykyään kaloissa on valitettavasti aika paljon ympäristömyrkkyjä. Mölleriä saa kapseleinakin jos öljyn maku ei miellytä.
Kyllä sinä paranet kunhan muistat että voit tehdä itsekin todella paljon sen eteen. Jos syöt ja elät muutenkin terveellisesti, olet kesällä jo paljon paremmassa kunnossa. Tsemppiä!joo lohta voin syödä paljoa.mulla on esim. myrkytyspelko ja piikityspelko, esim. jos kadulla kävelen pelkään et joku ampuu.se on lievänä.hypnoosipelko kahdenkeskisissä tilanteissa.tiettyjen sanojen pelko.
- 23
toinen paranoidi kirjoitti:
Muista sitten popsia kalaa ainakin joka toinen päivä ja mieluiten rasvaista kalaa kuten lohta, sardiineja, makrillia tai tonnikalaa. Möllerin kalanmaksaöljy on myös hyvä vaihtoehto, sehän on ihan luonnontuote. Kalanmaksaöljy voi olla terveellisempääkin kuin lohi, sillä nykyään kaloissa on valitettavasti aika paljon ympäristömyrkkyjä. Mölleriä saa kapseleinakin jos öljyn maku ei miellytä.
Kyllä sinä paranet kunhan muistat että voit tehdä itsekin todella paljon sen eteen. Jos syöt ja elät muutenkin terveellisesti, olet kesällä jo paljon paremmassa kunnossa. Tsemppiä!Tämä sairaus rajoittaa aika tavalla elämää. Mulla diagnoosina harhaluuloisuushäiriö, (tällä hetkellä),en uskalla käydä
sairaalassa, missä vartija (paitsi jos vedän esim. kunnon annoksen opamoxia pystyn asioimaan)enkä kaupassa, jos siellä
on vartija (muut käy kaupassa puolestani). Myös poliiseja välttelen, molempia sen vuoksi, kun niillä on
teleskooppipamput, viisi vuotta sitten poliisi hakkasi teleskoopilla (tavallaan vikaa oli minussakin, en jaksa selostaa tilannetta).
Teleskooppihan on tappava ase, poliisi myönsi sen itsekin muutama päivä sitten kun Hesan metrossa joku teletappi hakkas
kehitysvammaisen pojan(niin en epäile että poliisi hakkas sen, mutta jos joku kuljeksii teleskooppi mukanaan, niin
on siinä tyypissä jotainhämärää).
Terveet elämäntavat tosiaankin (ja varsinkin kun ympäristön stressitekijät vähenee)voi sanoa hävittää oireet. Saattas uskaltaa
kohdata vartijankin hyvin nukutun yön jälkeen. Kysyin psykiatrilta, onko mulla skitsofrenia, ei kuulema, ja siitä huolimatta työnsivät
apteekista skitsofrenialääkkeitä, olleet varmaan halvempia...? En syönyt, en muutenkaan enää syö mitä syötetään psyykenlääkkeitä,
tarkistan netistä käyttäjäkokemuksia. Minulle syötettiin 6 vuotta risperdalia rangaistuksena, kun mt-toimistossa räkytin toimistonhoitajalle
(aiheettomasti, mutta aika kova rangaistus). Arvelen että niitten (tai muitten psyykenlääkkeiden vuoksi joka tapauksessa) lihoin 205 kiloiseksi.
Pakko oli tänä vuonna vähentää psyyklääkitys pelkästään masis ja opamoxiin, kuolema olis tullu tuolla painonnousulla. Painonnousu ei kiinnostanu
psykiatreja pätkääkään, on ne aika paatunutta porukkaa, jos vielä ilkeävät itseään lääkäriksi kutsua.
- taas uus paranoidi
Mullon ollu kaks psykoosia, toinen 19-vanhana ja toinen puoltoistvuotta sitten 23-vanhana, jolloin sain diagnoosin.
Mul tää viimesin kesti jotain puol vuotta, kun piti sairastuneena myydä asunto ja auto, erota poikaystävästä ja muuttaa omaan asuntoon, luopua lemmikeistä, tehdä koulutehtävät, se projekti kesti pitkään ja niin sitten kesti myös psykoosi, kun olin koko tuon ajan psykoosis.
Sittenpä sitä oltiinkin jo ihan täynnä kaikkee. Näin vaikka mitä näkyjä, kuulin vaikka mitä harhoja, haistoin kaikenlaista kuolleista ja sairaalaymäpäristöstä yms. Kyllä sitä kesti vielä sairaalasta pääsyn jälkeenkin noin vajaa puoli vuotta sitä oirehdintaa "ennen kuin pääsin niistä harhoista eroon".
Auttoi kun pääsin kuntoutuskurssille, eli päivään tuli jotakin tekemistä ja pikkuhiljaa unohtui nuo sairausoireet.
Nyt voin tosi hyvin. Syön lääkkeeni Abilify 15 mg, ketipinor 200 mg ( tarvittavat), sertralin orion 75 mg (kalkkitabletit yms. ja oikea ruokavalio).
Kyllähän se oli aika pelottavaa aikaa silloin kun oli niit harhoi, tai emmää pie niit harhoina vaan ihan tosina asioina, joita en liiemmin ajattele normaalis elämäs vaan annan sen ajatuksen olla että niitä tarkailijoita on (jotka pitävät huolen minusta omalla tavallaan). Kyllä mää uskon tietyl taval niihin harhoihin, mutta emmää niit ajattele koko ajan vaan annan olla niitten omas rauhassaan ja tarkkailla minua jos niin haluavat tehdä. Ei tää ajattelutapa mun elämääni mitenkään haitanne enkä ole ahdistunut, jos minua mun kotonain tarkkaillaan. - piia79
Moi! Minä olen syönyt möllerin kalanmaksaöljyä, enkä ole huomannut mitään vaikutusta. Jatkan kuitenkin niiden syömistä ja toivon pitemmällä aika välillä niillä olevan vointia parantava vaikutus.
