Onkos taalla ketaan kenella on tai on ollut suhde lattarimieheen/naiseen? kiinnostaisi kuulla muidenkin tarinoita..
Itse asun talla hetkella etela-amerikassa ja olemme seurustelleen vasta puoli vuotta. Mies on ihana,kunnollinen,hella,luotettava,erittain hyva koulutus, hyva vakituinen tyopaikka suomalaisessa firmassa ja hyva tanssimaan ja pitaa tanssimisesta jne. Kaikkea oikeastaan mita olen aina toivonut mieheltani.
Mutta han on myos tammoinen perinteinen lattari, siis aina myohassa (mita inhoan), hirvean mustasukkainen, omistushaluinen seka sitoutuva. en tieda kestanko tallaista. Olen kuitenkin niini suomalainen, itsenainen, minulla on halu tehda ja menna minne haluan.
Pelkaan etta mustasukkaisuus joskus muuttuu aivan liian pahaksi. ja han muuttuu liian omistavaiseksi. en tieda miksi olen aina pelannyt tata jokaisessa suhteessa. mutta nyt viella enemman silla latinothan ovat yleensa aina hyvin omistavia, mustasukkaisia jne.
Han on jo kosinut minua ja puhuttu ollaan avioliitosta mutta en mina ole viella valmis moiseen. Olemme tunteneet vasta puoli vuotta. Han on ihan umpirakastunut minuun.. en tieda vaan onko omat tunteeni samoilla linjoilla.
Meilla on kivaa yhdessa, nautitaan toistemme seurasta,seksi uskomatonta, nukun hyvin hanen kanssaan jne. Mutta eihan tama kaikki riita..
olen nyt vaikea valinnan edessa, palatako yksin suomeen kesalla, vai tulenko takaisin loman jalkeen? vai ottaa hanet mukaan jos palaan suomeen.
Toisaalta hanella on unelma tyopaikka taalla, perhe, ystavat ja kaikki. Ja sitten taas mulla ei mitaan. tama varjostaa suhdettamme.
uskonto kysymyskin vaivaa minua, kuulun itse kirkkoon mutta en ole mikaan himouskovainen en esim.ikina kay kirkossa,rukoile tai mitaan. Han taas on katolilainen, han perheensa on hyvin uskovaista. tuntuu etta en kuullu tassa asiassa joukkoon...
en tieda pitaisiko jatkaa vai luovuttaa. Mina todella haluaisin viettaa elamani hanen kanssaa mutta pelko on koko ajan perseen alla..
on varmasti monikulttuurisia pareja ymparimaailmaa kenella on samanlaisia juttuja mielessa ja on tuntenu sanoin. Toisaalta rakastan latinoiden huolenpitoa, omistavaisuutta, rakastavaisuutta jne mutta toisaalta se ahdistaa niin perkeleesti kun se on niin erilaista kun on minulla aikaisemmin ollut.
mutta varmasti siihen tottuu...
Itse asun talla hetkella etela-amerikassa ja olemme seurustelleen vasta puoli vuotta. Mies on ihana,kunnollinen,hella,luotettava,erittain hyva koulutus, hyva vakituinen tyopaikka suomalaisessa firmassa ja hyva tanssimaan ja pitaa tanssimisesta jne. Kaikkea oikeastaan mita olen aina toivonut mieheltani.
Mutta han on myos tammoinen perinteinen lattari, siis aina myohassa (mita inhoan), hirvean mustasukkainen, omistushaluinen seka sitoutuva. en tieda kestanko tallaista. Olen kuitenkin niini suomalainen, itsenainen, minulla on halu tehda ja menna minne haluan.
Pelkaan etta mustasukkaisuus joskus muuttuu aivan liian pahaksi. ja han muuttuu liian omistavaiseksi. en tieda miksi olen aina pelannyt tata jokaisessa suhteessa. mutta nyt viella enemman silla latinothan ovat yleensa aina hyvin omistavia, mustasukkaisia jne.
Han on jo kosinut minua ja puhuttu ollaan avioliitosta mutta en mina ole viella valmis moiseen. Olemme tunteneet vasta puoli vuotta. Han on ihan umpirakastunut minuun.. en tieda vaan onko omat tunteeni samoilla linjoilla.
