menetin toisen lapseni, ja pakka meni sekaisin ja tuli ajateltua näitä perintöveroja sun muuta luonnollisesti , kun ei ole kuin yksi perillinen enää.
Itse olen kahdesta lapsesta vanhin ja perin puolet äitini omaisuudesta aikanaan.
(omakotitalo, meren ääreltä maata )
Äitini on testamentissään tehnyt ehdon joka suojaa minun ja veljenei osuudet jopa laillista puolisoiltamme , eli mikäli ero tulee perintörahat ei mene puoliksi)Ja miokäliu me menehdymme meidän perilliset perii hänet suoraan.
Nyt mietin itse kannattaako minun luoppua perinnöstä ja siirtääö se suoraan pojalleni.Miksi maksaa kahteen kertaan perintöveroa.Ensin äitini on maksanut veronsa , sitten minä maksan perintöveroa ja lopulta poikani.
Mutta asia tuli puheeksi niin yksi äiti oli valmiiksi myynnyt omistamánsa talon pojalleen missä myös itse asui.Poika menetyikin ennen äitiään, jolloin pojan vaimo hääti äidin talostaan joka jäi puille paljaille.
Millaisen sopimuksen tai testamentin minun kannattaa tehdä poikani hyväksi, säästääkseni eniten perintöveroja?
Poikani kanssahan voin tehdä laillisen sopimuksen, hänen kuoleman varalta.
Itse en mitään ihmeempiä tarvitse, ja ainoa ajatus on yrittää turvata poikani talous kun aikanaan kuitenkin muuttaa ja aloittaa oman elämän.
Toinen asia mitä olen miettinyt on lapsilisät.Mikäli lapsellani on oma tili jonne lapsilisät on kerätty vuosien saatossa pesämunaksi lapselle, ja lapsi kuolee täysiikäisenä, rahat katsotaan hänen omaisuudekseen.
Voinko minä joka olen käyttänyt lapsilisät elämiseen maksaa laillisesti vuosien saatossa käyttämäni rahat takaisin lapselleni?Tiedän että voin lahjoittaa määrätyn summan rahaa ilman lahjaveroa.Mutta voinko tallettaa lapseltani"lainaamat" lapsilisät ilman seuraamuksia?
Tarkoitus on tottakai suoraan sanottuna yrittää pitää rahat meillä eikä sysätä rahaa verottajalle joka jo kertaalleen on tienatuista rahoista veronsa saannut.
Muutenkin olen sitä mieltä että itse tulen antamaan paljon käyttörahaa kun poikani muuttaa , jotta jäljelle ei edes jää paljon verotettavaa omaisuutta.
Muitakin sijoitusvinkkejä kaivataan, mihin aikanai rahani sijoitan poikani hyväksi.
Miten te olette asianne hoitanut?
Asia ei yleensä ole maailman kivoin asia miettiä, mutta meillä isovanhemmatkin perui lahjoituksen lapsilleen koska yhdellä ei ollut varaa maksaa lahjaveroja, sitä en tiedä mitä aikanaan tapahtuu kun se väistämäöttä on edessä, pakkomyynti kai.Mutta se ei onneksi ole minun murheeni.
Vielä yksi asia.Adoptio ja nimille ottaminen on kai eri asia.Äitini ex-mies otti aikoinaan minut nimilleen.Onko minulla oikeus lakiosaan?Tosin asialla eiole väliä, kunhan olen miettinyt tätäkin asiaa.
Itse olen kahdesta lapsesta vanhin ja perin puolet äitini omaisuudesta aikanaan.
(omakotitalo, meren ääreltä maata )
Äitini on testamentissään tehnyt ehdon joka suojaa minun ja veljenei osuudet jopa laillista puolisoiltamme , eli mikäli ero tulee perintörahat ei mene puoliksi)Ja miokäliu me menehdymme meidän perilliset perii hänet suoraan.
Nyt mietin itse kannattaako minun luoppua perinnöstä ja siirtääö se suoraan pojalleni.Miksi maksaa kahteen kertaan perintöveroa.Ensin äitini on maksanut veronsa , sitten minä maksan perintöveroa ja lopulta poikani.
Mutta asia tuli puheeksi niin yksi äiti oli valmiiksi myynnyt omistamánsa talon pojalleen missä myös itse asui.Poika menetyikin ennen äitiään, jolloin pojan vaimo hääti äidin talostaan joka jäi puille paljaille.
Millaisen sopimuksen tai testamentin minun kannattaa tehdä poikani hyväksi, säästääkseni eniten perintöveroja?