- paranoidandroid
Mä olen sairastanut paranoidista skitsofreniaa 17-vuotiaasta lähtien ja olen nyt jo 31-vuotias, mutta kuulen edelleen ääniharhoja
- että näin.
Nuorten todellisuus hämärtyy D-vitamiinin puutteen takia!
Psykoosi, eli todellisuuden hämärtyminen, on hankala havaita rakkaassa ihmisessä. Erityisen vaikea sitä on hoitaa, jos kyseessä on teini-ikäinen lapsi.
Lääkäri Barbara Gracious ja hänen kollegansa havaitsivat äskettäisessä tutkimuksessa, että D-vitamiinin puutoksesta kärsivien teinien psykoosiriski oli korkeampi kuin muiden. Tutkimukseen osallistuneista 104 teinistä 72 prosentilla oli D-vitamiinia vähemmän kuin 30 ng/ml (75 nmol/l) ja 34 prosentilla sitä oli vähemmän kuin 20 ng/ml (50 nmol/l).
D-vitamiinin määrän merkitys ei ollut vähäinen. Jos teinillä oli alhainen määrä D-vitamiinia kehossaan, hänen psykoosiriskinsä oli lähes nelinkertainen muihin verrattuna.
Toisessa, Ruotsin Karolinska-instituutissa tehdyssä tutkimuksessa havaittiin myös, että mielenterveyspotilaista teini-ikäisillä oli kaikista alhaisimmat D-vitamiinitasot. Murrosikäisillä tytöillä D-vitamiinia oli noin 20 ng/ml (45 nmol/l), kun murrosikäisillä pojilla sitä oli vain 10ng/ml (25 nmol/l).
http://blog.vitamindcouncil.org/2012/05/24/study-vitamin-d-linked-to-psychosis-in-teens/
Tutkimusten mukaan seerumin paras D-vitamiinipitoisuus olisi se, minkä auringon valo saa maksimaalisesti aikaan iholla, mikä vastaa seerumin kalsidiolipitoisuutta yli 100 nmol/l. Tähän pitoisuuteen päästään 25-125µg päiväannoksella iästä ja koosta riippuen, eli nykysuosituksia tulisi nostaa.
USA:n Endokrinologiyhdistyksen S-D-25:lle antama viitearvo on 75–150 nmol/. Espanjassa laboratoriot antavat viitearvoiksi 75–250 nmol/l. Suomessa väestön keskiarvot ovat noin 43 nmol/l luokkaa, mikä on selvästi liian vähän, ja lisää sairastumisen ja kuoleman riskiä.
D-vitamiini on välttämätön kasvulle, terveelle luustolle, aivojen normaalille kehitykselle, hermosysteemille ja normaalille sukupuoliselle kehitykselle.
Vitamin D and the brain!
http://blog.vitamindcouncil.org/2012/08/08/vitamin-d-and-the-brain/
Skitsofrenia ja D-vitamiini!
Skitsofrenia on yleensä nuorella aikuisiällä alkava vakava, psykoosiksi luokiteltu mielenterveyden häiriö. Se on yksi vaikeimmista ja haastavimmista mielen sairauksista. Skitsofrenia on psykoosisairauksista yleisimpiä. Suomessa skitsofreniaan sairastuneita on noin prosentti väestöstä eli reilut 50 000 henkilöä.
Australialaisen Queenslandin skitsofreniatutkimuskeskuksen tutkija John McGrath ja neurobiologi Alan Mackay-Sim ovat löytäneet yllättävän yhteyden skitsofrenia-alttiuden ja sikiöaikaisen D-vitamiinin puutteen välillä. McGrath havaitsi tutkimuksessaan, että Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa suuri osa skitsofreniaa sairastavista oli syntynyt keväällä. D-vitamiinia muodostuu ihossa auringonvalon vaikutuksesta kesällä keskipäivällä, joten talvella äidin ja sikiön D-vitamiinin saanti oli vähäistä.
Suomalainen syntymäkohorttitutkimus, jossa 50µg D-vitamiinilisä ensimmäisen elinvuoden aikana vähentää poikalapsilla skitsofrenian todennäköisyyden alle neljäsosaan (RR=0.23):
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/14984883
Ja tästähän ei käypähoitosuosituksissa mainita mitään.
"Viranomaiskatsannon ja reaalimaailman välinen kuilu on ammottava.
Viranomaiskatsanto on maailmanlaajuinen riippuvuuksien ja lobbausten viidakko. Neljä kulunutta vuosikymmentä on tästä riipaiseva esimerkki. Konttoreissa ja kokoustamisissa sovittuja päätöksiä katsellaan epärealismin silmälasein tuloksia arvioitaessa. Syy vyöryy potilaan harteille!
Tästä ajattelumallista saa vähän käsitystä lukemalla sen pitkän keskustelun, joka on käyty D-vitamiinin (hormonin) tiimoilta Christer Sundqvistin blogista.
Ajattelutapa noudattelee kaavaa, jonka mukaan on tehtävä vuosikymmenien seurantoja, jottei "yksikään hukkuisi" eli saisi jotakin haittoja tässä tapauksessa halvan ja harmittoman lisäaineen nauttimisesta (D3-vitamiini). Samanaikaisesti tuhannet ja taas tuhannet kärsivät puutteen seurauksista. Kärsijöitä ovat ihan virallisesti hyväksyttyinä mm vanhukset lonkka- ym murtumineen, mikä puolestaan on kalpea esimerkki niistä mahdollisuuksista, joita harkittuun D3-vitamiinihoitoon kätkeytyy.
