Mä en voi uskoa, että siitä on jo 10 kuukautta, kun sanoit ettet rakasta. Kesä- ja heinäkuun aikana jätit ja otit, jätit ja otit ja jätit ja otit. Annoin sun särkeä mun sydämen 3 kertaa vain rakkauden tähden. Ja sun syyttävä sormi jäi osoittamaan mua. Sä et koskaan ollut valmis hyväksymään mua sellasena kuin mä olin ja mä rakastin sua ehdoitta melkein 7 vuotta. Sä särjit mun unelmat ja mun elämän. Ei oo enää omaa kotia, jota maksella, ei koiraa, ei luottamusta ihmisiin. Kadun omaa sinisilmäisyyttäni etkä edes ollut ensirakkauteni. Siltikään en ymmärtänyt kuinka itsekäs olet, vaikka tiesin, että sussa se ominaisuus olikin.
Ehkä mä ansaitsen kaiken tän tuskan ja surun, mutta niin säkin ansaitset ison opetuksen elämältä, jotta tietäisit miltä tuntuu nyörtyä, kun ei muutakaan voi. Mä en toivo sulle mitään hyvää, vaan toivon että se sun sairaus joskus puhkeaa ja opit vähän epäitsekkyyttä ja joudut pyytämään apua, kun omat voimat ei enää riitä. Mä taidan odottaa sitä sun anteeksipyyntösi koko elämäni, mutta mulla ei ole kiire. Jos sä et koskaan tajuu pyytää anteeks, niin se kertoo vain sen, että sä olet itsekkäämpi kuin mä koskaan pystyin kuvittelemaan.
Jos sä sanoisit olevas pahoillas, niin mä voisin jopa antaa sulle anteeks. Tässä odotellessa, mä toivon, että sullakin olisi joskus vain kyyneleet seuranasi.
Ehkä mä ansaitsen kaiken tän tuskan ja surun, mutta niin säkin ansaitset ison opetuksen elämältä, jotta tietäisit miltä tuntuu nyörtyä, kun ei muutakaan voi. Mä en toivo sulle mitään hyvää, vaan toivon että se sun sairaus joskus puhkeaa ja opit vähän epäitsekkyyttä ja joudut pyytämään apua, kun omat voimat ei enää riitä. Mä taidan odottaa sitä sun anteeksipyyntösi koko elämäni, mutta mulla ei ole kiire. Jos sä et koskaan tajuu pyytää anteeks, niin se kertoo vain sen, että sä olet itsekkäämpi kuin mä koskaan pystyin kuvittelemaan.
Jos sä sanoisit olevas pahoillas, niin mä voisin jopa antaa sulle anteeks. Tässä odotellessa, mä toivon, että sullakin olisi joskus vain kyyneleet seuranasi.
Vastaukset 11
Vanhimmat
samaa kokemusta löytyy täältäkin :(
En ymmärrä mikä siinä anteeksi pyytämisessä ja luokse tulemisessa on niin vaikeaa.
koska en sitä aio suorittaa. En tarvitse anteeksi antoasi. Lainkaan.
Fyysiset tarpeet miehelle on tärkeitä ja kun olit siinä tarjolla, vaikka tiesit etten sinua rakasta.
Älä väitä ettet muka saanut siitä, ihan niin kuin minäkin sain.
Nykyään olen onnellinen koska noiden tarpeiden tyydytyksen oheen ei enää liity stressiä ja mielenkuohuntaa, fyysisestikin nykyisessä suhteessa on paljon paremmin kun rakastelu todella rentouttaa.
Tärkeämpää toki olisi että voisit antaa anteeksi ITSELLESI, ja purkaa itsekästä katkeruuttasi, koskapa se on poissa vain sinulta ITSELTÄSI.
Minä, päinvastoin kun sinä, toivon sinulle kaikkea hyvää ja menestystä elämääsi, ja toivon että pääset siinä sivussa myöskin katkeruutesi herraksi.