Poikani kanssahan voin tehdä laillisen sopimuksen, hänen kuoleman varalta.
Itse en mitään ihmeempiä tarvitse, ja ainoa ajatus on yrittää turvata poikani talous kun aikanaan kuitenkin muuttaa ja aloittaa oman elämän.
Toinen asia mitä olen miettinyt on lapsilisät.Mikäli lapsellani on oma tili jonne lapsilisät on kerätty vuosien saatossa pesämunaksi lapselle, ja lapsi kuolee täysiikäisenä, rahat katsotaan hänen omaisuudekseen.
Voinko minä joka olen käyttänyt lapsilisät elämiseen maksaa laillisesti vuosien saatossa käyttämäni rahat takaisin lapselleni?Tiedän että voin lahjoittaa määrätyn summan rahaa ilman lahjaveroa.Mutta voinko tallettaa lapseltani"lainaamat" lapsilisät ilman seuraamuksia?
Tarkoitus on tottakai suoraan sanottuna yrittää pitää rahat meillä eikä sysätä rahaa verottajalle joka jo kertaalleen on tienatuista rahoista veronsa saannut.
Muutenkin olen sitä mieltä että itse tulen antamaan paljon käyttörahaa kun poikani muuttaa , jotta jäljelle ei edes jää paljon verotettavaa omaisuutta.
Muitakin sijoitusvinkkejä kaivataan, mihin aikanai rahani sijoitan poikani hyväksi.
Miten te olette asianne hoitanut?
Asia ei yleensä ole maailman kivoin asia miettiä, mutta meillä isovanhemmatkin perui lahjoituksen lapsilleen koska yhdellä ei ollut varaa maksaa lahjaveroja, sitä en tiedä mitä aikanaan tapahtuu kun se väistämäöttä on edessä, pakkomyynti kai.Mutta se ei onneksi ole minun murheeni.
Vielä yksi asia.Adoptio ja nimille ottaminen on kai eri asia.Äitini ex-mies otti aikoinaan minut nimilleen.Onko minulla oikeus lakiosaan?Tosin asialla eiole väliä, kunhan olen miettinyt tätäkin asiaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itse tein testamentin, jossa rajaan lapsieni puolisot pois omaisuudestani, avioeron tai lasteni kuoleman varalta.Puoliso sitten saa kuolinpesältä tasinkoa, mikäli olin varakkaampi kuollessani kuin hän.Jos hän onkin varakkaampi, ei hänen tarvitse luovuttaa kuolinpesälle tasinkoa.Muut puolison sukulaiset rajasin testamentilla ulos perinnöstä.Näin lapset harmi kyllä joutuvat maksamaan perintöveroa.Toivon kuitenkin eläväni niin kauan, että laki muuttuu ja äänestinkin kokoomusta, koska kannattavat perintöveron poistoa kokonaan.Se ei ollut alkuperäinen puolueeni mutta tämän vuoksi siitä nyt tuli puolueeni.
Kuitenkin aion lahjoittaa lapsilleni sen, oliko se nyt 3399 euroa kolmen vuoden välein, jotta ei mene lahjaveroa, se yksi euro pitää olla alle.Aion tehdä sitä pitkän kaavan mukaan, toivottavasti elän niin kauan, että se onnistuu.Lopulta voi käydä niin, että mitään perittävää ei testamentilla enää jää ja ovat välttäneet sekä perintö-, että lahjaveron.Puolisoni kanssa olemme sopineet, että jos toinen sairastuu vakavasti, kaikki rahat siirretään terveen puolison tilille, varakkaamman puolisonhan ei tarvitse luovuttaa tasinkoa kuolinpesään ja esitimme perillisimme toiveen, että kuolinpesä jaettaisiin vasta molempien kuoleman jälkeen, jolloin perintövero menisi vasta silloin ja toivottavasti koko HIRVEÄÄ perintöveroa ei enää ole olemassakaan silloin.
"että kuolinpesä jaettaisiin vasta molempien kuoleman jälkeen, jolloin perintövero menisi vasta silloin"
Kyllä se valitettavasti niin on että jakamattomastakin kuolinpesästä joutuu maksamaan perintöveron jos perii yli 3400€
Ensiksi. Mieheni peri tädiltään omaisuutta, josta olisi joutunut maksamaan verot, mutta puhuttuaan tämän tädin kanssa, että hän halutessaan siirtäisi sen suoraan lapsillemme, niin näin tehtiin. Ja, juuri verojen tähden.