Kyllä yksilö on näissä kuvioissa voimaton. Oman näkemykseni mukaan yksilönvastuu omasta terveydestä ylittää viranomaisvastuun ja suositan kevyin sydämin terveyttä edistävää kansalaistottelemattomuutta. " Timo Kuusela, LKT, radiologi, eläk
http://www.foorumi.info/hiilaritietoiset/viewtopic.php?p=22764&sid=028bc9fb4ff0cb936ca4aa5c65766a92
"Euroopan Unionin elintarviketurvallisuuselin EFSA nosti D-vitamiinin turvallisena päiväannoksena pidetyn nuorten (11–17 v) ja aikuisten rajan 50 mikrogrammasta (µg) 100 µg:aan. Huippuvarovainen EFSA päätyi tähän tulokseen käytyään läpi uudet D-vitamiinitutkimukset. Vauvojen rajana on nyt 25 ja 1–10-vuotiaiden rajana 50 µg päivässä."
http://www.tritolonen.fi/index.php?page=articles&id=247
Lausunnossa mainitaan, että edes 250 mikron päiväannoksella ei löydetty mitään haittavaikutuksia.
http://www.efsa.europa.eu/en/efsajournal/pub/2813.htm - ski-skitsofrenia..?
Mää ajattelen, että jos joku jaksaa kytätä ja tarkkailla mun elämää, siitä vaan. Mun elämä ei ole niin mielenkiintoista enkä ole niin tärkeä ihminen, että joku mut hengiltä haluaisi.
Olen siis myös elämän aikana kärsinyt psykoosin ja pelkäsin paljon. Nyt en syö mitään lääkkeitä ja ajattelutapani on ylin lause..=)- skitso5
Minä en suhtaudu yksityisyydenloukkukseen kevytmielisesti. Oikeesti hullut psykopaatit pitää saada kiinni ja vankimielisairaalaan.
- micce7373
mulla paranoidi skitso.sit vielä lääkäri sano et oon vajavaltanen syyntaketon
40 v mies..leponex lääke menee aamuin ja illoin. en saa vaikka olis pelkotiloja
ja panikkikohtaus rauhoittavia lääkkeitä.surullista ja tuskaa. - apua5
Hei olen nytten 17 vuotias ja olin sairaalassa josta sain kahen viikon jälkeen kuulla että mulla on skitsofrenia. Olen ollut aikasemmin osastolla 14 vuotiaana kun sain raivokohtauksen lastenkodissa yhden hoitaja takia joka kävi väkivaltaisesti päälle. heitteli rappusia alas, potki maahan, löi tuolilla, löi ovella päähän yms. mutta sairaala nosti kädet pystyyn että he eivät voi auttaa, niinpä matkani jatkui koulukotiin jossa minun oli nuorena todella vaikea sopeutua, me nuoret "liittouduttiin" ohjaajia vastaan jonka mä aloitin. Jouduin eristysselliin puoleksi vuodeksi kunnes jouduin takaisin sairaalaan. Minua uhkailtiin pohjosessa olevilla kasvatuslaitoksilla. Sanoin niille silloin paniikissa että mua käsketään ja sain määrittelemättömän psykoosin joka oli tuohon aikaan pelastus! sain mitä halusin eikä tarvinnut kärsiä pohjosissa.
Muutin omaan asuntoon ja kaikki meni hyvin mutta olin jo ehtinyt hieman laitostua, olin ollut laitoksissa melkein 5 vuotta eri koulukodeissa joten koulu ei oikein napannut mutta suoritin sen viimeisen luokan. Oli kuitenkin pahat riidat ihmisten kanssa ja otin yliannostuksen lääkkeillä ja jouduin osastolle mutta olin vieraassa kaupungissa ja tuntemattomalla osastolla. Olin peloissani, lemmikit olivat kodissani yksin ja halusin pois, tietenkin.
Puhuin hoitajien kanssa paljon ja kerroin että mulla on kyllä huono itsetunto, pidän itseäni rumana. Silloin lääkäri oli ilmoittanut että nään naamassani möykyn ja sain skitsofrenian, kaikki vain kahdessa viikossa. Yritin selittää lääkärille asian mutta hän sanoi että olen sairauden tunnoton eikä minulla ole todellisuudentajua. En nytten ymmärrä asiaa kun minulla ei ole harhoja (kuulo,aisti, näkö, tunto) , en tunne että mua seurataan tai katsellaan telkkarin läpi . ainoa on että en tykkää omasta ulkonäöstä ja kouluun on vaikea mennä.
Olen saanut lääkityksen mutta en ole käyttänyt sitä 2 kk mutta sukulaiset pitävät puolia, ne sanoo että olen tasaisempi enkä niin väsynyt.
pystyn tekemään normaaleja asioita mutta tosiaan en ole ollut normi koulussa 4 vuoteen joten sinne on vaikea mennä alussa mutta nytten alkaa työharjoittelu kosmetologi paikassa. Mistä tietäisin onko mulla skitsofrenia? olen pahasti avun tarpeessa :( - niinpäniin
Ei tuollaista ole koskaan ollut olemassakaan.
Koko pelleily on vain lääkebisnestä.
Ei taida kaikki täällä tietää että suurin osa tuon diagnoosin saaneista ei oikeasti edes ole harhaisia.
Pannaan vaan väkipakolla kaikki uskomaan kun on lääkärin paperit taskussa niin eihän niille maallikko vastaakaan väitä.
Kokemuksesta puhun minäkin.- leimaotsassa
Paranoidi skitsofrenia on kamala leima ja stigma ihmiselle.
- paranoia123
Hei! Onko keskustelu vielä ajankohtainen?
Minua kiinnostaisi tietää vasta tänä vuonna sairastuneen poikaystäväni paranoidiseen skitsofreniaan lisätietoa, on alkava vertaistukiryhmä tulossa ja toivoisin sen niin pian alkavan jo, tämä on todella rankkaa, nähdä ja katsoa vierestä kun poikaystäväni saa ajoittaisia "poissaolokohtauksia" olen ne siksi nimennyt, kun hän istuu seisoo paikallaan lasittunut katse jossakin kohteessa tai silmät kiinni ja ei reagoi mihinkään.
Välillä olen saanut hänet heräämään pieniin asoihin tässä elämässä, ja silloin koen onnistuneeni, tietty katsekontakti kun saahaan tiedän että hän kuulee minua.
Hänestä on tullut hyvin hiljainen, miltei tunteeton, helposti vietävissä päihdeystäviensä kesken (sairastui ensipsykoosiin kannabiksen polttelusta) nyt tarkotus saada uusia ystäviä ympärille tai ainakin opetella yksin olo, mielummin yksin kuin paskassa seurassa.
