Olen tullut tässä jokin aika sitten jätetyksi ja olen asian johdosta edelleen surullinen. Ei ollutkaan kauhean mukavaa kun tänään tapasin kavereitani, jotka asiasta tietävät. Keskustelu koski miltei koko ajan heidän osaltaan heidän parisuhteitaan...: "mies sitä ja mies tätä...blaa blaa"
Olen toki tyytyväinen, jos ovat onnellisia miestensä kanssa, mutta pakkoko sitä on jauhaa silloinkin kun olen paikalla?? Itselläni kun ei ole oikein mitään sanottavaa aiheeseen. Olen ehkä turhan herkkä, mutta miltei aloin kyseisessä tilanteessa itkemään. Keskustelu nimittäin oikein muistutti minua omasta tilanteestani.
En tiedä, kannattaako minun tavata näitä ihmisiä ennen kuin olen varmasti päässyt yli suhteeni loppumisesta. Ylipäätään hyvät naiset, miettikää kenelle hehkutatte parisuhdettanne! Voitte olla joku päivä itse siinä jätetyn asemassa.
Olen toki tyytyväinen, jos ovat onnellisia miestensä kanssa, mutta pakkoko sitä on jauhaa silloinkin kun olen paikalla?? Itselläni kun ei ole oikein mitään sanottavaa aiheeseen. Olen ehkä turhan herkkä, mutta miltei aloin kyseisessä tilanteessa itkemään. Keskustelu nimittäin oikein muistutti minua omasta tilanteestani.
En tiedä, kannattaako minun tavata näitä ihmisiä ennen kuin olen varmasti päässyt yli suhteeni loppumisesta. Ylipäätään hyvät naiset, miettikää kenelle hehkutatte parisuhdettanne! Voitte olla joku päivä itse siinä jätetyn asemassa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minusta tuntuisi pahalta jos toisten pitäisi
elää minun elämäntilanteeni mukaan.
Nyt kun on jätetty niin hys ei onnen hehkutuksia pliis.
Aina joku on jätetty. Aina joku on kuollut ja aina
jollakin on erilainen tilanne.
Sinua kasvattaa tälläiset tilanteet.
Ei itkemisessä ole pahaa.
Se on hyvä jos näytät tunteesi ja kerrot ne.
Mutta joskus jos osaat iloita toisten onnesta niin
se on vielä hienompaa siitäkin huolimatta että
itseen sattuu.
Rohkeasti vaan mukaan tai jos tuntuu siltä niin
sinä voit pysyä etäämmällä.
inun parantumistasi edesauttaa elämän jatkuminen ei se
jos kaikki muutkin pysähtyvät samaan aikaan.
ovat kaverisi. Seuraavan kerran voisit sanoa heille, ettei nyt pysty kuuntelemaan. On kohtuutonta, jos siitä loukkaantuvat. Toisaalta, elämä jatkuu eikä kaikkien tarvitse rypeä jos sinä ryvet. Mutta hienotunteisuutta ja empatiaa, niitä täällä kaivataan.... Niitä voi myös pyytää jos ei muuten heru.
Jotkut ihmiset eivät vain kerta kaikkiaan ymmärrä, että koskaan ei saa lyödä lyötyä!
Alkavat selittämään jätetyille omista suhteistaan, niinkuin myös masentuneelle huudetaan että "Ota itseesi niskasta kiinni!!!"
Eikä ymmärretä että joskus se suu olisi harvinaisen hyvä pitää supussa, mutta kyllä se heille kostautuu, kun myöhemmin huomaavat olevansa itse samassa jamassa, eikä kukaan kuuntelekkaan.