Meilla on kivaa yhdessa, nautitaan toistemme seurasta,seksi uskomatonta, nukun hyvin hanen kanssaan jne. Mutta eihan tama kaikki riita..
olen nyt vaikea valinnan edessa, palatako yksin suomeen kesalla, vai tulenko takaisin loman jalkeen? vai ottaa hanet mukaan jos palaan suomeen.
Toisaalta hanella on unelma tyopaikka taalla, perhe, ystavat ja kaikki. Ja sitten taas mulla ei mitaan. tama varjostaa suhdettamme.
uskonto kysymyskin vaivaa minua, kuulun itse kirkkoon mutta en ole mikaan himouskovainen en esim.ikina kay kirkossa,rukoile tai mitaan. Han taas on katolilainen, han perheensa on hyvin uskovaista. tuntuu etta en kuullu tassa asiassa joukkoon...
en tieda pitaisiko jatkaa vai luovuttaa. Mina todella haluaisin viettaa elamani hanen kanssaa mutta pelko on koko ajan perseen alla..
on varmasti monikulttuurisia pareja ymparimaailmaa kenella on samanlaisia juttuja mielessa ja on tuntenu sanoin. Toisaalta rakastan latinoiden huolenpitoa, omistavaisuutta, rakastavaisuutta jne mutta toisaalta se ahdistaa niin perkeleesti kun se on niin erilaista kun on minulla aikaisemmin ollut.
mutta varmasti siihen tottuu...
Vastaukset 7
Vanhimmat
puhuisit miehen kanssa kaikki asiat suoraan? Kerrot mitä ajattelet ja miltä sinusta tuntuu. Kattelet ihan rauhassa miten teillä lähtee sujumaan. Vaikka palaisitkin takaisin niin pääsehään sieltä pois jos alkaa liikaa ahdistamaan.
Onnea teille! JA hyvää jatkoa!
Kuulostaa tutulta. Intohimoistahan tama touhu on, mutta se mustasukkaisuus. Aika-ajoin on ihan hirvee rumba menossa kun on muka tuijotettu muita naisia...
Onneksi olen MIES. Taalla nimittain mies on viela mies, kunhan sen vaan itse tajuaa. En edes osaa kuvitella kuinka helvetillinen onkaan ulkomaalaisen naisen asema taalla...
Uskonnosta ei kannata olla huolissaan, silla useimmille se on vaan pelkkaa pintakiiltoa. Tosin ei sita sovi pahemmin arvostellakaan, eli jata sikseen.
Mietit etta viedako mies Suomeen ja sanoisin ettei kannata. Nama etela-Ameriikan otukset eivat oikein menesty siella Suomen karuissa oloissa ja tama koskee niin ihmisia, elaimia kuin kasvejakin. Jata tanne kasvamaan.
Sen verran viela suhteista lattareihin, mikali mustasukkaisuus ei parane keskustelemalla niin ei se siita parane koskaan. Mieti sita....
Minulla on Suomessa kuubalainen vaimo ja ihan hyvin ollaan pärjätty, mutta on totta se mitä edellä oleva kirjoitti. Ei ole helppoa. Jotkut sopeutuvat paremmin kuin toiset. Tiedän tapauksen, että suomalainen nainen meni kolumbialaisen miehen kanssa naimisiin Kolumbiassa ja muuttivat Suomeen. Mies viihtyi kaksi viikkoa ja sitten palasi takaisin. Se liitto oli mennyttä.
Koska suku on heille niin tärkeä, muutto muualla on todella vaikea. Hyvä kun ovat olleet erossa yhtään päivää. Olen saanut sellaise vaikutelman, että lattarimiehet ovat äidin helmoissa pitkään.
Joko jooeijooei totut noihin kulttuurieroihin tai sitten et. Minuakin kalvaa toi hitaus, mutta siihen alkaa tottumaan. Lattarimiehellä vielä on toi kaksinaismoraali. Oma vaimo ei saa katsoa ketään, mutta hän voi olla monen naisen kanssa.
Sinä teet ratkaisusi ja päätät mikä painaa vaa'assa eniten. Voitte muuttaa vähäksi aikaa Suomeen ja katsoa miten täällä menee. Miehesi voi paljastua hyvinkin erilaiseksi. Voit jäädä asumaan sinne ja luoda uuden ystäväpiirin ja elämän. Mutta jos et pysty hyväksymään miestäsi millainen hän on, niin silloin jutustanne ei tule mitään. Muista että toista ihmistä ei voi muuttaa, mutta hiomisessa naiset ovat mestareita.
