Mä oon niin kypsyny mun anoppiin.Samana päivänä kun olin synnyttänyt, anoppi tuli katsomaan poikaani ja viipyi NELJÄ tuntia!Meinasin jo heittää sen pihalle sieltä,mutta en sitten kehdannut.
Anopillani on myös jonkilainen pätemisen tarve.Jos puhun poikani hoitaisesta,kehitksestä yms.Hän yrittää aina pistää paremmasksi.Tulee sellainen tunne etten muka tiedä lasten hoidosta mitään.
Kerrankin lähdn poikani kanssa kaverille ja eiköhän anoppi soitellut koko ajan minulle, mutten vastannut koska en jaksanut kuunnella häntä.Sain sitten kuulla kun mieheni tuli kotiin että anoppi oli seissyt kotioven takana (olisi tullut käymään). Olisi ensinnäkin voinut ilmoittaa koska on tulossa.Itse en lähde kenenkään luokse ilmoittamatta tulostani.Kaiken kukkuraksi anoppi soittelee aina aamuisin siihen aikaan kun olemme nukkumassa.Todella todella ärsyttävää!
Anopillani on myös jonkilainen pätemisen tarve.Jos puhun poikani hoitaisesta,kehitksestä yms.Hän yrittää aina pistää paremmasksi.Tulee sellainen tunne etten muka tiedä lasten hoidosta mitään.
Kerrankin lähdn poikani kanssa kaverille ja eiköhän anoppi soitellut koko ajan minulle, mutten vastannut koska en jaksanut kuunnella häntä.Sain sitten kuulla kun mieheni tuli kotiin että anoppi oli seissyt kotioven takana (olisi tullut käymään). Olisi ensinnäkin voinut ilmoittaa koska on tulossa.Itse en lähde kenenkään luokse ilmoittamatta tulostani.Kaiken kukkuraksi anoppi soittelee aina aamuisin siihen aikaan kun olemme nukkumassa.Todella todella ärsyttävää!
Vastaukset 15
Vanhimmat
siitä on 22 vuotta kun synnytin ekan tenavan.Anoppini tuli laitokselle ja oli tosi inhottava. synnytin vielä kaksi lasta lisää. joka lapsen jälkeen sanoi että ei saa enää lisää lapsia tehdä. Samoin meille soiteltiin ja herätettiin harva se aamu, muutenkin se teki elämästäni tosi rankan haukkumisella ja vihjailullaan. aikansa kutakin nyt on laitoksessa toinen puoli halvaantuneena ja nöyränä. tuntuu pahalta, mutta en voi siltikään unohtaa....
Anoppipalsta on erikseen, mee sinne!
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000288&subcat=630
...kuin edellinen.
nenääsi. Anoppisi välittää sinun ja poikansa perheestä, ja on varmasti vielä avuksikin monessa asiassa kunhan lapsesi varttuu.
Monet näillä palstoilla itkevät sitä ettei äidit ja anopit välitä hoitaa lapsenlapsiaan edes pieniä hetkiä, jos sinä et nyt karkoita anoppiasi hän on varmasti apunasi vielä monesti, kun apua tarvitset.
Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi.
Anoppisi on ehkä vähän hössöttänyt, ensimmäinen lapsen lapsi? Ei kannata laittaa välejä totaalisesti anopin kanssa poikki. Usko tai älä, jossain vaiheessa olet kiitollinen, että sinulla on anoppi, joka välittää lapsestasi.
Laitapa miehesi kertomaan anopille, milloin sopii soitella ja milloin tulla kylään, asian voi sanoa hienovaraisesti. Ei se anoppikaan tarkoituksella kiusaa tee.
Ja ne anopin (ja muidenkin) vauvanhoito-ohjeet: yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos. Sinä olet lapsen äiti.
Mitä tarkoitat "Olisi voinut ilmoittaa koska on tulossa"?
Anoppi soitti ja soitti, etkä vastannut.
Anoppi alkoi huolestua yhä enemmän, kun ei voinut ymmärtää mitä on tapahtunut. Kävi ovella.
Nyt sitten olet ärsyyntynyt. Olisit voinut lähettää tekstarin anoppisi puhelimeen, että olet kaupungilla, jos on nyt niin vaikeaa hänen kanssaan puhua puhelimessa.
Minusta et ota huomioon muita, vaan katsot olevasi jotenkin erilainen kuin miehesi suku.
Et ole. Samaa ihmiskuntaa ollaan, anopillasi on oikeus huolestua, jos ette ota yhteyttä, vaikka hän sitä pyytää.
Lapsenlapsi on hänen lapsenlapsensa, etkä voi sitä asiaa muuksi muuttaa.
Sano anopillesi, ettei soita enne klo 10 joka on teidän aamuherätyksenne aika. Kyllä hän oppii, ja aina voit sulkea kännykkäsi. Ärsyynnyt varmasti mistä soitosta tahansa ennen heräämisaikaasi.
se oli jo oven takana kun soitteli
Miksi ihmeessä kenenkään pitäisi olla koko ajan tavoitettavissa ja tavattavissa. Anopilla, kuten huolensa jakaneellakin ärsyyntyneelläkin on oma elämänsä, eikä kukaan ole velvollinen päivystämään puhelimen äärellä ajatuksena "jos vaikka joku olisi tulossa käymään".