Vaikee uskoo, että sä olisit se, josta puhun... Mutta mukavaa jos voit puhua hänen suullaan. Odotan anteeksipyyntöä, jotta osoittaisit edes joskus oikesti välittäneesi musta. Kyse ei ole katkeruudesta, vaan siitä, että pyytämällä anteeksi osoittaisit todellakin ymmärtäneesi, miten paljon muhun sattui. Empatia ja sympatiahan ei edes kuulu sun sanavarastoon.
Ja tässä paranemisprosessin aikana olen ollut myös katkera, mutta se on ollut mun oikeus. En kaipaa sua mun elämääni takaisin, koska loppujen lopuksi tämä ero oli oikein. Löysin oikesti sellaisen ihmisen, jonka olen ansainnut ja kuten itsekin toteat, että rakastelu oikeasti rentouttaa.
Kuten kaikki tietää, että miehet ja naiset ajattelee asioista eri tavalla, joten olkoon sitten niin, että sun silmissä mä olen katkera ja itse ajattelen, että olen anteeksipyynnön sulta ansainnut sun käyttäytymisen takia. Ihan miten vaan, me mennään eri suuntiin enkä olisi koskaan arvannut, että se tuntuisi näin hyvältä, vaikka joskus itkettäisikin.
et mitään muuta.
Mulle ei tulis mieleenkään pyytää anteeksi joltain, jota en enää pysty rakastamaan, vaikka häntä sattuisikin.
Hellitä jo. 10 kk ja vielä viitsit, vaikka sulla elämä on menossa hyvään suuntaan. No keskittyisit sitten siihen ton kaipaavan nyyhkykatkeruuden sijaan.
sanot että menetit "kaiken" myös luottamuksen ihmisiin, ja nyt kerrot että sulla on uusi ja parempi, jonka kanssa seksi on rentouttavaa. Siis häh? Katkeruuden kielellä ei kyllä lähe rehellistä tekstiä näemmä.
Ja mitä sen sun exän nyt pitäis pyytää anteeksi? Sitä että se lähti? Itse sanot että parempi oli että erositte.
Nykyaikana muovinen kansa ei enää hallitse kieltä eikä ymmärrä tunteitaan.
asian ydin oli se että Sinun pitää osata itse antaa itsellesi anteeksi. Kukaan muu ei voi sitä tehdä puolestasi. Me muut vain jatkamme elämäämme sinusta sen liioin välittämättä.
Anna anteeksi käytökseni sinua kohtaan ja se, että jätin sinut. Sinussa ei ollut pienintäkään syytä, eikä kai loppuviimeksi minussakaan. Kaikki sotku johtui siitä ettemme olleet sopivat luonteet toisillemme, vaikka kolmasti sitä "väkisinkin" yritettiin. Kai sitä jotenkin toivoi että se olisi natsannut. Mutta elämä päätti toisin. Eli molemmille on olemassa se sopivampi kumppani, jolloin ei enää jahkailla. Minä löysin omani. Ja tiedän että sinä tulet löytämään omasi, olet sellainen ihminen mistä vielä kilpaillaan.
Hidin hommat huonosti, sen myönnän, et olisi ansainnut sellaista sekoilua ja ilkeilyä mitä se loppuaikoina oli.
Kadun etten hoitanu asioita niin kuin olisi pitänyt. Ja kuin sä olisit ansainnut.
Anna anteeksi mulle ja kaikkea hyvää sulle jatkossa elämääsi.
Katsos.. kevät tulee...jää sulaaaaaaaaaaaaaaaaaa
ajattelin tehdä sulle palveluksen ja pyytää sitte anteeksi ku sitä olit täällä vailla, ja tossa sitte on suhtautuminen....taisit nauttia vaan marttyyrinosastas, onneksi häivyin....
sanomaan noin? Sinä olet hölmömpi kuin kukaan ymmärtääkään!!
mitäpä jo sinä kipittäisit sinne nurkkaan takasi itkeskelemään ja toivomaan " että se sun sairaus uusiutuisi ja joutusit kärsimään"....
kipitä sitten takasi kun olet aikuistunu hiukkasen.kiitos.