Minusta tuntuu että hän on menettänyt kokonaan oman tahtonsa välillä kun ei ole mielipidettä ja loppuu puheen aiheet mitä ilmaista. Välillä tuntuu että se ilmaiseminen on niin vaikeaa ihankuin joku mielessä sen kieltäisi, että kyyneleet valuu häneltä silmiin ja puhetta ei tule. Tätä on niin rankkaa välillä seurata ja koittaa puhua arkipäivän asioista ja rutiineista vähän ja mikä kiinnostaisi nykyään.
Lääkityksenä toimii lihakseen pistettävä kahden viikon välinen antipsykoosilääkitys.
Välillä minusta tuntuu että hän elää kuin teatterissa, ihankuin esittäisi jotain kohtauksia eikä ota mitään tosissaan, hän on huono kuuntelia ja hänellä on todella huono lähimuisti, perushygieniasta ei aina nykysellään osaa huolehtia,
Rakastan ja välitän hänestä silti millaisena ihmisenä hän on, hän on muuttunut todella paljon, mutta välillä nään sen katseen kuin silloin kun hänen mielensä oli terve, teen kaikkeni jotta saan hänet heräämään jokaiseen päivään nähden että hänkin on tärkeä.
Haluaisin kysyä jos AP täällä vielä on, kuullostaako tämä ensipsykoosin jälkeen, ehkä tulevalta uudelta psykoosilta kun on mennyt huonoon kuntoon vaikka lääkitys, päihteet välillä, vaikka olen estänyt, tiedän sen että se päihteily edesauttaa uuta psykoosia. Psykoosi oli maaliskuussa.
Tuntuu välillä että olen niin riittämätön ja kun en tiedä mitä tehdä kun hän ei pysty ilmaisemaan kaikkea mitä hänen mielensä sanoo, olenkohan tehnyt jotain väärin. Pyrin viettämään hänen kanssaan mahdollisimman paljon aikaa selvinpäin ja käymällä julkisilla paikoilla, syömässä, kirppareilla jne.
tulisikohan lääkityksen rinnalle ehkä kokeilla jotain masennuslääkettä, vai miten pitkään arvelisit hänellä kestävän masennusta, tuntuu että hän ei jaksa eikä kiinnosta mikään, harhoista hän ei ikinä puhu, vaikka uskon että niitä on kun saa "poissaolokohtauksia" välillä hän sanoo että "päässä ei pyöri mitään tai että' ajatus jumittaa"
KIITOS VASTAUKSESTA NÄIN ETUKÄÄTEEN, TOIVOTTAVASTI TÄMÄ AIHE TÄÄLLÄ VIELÄ AJANKOHTAINEN! :)- Fenetre
Minulle tuli suurin osa noista oireista nimenomaan neurolepti-lääkityksen vuoksi. Neurolepti-injektiolla saa kyllä usein lamattua ihmisen aktiivisen "maanisen" tai "psykoottisen" käyttäytymisen, mutta muuten vaikutus on usein juuri tuollaista kuin kuvailit. Minun läheiseni huolestuivat todella paljon juuri samanlaisista oireistani. Lopetin puolen vuoden kokeilun jälkeen neuroleptit ja muutkin lääkkeeni, mihin sain silloisen psykiatrin taipumaan. Kun olin lopettanut lääkkeet ja muutaman kuukauden jälkeen olin kuntoutunut tarpeeksi hyvin lääkkeistä, esimerkiksi vanhempani sanoivat helpottuneena, että nythän olet taas samanlainen kuin ennen ja niin edelleen.
Neuroleptien lopetuksessa on toki vaarana, että psykoottisen kaltaiset oireet palaavat, tai tulee erilaisia tai vakavampiakin oireita kuin oli alunperin. Joillekin voi vähäisempi määrä lääkettä tai lääkkeen vaihtaminen toiseen auttaa tarpeeksi noihin ikäviin vaikutuksiin. Joka tapauksessa muutokset pitää tehdä varovasti ja harkiten, sekä mielellään hankkia muutoksiin hoitavan osapuolen suostumus.
Esimerkiksi näitä kaikkia asioita sain neurolepti-lääkkeistä:
- saa "poissaolokohtauksia"
- välillä hän sanoo että "päässä ei pyöri mitään tai että' ajatus jumittaa"
- Välillä minusta tuntuu että hän elää kuin teatterissa, ihankuin esittäisi jotain kohtauksia eikä ota mitään tosissaan, hän on huono kuuntelia ja hänellä on todella huono lähimuisti, perushygieniasta ei aina nykysellään osaa huolehtia,
- saa ajoittaisia "poissaolokohtauksia" olen ne siksi nimennyt, kun hän istuu seisoo paikallaan lasittunut katse jossakin kohteessa tai silmät kiinni ja ei reagoi mihinkään. - Fenetre
Äitini oli huolissaan neuroleptejä käyttäessäni myös juuri siitä, että minulla ei ollut "omaa tahtoa". En usko, että minulle olisi tullut "omaa tahtoa" koskaan takaisin neurolepti-lääkityksellä. Nuo oireet olisi jatkossa tulkittu esimerkiksi skitsofrenian oireiksi, minkä diagnoosin sainkin juuri siksi aika lyhyeksi ajaksi, kun olin tuollaisessa tilassa psykiatrisen poliklinikan hoidossa.
- Hänestä on tullut hyvin hiljainen, miltei tunteeton, helposti vietävissä päihdeystäviensä kesken (sairastui ensipsykoosiin kannabiksen polttelusta) nyt tarkotus saada uusia ystäviä ympärille tai ainakin opetella yksin olo, mielummin yksin kuin paskassa seurassa.
- Minusta tuntuu että hän on menettänyt kokonaan oman tahtonsa välillä kun ei ole mielipidettä ja loppuu puheen aiheet mitä ilmaista. - anti-ihmisyyspillerit
Neuroleptit ovat myrkkyä. Yksi ystäväni sai poissaolokohtauksia, jotka oli yhteydessä Abilifyhyn, minkä neurologikin vahvisti. Ne väheni merkittävästi lääkkeen lopetuksen jälkeen.