Kännykkäkulttuuri on sotkenut ihmisten yksityisyyden ja oman ajan rajat. Ei ole kukaan velvollinen (ainakaan kyläillessään) antamaan olinpaikkatietoja yli-innokkaille sukulaisille. Luulisi lisäksi järjen sanova, että jollei vastaa puheluun, on varmaankin muuta tekemistä tai on kyläilemässä. Itsekään en tekstiviestiä viitsisi alkaa vääntämään kesken kyläilyn, se olisi jopa epäkohteliasta emäntää/isäntää kohtaan.
Ymmärrän ärsyyntymisen täysin. Yleensä kylään tullaan, kun kutsutaan ja siitä sovitaan etukäteen. (etukäteen sovittu tarkoittaa siis sitä, että yhdessä keskustellen sovitaan, että mihin aikaan minäkin päivänä tullaan)
täytyy sanoa, että kylläpä on ällöttävää tyyli anopillasi. Suosittelen, että sanot suoraa asioista hänelle ja muista mihin tyyliin asiat ilmaiset, sillä se vaikuttaa paljon lopputulokseen.
Vain reilusti sanomalla asioista, voit saada ne järjestykseen. Onnea yritykselle!
Jollet tunne voivasi puhua avoimesti ilman riitaa ja tunteiden ylikuumentumista anopillesi, pyydä miestäsi juttelemaan äitinsä kanssa. Silloin toiveet vierailusäännöistä ja soittojen ajankohdista tulee ehkä neutraalimmin esitettyä. Tai yritä puhua itse anoppisi kanssa, mutta vältä arsyyntynyttä tilaa, keskustelu tunteet pinnassa pahentaa vaan tilannetta ja voi kääntyä sinua vastaan.
Äläkä välitä ylläkirjoittavien ääliöiden häätöyrityksistä. Anoppi on sukua siinä missä muukin suku, joten olet ihan oikealla palstalla. Varsinkin, kun tämä palsta löytyy myös isät ja äidit -linkin kautta.
Me saamme esikoisen kuukauden sisällä ja itse aion pitää huolen siitä, että sairaalaan tulee vieraat vasta kutsuttuna. Ensimmäinen pivä menee varmaankin elpyessä, mutta jos tuntuu, että toisena tai kolmantena päivänä on selvitty pahimmasta järkytyksestä, ovat sukulaiset ja ystävät tervetulleita. Tällaisen toiveen olen esittänyt miehelleni ja asia on viety myös anopille eteenpäin. Hänellä ei ollut mitään järjestelyä vastaan. Vierailut on onneksi synnytyssairaalassa rajattu kahteen tuntiin ja henkilökunta suosittelee lyhyitä vierailuita, jotta uusi perhe saa tutustua rauhassa toisiinsa. Nythän kuitenkin on niin, että te: mihesi, vauva ja sinä, olette ydinperhe. Anoppi ei siihen kuvioon kuulu, vaikka moni anoppi niin ajatteleekin.
Ymmärrän täysin tunteesi liian nopeasta ja pitkästä visiitistä laitoksella. Erikoista ettei vauvan isä tai sairaalan henkilökunta puuttunut asiaan...
Siitä sairaalavierailusta vielä...Anoppini laittoi viestin minulle että voisiko tullua katsomaan.Vastasin siihen ystävällisesti että olen hyvin väsynyt ja jos olisi mahdollista,että tulisi vaikka seuraavana päivänä.Anoppini soitti viestistäni miehelleni ja he kahdestaan sitten sopivat että hän tulee katsomaan vauvaani vaikka mainitsin olevani väsynyt.Miehelleni sanoin että enköhän minä päätä koska jaksan vierailua jota hän ei ottanut kuulevin korviinsa.
Luulisi nyt anopin ymmärtävän sen että synnykysen jälkeen on hyvin väsynyt ja varsinkin jos on valvonut koko yön kipujen takia.
kaiken lisäksi.
Sulla on käynyt hyvä tuuri kun mummeli on innoissaan, tosin en yhtään ihmettele jos liika on liikaa. Pistä puhelin äänettömälle kun menet nukkumaan. Kun sitten soitat takaisin voit sanoa että nukutaan vielä silloin kun hän soittaa. Kyllä hän sen ajan mittaan muistaa. Ja jos tulee kotiovelle seisoskelemaan niin nauraahan tollaselle pitäisi, raukkaparka kun ei ole omaa elämää vaan pitää nyt teidän luota sitä niin kovin hakea. Joskus ärsyynnyin myös itse kun anoppi jotenkin sivulauseessa antoi ymmärtää miten hänkin tekee sitä ja tätä...noh, sitten käänsin kelkkani siten että pyysin häneltä leivonnaisia juhliimme ja tekemään nukeille vaatteita kun hän on niissä niin hyvä. Loppui aikanaan se puhuminen kun nähtävästi ei jaksa tehdä.
Kun semmoinenkin on.
Toivottavasti et tarvitse anopin apua koskaan, kun on tuollaiset tunteet. Olen anoppi ja minulla miniä on melkein joka päivä oven takana, heitää lapset sisään ja lähtee muka asioille. Eipä ole miniä koskaan kysynyt, että missä kunnossa olet ja jaksatko, hei hei ja menoksi.
Samanlaista tuntuu olevan monella muullakin anopilla, jotka ovat lähellä miniöitä, aina on jotain menoa keksitty, että saa lapset työnnetyä toisen hoitoon. Yhdellä ystävälläni on vakava sairaus, mutta aina kun pääsee hoidoista kotiin, niin perilliset tuovat muutaman lapsen hoidettavaksi. Ihmettelen, että mitä naisen päässä liikkuu, kun anoppi tulee syöpähoidoista kotiin, niin joutuu heti lapsenvahdiksi, toivooko nopeampaa loppua anopille vai mikä on takana.