"en tieda pitaisiko jatkaa vai luovuttaa. Mina todella haluaisin viettaa elamani hanen kanssaa mutta pelko on koko ajan perseen alla.. "
Mitä pelkäät? Miehen menettämistä vai tämän mustasukkaisuutta? Jos pelkäät miehen reaktiota suhteen kariutumiseen tai jotain muuta vastaavaa, kannattaa todella, todella miettiä kahdesti.
Vaikka lattarit (stereotypisesti) ovatkin mustasukkaisia ja omistushaluisia, ei ole sanottua, että jos mies on hyvin omistushaluinen, se johtuu vain siitä että "no se tulee maasta X". Monesti sitä piiloutuu kulttuurierojen taakse, eikä näe toisen piirteitä yksilön ominaisuuksina, ja siten hyväksyy asioita, joita oikeasti ei pitäisi hyväksyä. Joka tapauksessa siitä kannattaa puhua. Selittää, mitä itsenäisyytesi merkitsee sinulle jne.
heipsan.mul on ollut lattari miesystävä useamman vuoden.myöhästely on normaalia heille,kuin myös mustasukkaisuus.itse "kasvatin"hänet suomes suomenkulttuuriin,ennen kuin lähdin reissaamaan hänen kanssaan maailmalle.oli paljon parempi vääntää ne kulttuuriväännöt suomes jos tosiaan on naisilla samat oikeudet kun miehil.asuttiin suomes yhdes n.4vuotta.paljon on koettu ja nähty.nyt asumme etelä-ameriikas myös.ikävä kyllä lattarikulttuuris on piirteitä että nainen hoivaa kotona lapsia ja mies laukkoo baareis ja maksullisis naisis.sellaseen pojat vaa kasvatetaan.meillä on vieläkin vääntöö siitä joskus,kun minä kuljen tosiaan miten haluan.nyt tääl etelä-amerikas mieheni mustasukkaisuus on vähän pulpahdellut pintaan uudestaan,eli suomalaisuus koulutus on vielkin kesken.mut tosi on et yleisesti lattari mies ei tajua tasa-arvoisuutta samanlail kun suomalainen tajuaa.sit kun menee naimisiin niin on viimeistään miehen omaisuutta ja herrasmiesmäisyydet useimmissa tapauksissa loppuvat siihen.uskonnollisudet ovat tosiaan sitä katolilaista pintakiiltoa..about ei seksiä ennen avioliittoa,silti 10-ikäiset tytöt täskin maassa paksuna ja ilotalot kukoistavat.sit lattareiden yksi sietämättömistä piirteist on et ne valehtelevat mielummin kun kertovat totuuden jonka tietävät ettei toista miellytä ja sen ne tekevät todella taitaen.tässä nyt nämä yleisemmät erot.mut kannattee harkita tarkoin mitä teet.asu suomes avoliitos jonkun aikaa,mut älä mene naimisiin.siten näet sen arjen ja alkaako jätkä laukkaan baareis tai kerään haaremia.jos tääl meet naimisiin niin äkkiä huomaat olevas nyrkin ja hellan välis,kun rakastumisvaihe päättyy ja arki astuu liittoon.mut tsemppiä ja onnea.itse olen tyytyväinen valintaani,kun sain lattarin suomalaistumaan.
Hassua, minulle on ollut järkytys ranskalaisten miesten mustasukkaisuus, mutta täkäläiset asiasta jotain tietävät kertovat, että "oikeitten"latinojen mustasukkaisuus on siitä potenssiin 10. :P
Itse en turhaa mustasukkaisuutta kertakaikkiaan vaan siedä. Osittain siitä syystä yhden pierren aikoinaan jätin. Nykyisenkin kanssa käytiin alkuun aiheesta pitkiä keskusteluja. Täkäläiset naiset kuitenkin kuulemma odottavat miehiltään juuri sellaisia typeriä raivoreaktioita. Heh, kai se on sitä intohimoa. :P
Turhaan on Pierre suomiblondista mustasukkainen. Niin kuin eräässä toisessa verkkokeskustelussa brittiopettaja toteaa suomalaisesta (oppilas, ilmeisesti), tyttöystävästään.
"From what I talked with other British teachers about Finnish girls, they think that most of them are simple but loyal in relationship."
:-D