Neuroleptit aka "antipsykootit" aka voi aiheuttaa muun muassa
-liikehäiriöitä
-kognitiivisia ongelmia, apatiaa, aloitekykyongelmia, mielihyvän kokemisen puutetta asioista mitkä ennen tuotti elämyksiä ja mielihyvää
-lihomista,pöhötystä,metabolisia ongelmia
-hormonihäiriöitä jotka voi aiheuttaa rintojen kasvua miehillä tai naisilla maidon eritystä rinnoista
-libidon katoamista, orgasmin puuttumista
-ummetusta, jopa suolitukokseen asti
-kolesteroliongelmia ja verensokeriongelmia, jopa diabetesta
-itsetuhoisia ajatuksia
-levottomuutta, agitaatiota -akatisiaa(pakonomainen liikkumisen tarve), dystoniaa, parkinsonismia, vapinaa, lihaskramppeja jopa silmälihaksissa
-kehon lämmönsäätelyongelmia
-kasvojen ilmeettömyyttä
-aivojen kutistumista
http://www.mediuutiset.fi/uutisarkisto/psykoosilaakkeet-kutistavat-skitsofreenikon-aivoja-6068721
-rankkoja vieroitusoireita kuten unettomuutta tai vieroituspsykoosin
-väsymystä - negatiivists
Antipsykootit voi aiheuttaa skitsofrenian negatiivisia oireita.
- Herätys_Nyt_Vttu
Jättäkää ne vit*n neuroleptit vekka mahd. pian, jotta saatte pään toimimaan. Viekkareiden läpi pitää selvitä, mutta, jos olet miehesi tukena noin hyvin niin selviätte yhdessä. Neuroleptit tuhoavat hänet sisältä päin. Injektiomallin vaikutuksen lakkaamiseen menee kuukausikin, joten älkää yllättykö jos viekkarit pukkaa vasta sitten.
Jos kannabiksesta napsahtaa sekavuuden tiloja, järkevä ratkaisu on odotella niiden ohimenoa ja antaa tukea vaikutuksista kärsivälle, ei iskeä päätä täytee paskaa injektiolla.
Ei kai se mikään ihme ole, että hän on kuin zombi, kun on voimakkaasti lobotomoitu neuroleptein. Ja ei älkää toista paskaa, SSRI-kamaa tai vastaavaa, enää kylkeen iskekö.
Helvetti, että ihmiset on tyhmiä. - fenetre
Minulla on nuoremmilta vuosiltani aika paljon kokemuksia esimerkiksi kannabiksesta ja myös vahvemmistakin psykedeeleistä, kuten LSD ja psilocybe-sienet, sekä niihin liittyvästä alakulttuurista. Jos psykoottinen oireilu liittyi selvästi tuon kaltaisiin mieltä vääristäviin aineisiin ja kulttuuriin, niin neurolepti-injektio ei ole välttämättä se paras vaihtoehto pidemmällä aikavälillä. Ainakin nuo "negatiiviset oireet" todennäköisesti jatkuvat juuri tuollaisina niin kauan kuin lääkitystä jatketaan tuolla tasolla.
Toki lääkityksen vähentämiseen tai purkamiseen liittyy myös selviä riskejä. Jos tuollaista vaihtoehtoa kokeilee, niin kannattaa kenties tosiaan saada hänet ulos noista piireistä. En vieläkään itse mitenkään esimerkiksi vastusta täysin tuon kaltaisia huumeita, mutta olen myös nähnyt paljon niiden aiheuttamia haittoja. Eli jos tahdotte lopulta esimerkiksi vähentää lääkitystä, niin tilanteen pitäisi olla sellainen, että siitä ei mennä heti takaisin noihin vanhoihin haitallisiin tapoihin. Lisäksi muutokset kannattaa tehdä vähitellen sekä edes jonkinlaisessa yhteisymmärryksessä hoitotahon kanssa. Esimerkiksi injektiot pitää saada ensin vaihdettua suun kautta otettavaan lääkitykseen, jonka kanssa annosten säätö on helpompaa. - fenetre
Lisään vielä sen verran, että neurolepti-injektion antaminen "ensi-psykoosiin" on täyttä hulluutta. Neurolepti-injektioiden antaminen on lisääntynyt, ja tulee lisääntymään tulevina vuosina lääketehtaiden mielenkiintojen vuoksi. Injektio-piikin kohteet tulevat kärsimään tämän vuoksi laajasti.
- migukg
Jos haluaa vieroittautua neurolepteistä, lääkevieroitus kannattaa tehdä hitaasti(käyttöaikaan suhteutettaen) pilkkomalla annosta(tabletti) hiljalleen pienemmäksi, jotta
välttyisi ilmiöltä nimeltä tardiivi psykoosi, "tardive psychosis"/supersensitivity psychosis".
Huumeiden käyttö tuossa jamassa on hyvin huono idea.
SSRI-lääkkeet ei usein auta neuroleptien aiheuttamaan masennukseen. - fenetre
"tulisikohan lääkityksen rinnalle ehkä kokeilla jotain masennuslääkettä"
Minä itse ehdotin tai suostuin masennuslääkkeen lisäämiseen sen jälkeen, kun he olivat tuhonneet tahtoni ja terveyteni juuri kuvaamallasi tavalla. Arvaa mitä? Se ei auttanut tilannettani ollenkaan. - fenetre
Ei missään nimessä kannata hyväksyä "ensi-psykoosissa" mitään neurolepti-injektiota. Kun näin on kuitenkin käynyt, ja seuraukset ovat mitä ovat, seuraava askel on kenties yrittää asiallisesti vaihtaa injektio vaikka saman lääkkeen oraaliseen muotoon, ja jotenkin navigoida sieltä johonkin inhimillisempään lääkitykseen. Olen pahoillani, mutta mielestäni poikaystäväsi ei tule tuosta paremmaksi tuolla lääkityksellä.
