Olen todella pulassa! En tiedä mitä tehdä?
Olen seurustellut vuoden miehen kanssa, jonka äiti on alusta asti häirinnyt suhdettamme. Poika puhuu äidistää aamulla ensimmäiseksi ja illalla viimeiseksi. Lisäksi viikosta toiseen jatkuva itkeminen äidin takia on jo arkipäivää. Olen rukoillut ettei mies pakottaisi minua tapaamaan äitiään, joka käyttäytyy hyvin omistavasti poikaansa (60v) kohtaan. Äiti kiusaa poikaansa tekstareilla, joissa jatkuvasti vaatii poikaansa jättämään minut. Jos ei kuulemma jätä, niin pojalla ei ole hänen luokseen menemistä.
Toissapäivänä poika vakuutteli, että tekee selväksi äidilleen ettei hän saa sekaantua suhteeseemme. Oli kovinkin päättäväinen. Tämän päätöksen poika teki sen jälkeen, kun oli täysin hysteerisenä tullut luokseni äitinsä takia.
Maanantaina äiti sitten taas kiristi poikaansa, ja eilen poika sitten olikin kylmä kuin kivi minua kohtaan. Tänä aamuna sanoi, ettei tunne mitään minua kohtaan. Minä siinä itkemään ja sovittelemaan, mutta mies vain sanoi että äiti on tärkeämpi. Ensin täytyy saada äiti rahalliseksi, ja aikoikin sitten lähteä äidin luokse puhumaan meidän suhteestamme. Minä siihen hölmönä kysymään, että eikös nämä meidän asiat pidä selvittää meidän kesken. Miksi sinä menet äidin kanssa näitä meidän asioita selvittelemään?
Poika alkoi itkeä. Oli taas täysin poissaoleva. Haroi hiuksiaan ja tuijotti lattiaan. Hoki vain ettei voi minulle mitään antaa. Vaimovainaa oli niin hyvä! Äitikin oli kuulemma niin sanonut..Ja vaimovainaan hyvyys oli sitä, että hän oli kehitysvammainen, sokea ja puoliksi kuuro! Voi kuinka onneton olen..Kadun, että tuosta pojasta pidin huolta vuoden. Pesin, laitoin ruokaa, lohdutin..ja kaiken lisäksi poika asui luonani. Siivosin kuolinpesää ja itkin..Miksi??
Lopulta sain vain kylmästi silmilleni: En tunne sinua kohtaan mitään. Kiitos kaikesta. Hyvästi!
Olisi hyvä jos jojku teistä sanoisi tähän tilanteeseen jotain.
Olen seurustellut vuoden miehen kanssa, jonka äiti on alusta asti häirinnyt suhdettamme. Poika puhuu äidistää aamulla ensimmäiseksi ja illalla viimeiseksi. Lisäksi viikosta toiseen jatkuva itkeminen äidin takia on jo arkipäivää. Olen rukoillut ettei mies pakottaisi minua tapaamaan äitiään, joka käyttäytyy hyvin omistavasti poikaansa (60v) kohtaan. Äiti kiusaa poikaansa tekstareilla, joissa jatkuvasti vaatii poikaansa jättämään minut. Jos ei kuulemma jätä, niin pojalla ei ole hänen luokseen menemistä.
Toissapäivänä poika vakuutteli, että tekee selväksi äidilleen ettei hän saa sekaantua suhteeseemme. Oli kovinkin päättäväinen. Tämän päätöksen poika teki sen jälkeen, kun oli täysin hysteerisenä tullut luokseni äitinsä takia.
Maanantaina äiti sitten taas kiristi poikaansa, ja eilen poika sitten olikin kylmä kuin kivi minua kohtaan. Tänä aamuna sanoi, ettei tunne mitään minua kohtaan. Minä siinä itkemään ja sovittelemaan, mutta mies vain sanoi että äiti on tärkeämpi. Ensin täytyy saada äiti rahalliseksi, ja aikoikin sitten lähteä äidin luokse puhumaan meidän suhteestamme. Minä siihen hölmönä kysymään, että eikös nämä meidän asiat pidä selvittää meidän kesken. Miksi sinä menet äidin kanssa näitä meidän asioita selvittelemään?
