olen elänyt 7vuotta tämänhetkisessä suhteessa ja nyt alkaa raja tulemaan vastaan. perheessämme on 9v tyttö, jolle olen isäpuoli ja sitten meillä on vuodenikäinen yhteinen tyttö. tämä vanhempi jolle olen isäpuoli on kulkenut mukana jo 7vuotta, mutta minulla ei ole häneen minkäänlaista kontaktia vaan hän pitää minua lähes pilkkanaan niin kuin myös äitiään. erityisesti tytön käytös on häikäilemätöntä äitiä kohtaan ei mitään kunnioitusta, esim ruokaa haukutaan,kiroillaan, sääntöjä ei uskota, valehdellaan, joka päivä jotain riitaa. Tuntuu että lapseen ei saa mitään kunnioitusta. Pahalta katsoa sivusta kun itse ei pysty vaikuttamaan asiaan. jos puutun asioihin niin äiti puolustaa tytärtään ja siitä tulee riita! Tuntuu pahalta jättää meidän pienempi lapsi ja suhde kun perhe elämä ei toimi. olemme käynneet lapsipsykologilla käyttäytymisentakia, mutta äiti ei neuvoja ota oikein tosissaan. YRITÄNKÖ VAI JÄTÄNKÖ? Lapseeni tulen pitämään aina yhteyttä!!
lapsi tuntuu rikkovan
suhteen!
41392
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Odota vielä muutama vuosi. Kun oma lapsesi on hieman vanhempi, aloita hänen kanssaa uusi elämä. Äiti kuulostaa sellaiselta, että hänestä ei ole vanhemmaksi.
tytölle isäpuoli? Lapsihan on ollut vain parivuotias kun aloitte olemaan yhdessä eli tuo tyttöhän pitäisi olla kuin oma sinulle..ja sinä olet sitä myös sen pienen lapsuuden ajan kasvattanut.
oletko järjestänyt tytärpuolesi kanssa mitään yhteisiä puuhia ja keskustellut yhdessä äidin kanssa kasvatusongelmista? Sinun pitäisi olla aikuinen ja sinullakin on parisuhteeseen tullessasi vastuu tuosta tytön kasvatuksesta ja läheisyydestä..
Jos jätät lapsesi sekä tytärpuolesi että tyttösi ...tulee vuorostaan sinun tytölle sama tilanne kuin vanhemmalle lapsellenne eli sen tuleva isäpuoli ei ehkä piittaakaan hänestä ja haluaa oman ja tilanne toistuu.
Lapsien ei pitäisi kärsiä aikuisten huonoista suhteista(kommunikoimattomuudesta) ja jos parisuhteessa on ennestään lapsi siitä on otettava vastuu myös..
Perhesuhteet ovat usein monimutkaisia eivätkä vaihtamalla parane, vaikka niin on moni taipuvainen ajattelemaan, joten siirtonsakin kannattaa aloittaa harkitusti. Mutta edetä siinä minkä aloittaa.
Jos rakastat tytärtäsi ja vaimoasi, niin tottahan toki yrität pärjätä hankalan tytönkin kanssa. Koeta jotakin uutta juttua hänen ja koko perheen suhteen. Pitäkää rakentava aivoriihi siitä, miksi iso tyttö kehtaa olla perheessänne niin hankala että haluaa vahingoittaa ja hajoittaa koko perheen. Ottakaa vaikka sosiaalityöntekijä tai luotettava sukulainen avuksi, puolueettomaksi tuomariksi. Lapsen on usein vaikea ymmärtää miten hankalaksi hän voi perhe-elämän tehdä, jos hänellä itsellään on käytöshäiriö tai muuta tunne-elämän häiriintyneisyyttä. Voitte vaikka koettaa hakea tytölle apua jos tuntuu siltä. Keskustelkaa avoimesti mitä voitte asian eteen oikeasti tehdä, mutta ero ei mielestäni ole paras ratkaisu. Se on mielestäni pelkuruutta ja eritoten vastuuden pakenemista, vaikka en olekaan kaiken kokeneena tässä paras neuvomaan. Sellaisia ihmisiä on muutenkin tarpeeksi tässä maailmassa, jotka eivät jaksa välittää, jos tilanne muodostuu omasta näkökulmasta hankalaksi. Kysymys siis kuuluukin, välitätkö kantaa oman vastuusi ja haluatko olla vaimosi mies?
..Tosiaankin ulkopuolista apua olette jo yrittäneetkin saada, luin jutun vielä.
- Eli jos et voi lapsen äidin vuoksi laittaa tätä aisoihin, kannattaa juuri tähän puuttua. Teidän täytyy kasvatuksessa ja sen linjaamisessa vetää yhtä köyttä jotta voitte asua onnellisina ja tyytyväisinä saman katon alla. Teidän täytyy siis alkaa ymmärtämään toistenne tarkoituksia. Ehkä olet se tiedostavampi osapuoli ja siksi ajattelet näin. Koeta saada tämä tiedostaminen hyvällä tavalla aikaan myös vaimossasi. Juuri siinä voisi joku ulkopuolinen vielä saada hänen silmänsä avautumaan. Yrittänyttä ei laiteta. Ja sellaisesta tytöstä itse olen mieltä, että toden totta hänet täytyisi teidän saada aisoihin, ennenkuin murrosikä ja todelliset vaikeudet alkavat. Voimia.