- fenetre
fenetre kirjoitti:
Ei missään nimessä kannata hyväksyä "ensi-psykoosissa" mitään neurolepti-injektiota. Kun näin on kuitenkin käynyt, ja seuraukset ovat mitä ovat, seuraava askel on kenties yrittää asiallisesti vaihtaa injektio vaikka saman lääkkeen oraaliseen muotoon, ja jotenkin navigoida sieltä johonkin inhimillisempään lääkitykseen. Olen pahoillani, mutta mielestäni poikaystäväsi ei tule tuosta paremmaksi tuolla lääkityksellä.
Lisäksi hoitotahonne todennäköisesti ei ala itse korjata tuota tilannetta. "Let's not rock the boat." Jos tahdotte kokeilla vähempää lääkemäärää, tai muuta lääkitystä, niin teidän täytyy itse tehdä paljon aktiivista työtä sen eteen.
- igogogohovov
Masennuslääkkeet yleensä vaan lamaa lisää. Kuulostaa, että hänellä on muutenkin aika tuju lääkitys. Ehkäpä lääkityksen pienentäminen voisi auttaa. Injektiot ovat siinä mielesä riskipeliä, kun niitä on hankalampi säädellä esim annostuksen osalta
Tottakai lääkeyhtiöt haluaa injektioita. Heti neuroleptikoukkuun ensipsykoosista alkaen pitkäkestoinjektioilla
- Skitsotusta.äärioikealta
Täällä on palstat täynnä noiten paranoidisti skitsofrenisten maahanmuuttokriitikoiden kirjoituksia.
Vainoa siellä, vainoa tuolla, terroristeja ja isistä Lieksan kyläkaupassa ja riihessä, saunan takana...
Aivan sairasta peruSskitsoa kuonaa. - paranoia123
Kiitos asiallisita vastauksista sivulla! tuntuu että olen iha yksin tän asian kanssa, ja kehenkään edes poikaystäväni lääkäreihin ei saa kontaktia eikä varsinkaan vastauksia koskien lääkityksestä, sivuvaikutuksista, ylipäätään tilanteesta ja toimintakunnosta. Hänellä on ollut abolify oraalinen lääkitys, sitten oli rispendaali oraalisessa muodossa joku 2,5kk hän söi lääkkeitä, vaarana oli jatkuva lääkkeiden unohtelu iltaisin. Sen takia varmaan injektioon päädyttiinkin, annosta nostettiin tänään kuukauden jälkee. Pahoin pelkään itsekkin että hän on saanut jo jotain pysyä aivovaurioiuta tuosta neuroleptri lääkityksestä joka on ollut pitkään jo käytössä, en haluaisi kuvitella mutta pelkään että hän jää juuri ilmeettömäksi, köyhän ajatusmaailman rakentajaksi, poissaolokohtauksiin takertuneena ja katsekontakti ja muutenkin vuorovaikutus muuttuu, niin etten minä pysty itsekkään sitä enään kohta ymmärtämään. Olen niin kovin surullinen siitä etten minä välttämättä pysty häntä kaikissa tilanteissa kohta tukemaan omatkin voimani loppuvat. Haluaisin niin kokea sen että se injektio loppuisi ja pitäähän ihmiselimistön saada joskus sielunrauhaa noista myrkyistä että keho ei kävisi kemialla. Vaarana kuulema toistuva psykoottisuus jota kautta uusi psykoosi. En tiedä kumpi on väärässä ja kuka oikeassa, lekurihan ei ikinä voi tietää miltäihmisestä TUNTUU sisältä päin, ja jos poikaystäväni ei osaa sitä edes ilmaista, niin umpikujassa ja hämmillään koko tilnateesta hän itsekkin varmaan. Ja jos se poissaolevuus johtuu neurolepti lääkityksestä niin miksi ihmeessä ei voida kokeilla täysin injektoimatuutta vaikka kuukautta, näkisi onko ihminen kunnossa ilman lääkitystä tai lääkityksen kanssa, olisikohan se liian riskialtista.. kiitos vastauksista näin etukäteeen..
- Herätys_Nyt_Vttu
"Vaarana kuulema toistuva psykoottisuus jota kautta uusi psykoosi."
Täyttä paskapuhetta "lääkärinne" suoltaa. Unohtakaa tuollainen roska. Syyt miesystäväsi henkiseen tuskaan, pahaan mieleen ja sitä ilmentämään käytökseen, jota psykiatrit kutsuvat termillä psykoosi, ovat elämässä. Käykää ne asiat, jotka häntä elämässä painaa läpi ja pyrkikää ratkaisemaan ongelmat.
Unohtakaa psykiatrinen paskapuhe ja myrkkypromootio. Miesystävääsi vedätetään todella törkeästi, josta hän on tuleva jo maksamaan mitä suurimmalla todennäköisyydellä pysyvillä aivovaurioilla. Lisämyrkyttäminen vain pahentaa tilannetta. Se, että vastauksia "lääkitykseen" liittyen, haittavaikutuksiin ja tilanteeseen, ei saa, pitäisi jo sytyttää punaiset valot teille molemmille. Jotain tietoa saattaapi olla 'haudattuna'. Aripipratsoli on neuroleptiluokan aine, joka on erittäin hermostomyrkkyllistä muiden "luokkalaistensa" tapaan.
Aineetta pitää olla pidempään kuin kuuakusi tuollaisen huumausainekäyttöjakson jäljiltä. Viekkarit saattavat injektion takia alkaa vasta kuukauden kuluttua lopettamisesta, joten hätäillä ei saa. Mahdolllisiin viekkareihin kuuluu mm. merkittävä sekavuus, agressiot, impulsiivisuus, 'ajattelun pysähtyminen', suuri apatia ja poissaolevuus jne. joita EI SAA SEKOITTAA henkisestä hädästä johtuvaan vastaavanlaiseen. Näin kuiteknin 99% peruskansalaisista ja lääkäreistä sekoittaa.