Parivuotta sitten kuoli veljeni autokolarissa, joka omisti meidän lapsuuskodin. Aikoinaan luovutimme sen hänelle nimellishintaan. ns. isän taholta sukupolvivaihdossa, koska me toiset sisarukset olimme maailmalla ja veljeni pystyi hoitamaan maatilan.
Heti minä luovuin perinnöstä lasteni (2)hyväksi. Toinen veljeni myös tyttärensä hyväksi. Sitten jäi siskoni, jolla ei ole perillisiä ja katkerasti maksoi suuret perintöverot.
Nythän olikin muuttunut tämä maatila suureksi arvoltaan rantojensa vuoksi. Tosin, onhan niitä rantoja, mutta kun ei ole kaavoitusta, eikä aikomustakaan myydä niitä. Paikka on mitä ihanteellisin hiljentymis paikka. Harmi vain, että veljeni tyttö hevosineen hallitsee nyt sitä sellaisin ottein, että ei ole menemistä sinne.
Tietenkin siksi, että toiset perilliset eivät voi asuttaa sitä ja se menisi kylmilleen.
Nyt minullakin on suuri ongelma. Puolisoni sairastaa parantumatonta syöpää. Sain kuulla siitä eilen. Meillä on Pohj.Espoossa 3000n2 tontti, jossa tiilitalo. Harmi, että 43-v ja 28 pv. jälkeen muutin sieltä pois. Eroa meillä ei ole, mutta nyt pitäisikin suunnitella yhdessä, miten teemme tämän omaisuuden kanssa.
Itse en muuta enää Espooseen. Lapsista toinen asuu ulkomailla ilman perillisiä. Toinen on vakiintunut 140 km päähän myös omaan kotiin ja hänellä on kaksi lasta.
Nyt pitäisikin miettiä, myydäänkö Espoon kiinteistö. Lahjoitetaanko se perillisille mahdollisimman moneen osaan, tehden siitä vaikka kiinteistöyhtiön.
Kuoleman jälkeen voi vain luopua perinnöstään lastensa hyväksi ilman mitään ehtoja tai vaatimuksia. Mitään esim. käyttöoikeutta t.m.s. ei voi enää tehdä, mutta eläessään voi myös tehdä ns. rasitteen omasta käyttöoikeudestaan.
Kirjoitan nyt kuin asiantuntija, mutta jos joku sattuisi lukemaan tämän, joka asia tuntee paremmin, niin olisin kiitollinen jos tätä oikaistaan ja neuvotaan paremmin.
Säästät tietysti paljon rahaa, jos luovut perinnöstäsi ja siirrät sen lapsellesi.Silloin et saa ottaa kuolinpesästä yksittäistäkään esinettä, koska se katsotaan perintöön kajoamiseksi.Vuosittain pitää tehdä ilmoitus maistraattiin.Mieti kuitenkin sitä, onko 18-vuotias valmis vastaamaan perinnöstä vai hassaako sen? Itse en tästä pelosta johtuen luopunut perinnöstäni.
Lapsilisät eivät ole alkujaankaan tarkoitettu lapselle, vaan vanhemmalle joka on käyttänyt ne lapsensa hyvinvoinnin turvaamiseen, kuten ruokaan, vaatteisiin yms.joten sinun ei pidä maksaa mitään takaisin.Jotkut tietenkin ovat niin varakkaita, että säästävät ne lapsilleen tai lapset saavat käyttää ne mutta se on vanhempien päätös.Lapsilisät ovat tarkoitettu vanhemmille.Jos lapsella on tili, saa hän sen 18v päivänään omistukseensa, jos muuta sopimusta ei ole tehty.
Suomessa voi rikastua vain kolmella tavalla, onnistuneilla osakekaupoilla, perimällä tai naimalla varakkaan puolison.Varmin tapa on avata lapsen 15v päivänä hänelle arvo-osuustili osakkeita varten ja hankkia niitä pitkäjänteisesti.Se pitää aloittaa nuorena.
Isäni oli otettu nimille, ei adoptoitu ja hän ainakin peri aikoinaan, en tiedä oliko se vain velipuolten- ja -sisarten sopimuksen ansiota vai lain mukaan kuuluva osuus.
jos luovun perinnöstä ja siirrään sen suoraan lapselleni.Voinko laittaa ehtoja ettei saa käyttää rahoja kun vasta 25 vuotiaana esim.tai pitääkö isovanhemman tehdä tämä ehto?