Poika alkoi itkeä. Oli taas täysin poissaoleva. Haroi hiuksiaan ja tuijotti lattiaan. Hoki vain ettei voi minulle mitään antaa. Vaimovainaa oli niin hyvä! Äitikin oli kuulemma niin sanonut..Ja vaimovainaan hyvyys oli sitä, että hän oli kehitysvammainen, sokea ja puoliksi kuuro! Voi kuinka onneton olen..Kadun, että tuosta pojasta pidin huolta vuoden. Pesin, laitoin ruokaa, lohdutin..ja kaiken lisäksi poika asui luonani. Siivosin kuolinpesää ja itkin..Miksi??
Lopulta sain vain kylmästi silmilleni: En tunne sinua kohtaan mitään. Kiitos kaikesta. Hyvästi!
Olisi hyvä jos jojku teistä sanoisi tähän tilanteeseen jotain.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Täytyy kyllä ihmetellä, että olet tuollaista jaksanut katsella. En katselisi.
koska, seurustelet vuoden miehen kanssa!
Moni mies kulkee äitinsä talutusnuorassa, ja on silloin kelpaamaton liittymään parisuhteeseen, koska on jo suhteessa - äitiinsä. Tämä side on katkaistava, ja siihen pystyy vain mies itse. Jos se on jäänyt tekemättä, sanoo nainen vain hyvästi ja perään ei katsettakaan.
vaikuttaa tosi ihmeelliseltä.Eihän elämäänsä voi uhrata toisen takia.Miksi et voi etsiä jotain muuta?Mielestäni miehen niinkuin naisenkin on pystyttävä valitsemaan oma partnerinsa etu tilalle.Suhteellanne ei jokatapauksessa ole mitään tulevaisuutta.Epäilen kumminkin vähän kertomuksesi todenperäisyyttä.
Olen kirjoittanut juuri niinkuin mies käyttäytyy. Minä olen jopa tästä ensishokista selvittyäni alkanut ymmärtää, että mies on todella henkisesti sairas.
Mies varmasti piti sinusta, mutta äitinsä onnistui pilaamaan hänen tunteensa sinua kohtaan. Kunpa olisit saanut hänen äitinsä kanssa vaikka puhuttua, olisit kysynyt miksi hän niin oli sinua vastaan? Miehellä oli varmasti kurjaa olla tuossa tilanteessa, hän on liikaa äitinsä pauloissa mutta ei osaa irrottautua siitä; tuota kenties kestänyt hänen koko elämänsä.
Mies ehkä piti minusta, mutta kun äiti päätti ettei poika saa pitää minusta, niin ne tunteetkin sitten oli vaan pakko haudata..luulisin. Niin vuolaasti poika itki erotessamme, että ehkäpä hän todellakin suri tapahtunutta aidosti.
Mutta vielä selvyyden vuoksi, minä en voinut sietää pojan äitiä. Hän puhui taukoamatta esim. 6 tuntia ITSESTÄÄN. Hän oli täynnä itseään, eikä koskaan kuunnellut ketään muita. Tyypillinen narsistinen persoona, jonka kanssa en halunnut olla missään tekemisissä. Lopultahan minä ne välit rikoin, koska poika käski äitinsä minun ja pojan väliseen puheluun. Loukkaannuin siitä verisesti, joten laitoin pojan äidille muutamia totuudellisia mutta rakkaudettomia viestejä. Mainitsin mm. sen, että ei kannata olla niin ylpeä perheestään, kun kaikki lapset ovat henkisesti sairaita (2 skitsofreenikkoa ja tämä kolmaskin ajoittain hyvin psykoottinen). Edelleen tuli muistutettua siitä, että kun omaa erinomaisuuttaan äitinä ylistää, niin muistaa sitten senkin että lapset ovat olleet huostaanotettuina monta vuotta, koska äiti ei pystynyt heistä huolehtimaan. Ja edelleen laitoin erittäin ikävän viestin, jossa nimitin naista huoraksi. Eli kyllähän tällä näytöllä kuka tahansa nainen alkaa toista vihaamaan. Tässä on vaan se ero, etten olisi koskaan noita viestejä laittanut, jos äiti ja poika eivät olisi minulle ensin viestitelleet ja haukkuneet.