Nyt olisi hyvät neuvot kalliita! Tilanne on sen kaltainen, että olen aivan absoluuttisen pihalla tuon miehisen logiikan edessä.
Mies soutaa ja huopaa, enkä saa he*vetinkään tolkkua siitä. Kauhee mielipuolinen kiire kiire kiire koko ajan, eikä ehditä näkemään kuin ties kuinka harvoin. Tapaamiset lyhenee ja viestit harvenee ja silleen. No selvä peli, eikö? Sitä ei enää kiinnosta tarpeeksi, tulkitsenko oikein? Ei kai tuohon meedion kykyjä edes tarvita tuollaisen toteamiseen. Siispä sanon adios ja jatkan matkaani, enkä jää turhaan roikkumaan...Nenä kohti uusia tuulia vaan. Menikö oikein?
Samasta tilanteesta vähän toisen kaltainen näkökulma: miehellä on paljon töitä, ihan aikuisten keski-ikäisten oikeasti. Lisäksi hänen pitäisi revetä tekemään vielä toista duunia raksalle ja valmentamaan jotain nappulaliigaa. Ymmärrettävästi siinä on yhdelle ihmiselle revettävää kerrakseen. Olenko siis se täälläkin palstalla paljon parjattu prinsessa, jos vedän herneen nenääni kun tapaamiset ovat harvanlaisia ja viestit vaan vähenee...? Vaikka mies ehkä ajattelee meidän jutun jo vakiintuneen sen verran, ettei koko ajan tarvitse nyhjätä?
Sanokaa nyt hyvät ihmiset (=miehet) että kumpaan tunteeseen luottaisin? Sanoisinko sille hyvästi&heipparallaa vai kasvaisinko prinsessasta kuningattareksi ja oppisin ymmärtämään miehen tapaa ihmissuhteilla?
Tämä kyseinen heppu kun on niitä maailman vähäsanaisimpia tyyppejä mitä maa päällään kantaa. Ei siitä tolkkua ota. Hyväksyn hänet toki sellaisena kuin on, muuta mistäs perkeleestä mä voin erottaa, että tuhlaanko vain aikaani vai onko kaikki ihan jees...?
Mies soutaa ja huopaa, enkä saa he*vetinkään tolkkua siitä. Kauhee mielipuolinen kiire kiire kiire koko ajan, eikä ehditä näkemään kuin ties kuinka harvoin. Tapaamiset lyhenee ja viestit harvenee ja silleen. No selvä peli, eikö? Sitä ei enää kiinnosta tarpeeksi, tulkitsenko oikein? Ei kai tuohon meedion kykyjä edes tarvita tuollaisen toteamiseen. Siispä sanon adios ja jatkan matkaani, enkä jää turhaan roikkumaan...Nenä kohti uusia tuulia vaan. Menikö oikein?
Samasta tilanteesta vähän toisen kaltainen näkökulma: miehellä on paljon töitä, ihan aikuisten keski-ikäisten oikeasti. Lisäksi hänen pitäisi revetä tekemään vielä toista duunia raksalle ja valmentamaan jotain nappulaliigaa. Ymmärrettävästi siinä on yhdelle ihmiselle revettävää kerrakseen. Olenko siis se täälläkin palstalla paljon parjattu prinsessa, jos vedän herneen nenääni kun tapaamiset ovat harvanlaisia ja viestit vaan vähenee...? Vaikka mies ehkä ajattelee meidän jutun jo vakiintuneen sen verran, ettei koko ajan tarvitse nyhjätä?
Sanokaa nyt hyvät ihmiset (=miehet) että kumpaan tunteeseen luottaisin? Sanoisinko sille hyvästi&heipparallaa vai kasvaisinko prinsessasta kuningattareksi ja oppisin ymmärtämään miehen tapaa ihmissuhteilla?
Tämä kyseinen heppu kun on niitä maailman vähäsanaisimpia tyyppejä mitä maa päällään kantaa. Ei siitä tolkkua ota. Hyväksyn hänet toki sellaisena kuin on, muuta mistäs perkeleestä mä voin erottaa, että tuhlaanko vain aikaani vai onko kaikki ihan jees...?
Vastaukset 6
Vanhimmat
ihan aikuisen oikeesti. sulla on vaan yks elämä, älä kulje sen varjossa vaan elä siinä täysillä. jos ukkeli valitsee pääasiassa muita juttuja täyttääkseen päivänsä niin ...son moro..
Kuulostaa tutulta, itselläkin on joskus sen saatananmoinen kiire, ei siinä ehdi mitään ihmissuhteita säätämään. Kyse tosin on vain organisoinnista, oikea kysymys onkin, haluatko viettää aikaa ukon kanssa joka ei kykene aikaansa kunnolla organisoimaan ?
Otsikkosi kysymykseen: Prinsessaoireisiin viittaa.
Mieluustihan tahtoisinkin asian olevan niin, että vaihtoehto B on totta. By the way, en muuten ole tälle miekkoselleni ääneen erityisemmin juputtanut ja painostanut kun tiedän ihan hyvin, että kiirettähän sillä tosiaan pitelee. Sisäinen prinsessani se siellä vaan muistuttaa itsestään ja tahtoisi enemmän huomiota - tunteen siitä että olen tärkeä.
Noh, ans kattoo. Mitäs muut miehet veikkaavat? Asetatko panoksen vaihtoehto a:lle vai b:lle? Heivaanko itseni hiiteen väkisin roikkumasta vai pidänkö hautajaiset sisäiselle prinsessalleni ja lakkaan murehtimasta turhia?
saat tuolta suhteelta?
että mitä MINÄ saan tältä suhteelta? Paljonkin. Rakastan tuota heppua ja sen kanssa on hyvä olla. Jos kyse on todellakin vain kiireestä ja organisoinnin kyvyn puutteestaan, niin kyllä minä niiden seikkojen kanssa pystyn elämään.
Pointtinihan tässä aloituksessani oli se, että kun yleensä puhutaan tuosta nk. prinsessasyndroomasta, että naiset vetävät ihan liian helposti sen herneen nenukkaan, eivätkä "tajua" että toisella on vaan kiire yms yms - ja toisaalta joskus taas naisia pidetään tyhmänä, että "etkö huomaa että sä olet vaan pano sille?!" niin tahdoin näkökulmaa siihen että mistäs persketistä mä voin erottaa, kumpi tässä on kyseessä. Tahdoin vähän miehen logiikkaa tähän selventämään sitä....Antakaa vinkkiä, että mistä voin tietää kannattaako tähän satsata vai ei?
Varmasti on kovasti kiireitä ja voi hyvin olla että on ihan tosissaan hommassa mukana mutta ei se muuta sitä faktaa miksikään että sinulle ei sitä aikaa riitä.
Se tekee asiat tärkeys järjestyksessä ja jos ei ole parempaakaan tekemistä niin sitten on sun seurassas mutta haluatko sä oikeasti olla sellasessa suhteessa jossa sulle varattu aika on viimesenä listalla?
Itsehän se sen kiireensä tekee ja jos ei halua sulle tehdä sen enempää aikaa niin sun täytyy vaan tyytyä siihen mitä satut saamaan tai etsittävä sellanen henkilö jolla on aikaa sulle.
Eli et ole prinsessa etkä "tyhmä pano" mutta mikäli et saa mielestäsi ansaitsemaasi arvostusta ja panostusta niin olisi varmaan hyvä tehdä miehelle selväksi että mielellään viettäisit enemmänkin aikaa yhdessä.