Ilman pitää olla arvioilta 4-6kk ennen kuin voi sanoa yhtään mitään. Siinäkin kohdaassa esiin ovat tulleet mahdolliset aivovaurio-oireet, joihin ei kannata lisämyrkyttää vaan joiden kanssa oppia käytännön kokemuksen kautta elämää.
Voit katsoa YLE Areenasta, jos vielä on nähtävissä, dokumenttielokuvan nimeltä 'Äänimies'. Siitä näet mihin kuntoon, kuinka poissaolevaksi ja apaattisen hitaaksi aineet saavat kenen tahansa henkilön. - Margues
Lopetin Risperdalin 7 kuukauen käytön jälkeen. Mulla se meni ensipsykoosiin, joka meni ohi. Koko tila paheni lääkkeillä aluksi vaa, meni rauhottavaaki..
Oon miettinyt, että johtuko se paheneminen tosta lääkesekoituksesta, jonka kans en tuntenu olevani oma itteni....ajattelu oli ihan sumussa, mikä tuntu oudolle ja pelottavalle. Mulla meni rauhoittavia myös alussa. Mulle sanottiin, että pitäis syödä lääkettä 2 vuotta. En kuitenkaan halunnu, koska elämä tuntu liian harmaalta ja masentavalta tolla lääkkeellä. Lääkäri tietenkin sano, et älä tee niin vaan tein, mut hyväksy mun päätöksen sit.
Voin sanoo, että lopetus oli hirveä. Tein sen liian nopeaa vaikkaki vähentelin annosta. Kun lopetin kärsin ensinnäki nukkumisvaikeuksista, toiseksee sekavuuden tunteista ja tuntu aivan helvetilliseltä välillä. Luulin yhes vaihees olevani ajautumassa jonneki sekavuuteen ja sit psykoosiin. Vaan ei. Olen oppinut että tää elämä on tällasta tasapainoilua. Helpoksi en aikaa sanois. Joka päivä 10 kk tuosta on tuntunu helpommalta, kun pahin meni ohi. Oon vahvempi nyt mut... Suren edellee ihmistä, joka en täysin tuu enää olee ku ennen tätä rupeamaa, mut mun läheiset kokee mut kumminki omaks ittekseni enempi ku lääkkeil. Mul ahistaa ku tietyt jutut ei nappaa niinku ennen tota lääkettä, fiilis puuttuu
Toi dokkari ei oo enää nähtävil.. - Herätys_Nyt_Vttu
Margues kirjoitti:
Lopetin Risperdalin 7 kuukauen käytön jälkeen. Mulla se meni ensipsykoosiin, joka meni ohi. Koko tila paheni lääkkeillä aluksi vaa, meni rauhottavaaki..
Oon miettinyt, että johtuko se paheneminen tosta lääkesekoituksesta, jonka kans en tuntenu olevani oma itteni....ajattelu oli ihan sumussa, mikä tuntu oudolle ja pelottavalle. Mulla meni rauhoittavia myös alussa. Mulle sanottiin, että pitäis syödä lääkettä 2 vuotta. En kuitenkaan halunnu, koska elämä tuntu liian harmaalta ja masentavalta tolla lääkkeellä. Lääkäri tietenkin sano, et älä tee niin vaan tein, mut hyväksy mun päätöksen sit.
Voin sanoo, että lopetus oli hirveä. Tein sen liian nopeaa vaikkaki vähentelin annosta. Kun lopetin kärsin ensinnäki nukkumisvaikeuksista, toiseksee sekavuuden tunteista ja tuntu aivan helvetilliseltä välillä. Luulin yhes vaihees olevani ajautumassa jonneki sekavuuteen ja sit psykoosiin. Vaan ei. Olen oppinut että tää elämä on tällasta tasapainoilua. Helpoksi en aikaa sanois. Joka päivä 10 kk tuosta on tuntunu helpommalta, kun pahin meni ohi. Oon vahvempi nyt mut... Suren edellee ihmistä, joka en täysin tuu enää olee ku ennen tätä rupeamaa, mut mun läheiset kokee mut kumminki omaks ittekseni enempi ku lääkkeil. Mul ahistaa ku tietyt jutut ei nappaa niinku ennen tota lääkettä, fiilis puuttuu
Toi dokkari ei oo enää nähtävil..Mistä ikinä henkinen heikko vointisi on johtunutkaan, ei liene kovinkaan järkevää laittaa nappeja naamaan siitä syystä. Varsinkaan 7 kuukautta! No sinne meni jo, joten nyt ei auta kuin oppia virheistä ja kertoa muille, jotta he voivat välttää vastaavat virheet.
Neuroleptit, joihin risperidoni kuuluu, aiheuttavat "irtautumisen" tunnetta itsestä. Tuntuu kuin tarkkailisi elämäänsä lasi-ikkunan takaa. Tätä ilmiötä kutsutaan myös nimellä derealisaatio/depersonalisaatio ja on yleinen seuraamus kaikille SSRI-aineille sekä neurolepteille, mutta toki myös muillekin huumausaineilla aina alkoholista lähtien. SSRI-aineilla ja neurolepteilla voimakkuus on vain usein "potenssiin" alkoholin vastaava. Käyttäjät kuvaavat vaikutusta myös kuin olisi "sumussa". Pää ei toimi, ei ajatus, ei muisti, ei hahmotus, ei suunnitteleminen etc. Kaikki em. kokemukset voivat olla pelottavia ja merkittävää kärsimystä aiheuttavia monille.
Mihinhän 2 vuoden "tarve" perustui? Osakekursseihin veikkaan.
Mainitsemasi lopettamisen yhteydessä ilmenevät oireet, unettomuus ja seakvuus, ovat tyypillisiä vieroitusoireita, melkein huumeelle kuin huumeelle.
Aivovauriot mitä olet todennäköisesti noin pitkän käytön jälkeen lähes varmuudella saanut seurannevat sinua loppuelämäsi. Muutamissa vuosissa olosi voi vähän parantua, kun aivosi saavat aikaa. Lisäksi opit käytännön kautta elämää aivovaurioiden kanssa, minkä oppiikin vain ajan knassa. Siihen voi mennä vuosia. Tunteiden puute tai laimeneminen on tyypillinen aivovaurio-oire, jonka monet huomaavat ensimmäisten joukossa. Tunteettomuudesta seuraa apaattisempi olemus ja vaikeus tuntea motivaatiota. Kaikki elämässä ikään kuin menettää arvoa ja kiinnostusta, koska tunnereaktiot eivät ole enää normaaleja.
