Hei, haluaisin apua seuraavanlaiseen "ongelmaan".
Tämä juttu liittyy kyllä palstan aiheeseen, mutta ei varsinaisesti kosketa minua.
Sain viikonloppuna tietää, että isälläni on suhde johonkin toiseen naiseen. Jotenkin olen jo pitemmän aikaa aavistanut sen, mutta nyt sain varmuuden asiasta kun tsekkasin salaa hänen tekstiviesit. Muutama vuosi takaperin hän jäi kiinni samalla tavalla ja se repi meidän koko perhettä.
En usko että muut tietävät tästä, enkä uskalla puhua vielä kellekkään. En asu enää vanhempien luona vaan toisella paikkakunnalla ja tapaamme toisiamme muutaman kuukauden välein.
jotenkin vaan tuntuu, että haluaisin kertoa äidille, jos jotain vakavampaa sattuu. En tiedä, haluaako isä pitää suhteen pelkkänä salasuhteena, vai aikooko hän joskus ottaa eron äidistäni tms.
Viestissä luki jossain kohti näin "luulin, että olin löytänyt vihdoin elämäntoverin" (isä kirjoittanut). Eikö tuo kerro jo aika paljon?
Vaikka asia ei sinänsä minulle kuulukaan, olen todella vihainen nyt isälle. En ymmärrä onko hänelle jotenkin uskomattoman vaikeaa olla pettämättä?
Kertokaa mitä tehdä. On tosi paha olla.
Tämä juttu liittyy kyllä palstan aiheeseen, mutta ei varsinaisesti kosketa minua.
Sain viikonloppuna tietää, että isälläni on suhde johonkin toiseen naiseen. Jotenkin olen jo pitemmän aikaa aavistanut sen, mutta nyt sain varmuuden asiasta kun tsekkasin salaa hänen tekstiviesit. Muutama vuosi takaperin hän jäi kiinni samalla tavalla ja se repi meidän koko perhettä.
En usko että muut tietävät tästä, enkä uskalla puhua vielä kellekkään. En asu enää vanhempien luona vaan toisella paikkakunnalla ja tapaamme toisiamme muutaman kuukauden välein.
jotenkin vaan tuntuu, että haluaisin kertoa äidille, jos jotain vakavampaa sattuu. En tiedä, haluaako isä pitää suhteen pelkkänä salasuhteena, vai aikooko hän joskus ottaa eron äidistäni tms.
Viestissä luki jossain kohti näin "luulin, että olin löytänyt vihdoin elämäntoverin" (isä kirjoittanut). Eikö tuo kerro jo aika paljon?
Vaikka asia ei sinänsä minulle kuulukaan, olen todella vihainen nyt isälle. En ymmärrä onko hänelle jotenkin uskomattoman vaikeaa olla pettämättä?
Kertokaa mitä tehdä. On tosi paha olla.
Vastaukset 3
Vanhimmat
vaikeaan tilanteeseen, ymmärrän täydellisesti pahan olon tunteesi. Tulet varmasti saamaan neuvoja laidasta laitaan ja lopulta joudut tekemään päätöksen kuitenkin yksin.
Minä kehottaisin sinua keskustelemaan asiasta isäsi kanssa. Katson tätä näkökulmaa äitinä ja vanhempieni tyttärenä, ja omalla kohdallani olisin äärettömän loukkaantunut, jos myöhemmin selviäisi että lapsi on tietoisesti pimittänyt näin tärkeän asian. Tokihan sen voi selittää sillä, että lapsi on halunnut säästää äitiään / perhettään tuskalta. Mutta onko eettisesti oikein salata asia?
Jos jätät kertomatta, voi äiti loukkaantua. Jos kerrot äidille itse, kärsii suhteesi isään. Minä näkisin, että keskustelisit isäsi kanssa, ja velvoittaisit häntä itseään kertomaan. Sanoisit hänelle, että ellei hän itse ota asiaa puheeksi, sinä joudut sen tekemään. Toivoa vain sopii, että isäsi kantaa vastuun teoistaan, etkä joutuisi pahaan välikäteen vanhempien välejä selvitellessä.
Jos vastaavaa on tapahtunut jo aiemminkin, niin ehkä äitisikin osaa jo lukea jotain merkkejä isäsi käytöksestä tai menoista, tai sitten ei.
Ymmärrän kyllä tunteesi isääsi kohtaan, koska itsekkin nuorena sain tietää molempien vanhempieni pettämisestä. Se tuntui tosi pahalle, mutta en koskaan maininnut asiasta kummallekkaan, koska mielestäni se ei kuulunut minulle.
Et kyllä hankkinut tietoa kovinkaan fiksulla tavalla. Kyllä pitäis kunnioittaa toisten yksityisyyttä sen verran, ettei tutkis kännykän tietoja.
Itse tunnet vanhempasi parhaiten ja ehkä osaat arvioida puuttumisesi seuraukset.
Mutta ehkä on syytä olla kertomatta, mistä tietosi sait.
mitä tekisin. kiitos kuitenkin katselukulman avartamisesta teille kahdelle, jotka viestiini vastasitte.
Minua helpotti jo ylipäätänsä kirjoittaminen tänne foorumille, että sain edes jotenkin purettua vihan, surun ja pahan olon tuntemuksen.
Nyt en ajattele asiaa koko ajan, mutta vähän väliä mietin, mitä tulisi tehdä. Ehkä kuitenkin olisi fiksuinta puhua ensin isäni kanssa ja sitten katsoa miten homma siitä etenee. En tiedä vielä.
Olen vieläkin ihan sekaisin että miten asiaan tulisi suhtautua ja mitä tulisi tehdä. Aika näyttää.
Kiitos teille kuitenkin. :)