Todella pahoillani sinunkin puolesta miten julmasta psykiatria on kohdellut. Psykiatria on valtavan julmaan ja ankaraa. Kaukaa viisaat pysyvät kaukana ja valtaosa oppii vasta, kun ovat saaneet siipeensä. Virheistä oppii parhaiten. Valitettavasti psykiatria ei anna anteeksi vaan oppiin kuuluu usein aivovaurioit, mutta aina vähintään stigma ja ihmisarvon ja -oikeuksien kärsiutuminen.
- Äitiskitso
No miul on paranoidinen skitsofrenia ja olen ymmärtänyt, että on olennaisen tärkeää, että syön lääkkeeni,että psykoosi ei uusi. Minulla ei ole varaa psykoosin uusimiseen, koska olen kahden lapsen yksihuoltaja enkä halua joutua sairaalaan ja lastensuojelun kirjoille sitä kautta. Lasten isät ovat aika etäisiä lapsille ja heistä ei ole apua, jos sairastun.
Minullakin on helposti pelkotiloja ja epäluuloisuutta, jotka eivät kuitenkaan hallitse elämääni, jos elämä on muuten kunnossa. Syön peratsinia 8mg iltaisin, jolla yleensä pärjään ihan kivasti. Paino on kyllä noussut n. 10 kg, mutta ei onneksi enempää...- 5gi7e
Ainoa vaan, ett paranoidista skitsofreniaa ei ole olemassa, käyttämäi "lääkkeet" ovat vain kovanluokan hermostolamaajia, tai "sedatiiveja", psykoosi, mitä ikinä sillä tarklleen aina missäkin yhteydessä tarkoitetaankaan, on joka tapauksessa vain normireaktio elämään, paikka, jota kutsut sairaalaksi on oikeasti vankila, ja vaikea sinun on sairastua sellaiseen mitä ei ole olemassa.
Ihmiset pelkäävät asioita, mutta se ei ole sairaus, eikä epäluuloisuuskaan. ei harhaluulot,ei paha mieli. Tuntemuksiaan voi toki muuttaa erilaisin kemialllisin ainein, kuten esimerkiksi perfanatsiinilla.
- skitsoko
Mulla on pelkotiloja hoitohenkilökuntaa kohtaan jotka ei ole tulleet ilman syytä mutta tämäkin varmasti tulkitaan sairauden oireeksi eli periaatteessa voivat tehdä tietyille potilaille mitä haluavat koska kukaan ei ota heitä tosissaan. Huonommin vaan voin näiden pilkallisten ja aliarvioivien ihmisten vuoksi. Osa henkisen lamaantumisen oireista johtui pitkäaikaisesta lääkityksestä ja alistavasta parisuhteesta. Parempi pysyä erossa psykiatrisesta hoitohenkilökunnasta, tulette terveemmäksi näin ja pitää lääkitys mahdollisimman pienellä annostuksella jos ei kokonaan pysty lopettamaan sillä ahdistus ja pelkotilat voi olla aika kammottavia. Jos tuntuu niin voi ottaa pitkän aikavälin tavoitteeksi lääkityksen vähentämisen ja omaksi itsekseen tulemisen. Pelkästään vaikeat olosuhteet voi aiheuttaa kaikenlaisia oireita herkille ihmisille. Maalaisjärki kunniaan. Sitä ei lääkäreillä usein ole tai kykyä arvostaa potilaan omaa arviointikykyä..
- Äitiskitso
Vaikuttaako sairaus teidän seksuaalisuuteen tai lääkkeet? Itsellä paremminkin tekee liikaa mieli kuin liian vähän. Onneksi tällä hetkellä saan seksiä....
- Äitiskitso
Osastolla olosta muistan juuri sen, että koko ihminen selitettiin vain sairauden kautta eikä luonteella ollut mitään merkitystä.
- Anonyymi
Paranoidisesta ei ole mutta mulla ilmeisesti erilaistumaton skitsofrenia, poikkeaa paranoidisesta niin että en koe näkyjä tai kuule harhoja. Tai psykoosi tilassa tietenkin eri asia, mulla on ollut ongelmaa alkoholin käytön kanssa kun en osaa ottaa sievästi muutamaa vaan se on heti kymmenen ja se ei sovi mulle ollenkaan. Mulla on aina psykoosissa harhat ollut sellaiset että ihmiset haluaa pahaa ja kaikki on raiskareita tai pedofiileja. Se sama harhaluulo on toistunut joka psykoosissa, näitä jaksoja on nyt ollut kolme. Lääkkeenä olanzapiini ja psykoosit pysynyt sillä poissa
- Anonyymi
Moi.
Mitä kuuluu?
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Olet taitava
monessa asiassa. Myös siinä, miten veit sydämeni. Äkkiarvaamatta, pikkuhiljaa. Yhtäkkiä huomasin että minusta puuttuu jo747664Sinällään hauska miten jostakin
jaksetaan juoruta vaikka mitä. Jakorasia yms. Raukkamaista toimintaa. Annetaan jokaisen elää rauhassa eikä levitellä per583203- 372496
Miten voit manipuloida katsojalukuja?
Palstatrolli ja väsynyttä sontaa palstalle suoltava Varmakkakkiainen on viime aikoina vedonnot siihen, että hänen ketjuj132109Osuuspankki Kuhmo!
Ei pysty pitämään yhtä Otto pankkiautomaattia toiminnassa Ksupermarketin kanssa,20 vuotta sitten Kuhmossa oli neljä auto352054- 221988
- 131887
Rakkaalleni!
Halusin tulla kertomaan, että sinua ajattelen ja ikävöin vaikka olen sukuloimassa. Meinasin herkistyä, kun tykkään sinus151673- 611621
- 181599