Voi olla, että tämä heittää hieman aihepiirin ulkopuolelle mutta olen miettinyt tätä suomalaiseen kulttuurin varsinkin viime vuosina liittynyt materialismi... Ei siinä mitään, sillä tätä esiintyy varmasti muissakin kulttuureissa, mutta tuntuu että se ei aina sovi tietyissä tilanteissa suomalaisuuteen tai sitten se on aika "uutta" vielä täällä pohjoisessa. Halutaan näyttää kuinka rikkaita, kauniita ja hyvinvoivia ollaan.
Mä olen miettinyt lähinnä sitä että mistä tämä nuorten (jo ala-aste ikästen) villitys kalliisiin merkkivaatteisiin louis vuittoineen on lähtöisin? mikä tähän on syynä? miten kummassa näillä nuorilla on varaa vaikka eivät edes käy töissä? eli pappa betalar? mietin vaan että miksi vanhemmat suostuu tällaiseen... lastenhan pitäisi ansaita itse omat rahansa ja sitten ostella mitä tykkäävät? vai onko tässä kenties myös kyseessä vanhempien egon täydennys?
Mietin vaan... itse olen sitä sukupolvea joka tuon ikäisenä ei edes tuntenut näitä merkkejä ja nyt lapset ja nuoret on puettu niin kalliisiin vaatteisiin kuin mahdollista.
Tiedän että osa voi olla feikkejä tai vanhoja kirppikseltä ostettuja, mutta silti tää älytön itsestään "paremman" kuvan antaminen vaatteilla, laukuilla... on jotenkin noin nuorilla ihmeellistä. Ja välillä näkee nuoria tyttöjä jotka suorastaan tyrkyttävät laukkuaan ohikulkijoilleen.
Kiva ois kuulla muiden mielipiteitä tästä varsinkin nuorten materialistiseen käyttäytymiseen ja onko se teidän mielestä hyvästä vai pahasta, tulevaisuuttakin ajatellen? Onko hyvä oppia "leikkimään" rikasta jo nuorena? Minkälaisia nuoria näistä kasvaa? Lellittyjä vai oikeasti kunnon kansalaisia?
Mä olen miettinyt lähinnä sitä että mistä tämä nuorten (jo ala-aste ikästen) villitys kalliisiin merkkivaatteisiin louis vuittoineen on lähtöisin? mikä tähän on syynä? miten kummassa näillä nuorilla on varaa vaikka eivät edes käy töissä? eli pappa betalar? mietin vaan että miksi vanhemmat suostuu tällaiseen... lastenhan pitäisi ansaita itse omat rahansa ja sitten ostella mitä tykkäävät? vai onko tässä kenties myös kyseessä vanhempien egon täydennys?
Mietin vaan... itse olen sitä sukupolvea joka tuon ikäisenä ei edes tuntenut näitä merkkejä ja nyt lapset ja nuoret on puettu niin kalliisiin vaatteisiin kuin mahdollista.
Tiedän että osa voi olla feikkejä tai vanhoja kirppikseltä ostettuja, mutta silti tää älytön itsestään "paremman" kuvan antaminen vaatteilla, laukuilla... on jotenkin noin nuorilla ihmeellistä. Ja välillä näkee nuoria tyttöjä jotka suorastaan tyrkyttävät laukkuaan ohikulkijoilleen.
Kiva ois kuulla muiden mielipiteitä tästä varsinkin nuorten materialistiseen käyttäytymiseen ja onko se teidän mielestä hyvästä vai pahasta, tulevaisuuttakin ajatellen? Onko hyvä oppia "leikkimään" rikasta jo nuorena? Minkälaisia nuoria näistä kasvaa? Lellittyjä vai oikeasti kunnon kansalaisia?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kyllä todellakin heittää aihepiirin ulkopuolelle!
tarkoitti ns. tummia tai afrikkalaisperäisiä nuoria. Kyllähän se totta onkin, ettei monille kelpaa kuin kalleimmat merkkivaatteet.
Lasten on saatava mekkivaatteita juu. Ja murkkuikäisenä pahenee vielä. En tykkää siitä suuntauksesta ollenkaan.
Vaikkakin myönnän näin vanhemmiten itsekkin panostavani enemmän merkkiin kuin ennen. Johtuen varmastikkin siitä, että nyt on varaa ja jotkut kalliimmat vain sopivat päälle paremmin. "Tavis lumput" kun ovat niin kovin lyhyitä ja leveitä.... kirpparilta edelleen etsin vaatteita.
Ehkä tämä on täällä siitä syystä, että ainakin minun tuntemani ulkomaalaissyntyiset käyttävät merkkivaatteita. Heille se luo statusta. Sama pätee autoihin, jos on vaan varaa tai vaikkei oliskaan.
toisilla varaa olla ilman sellaisia.
Kummalla mielestänne on enemmän varaa?
että on varaa valita, vaikka egologisia tai suomalaisia käsintehtyjä uniikkeja vaatteita, jotka maksavat enemmän. En käytä pelkästään merkkiä merkin takia, että saisin jonkun statuksen.
Olen itse opiskellut kuluttajaekonomiaa ja miettinyt paljon näitä asioita. Yksi syy on se, että tiettyjä merkkejä käyttämällä ikäänkuin pyritään kuulumaan johonkin viiteryhmään. Ihmisellä on sosiaalinen tarve kuulua johonkin.
Toiseksi yhteiskuntamme on hirveän materialisinen. Vaatteista jo tehdään johtopäätöksiä ihmisen persoonasta ja asemasta yhteiskunnassa. Ihminen kaipaa hyväksyntää ja monilla on se käsitys, että pukeutumalla "oikein" saa hyväksyntää, ja jos pukeutuu "väärin", ei saa hyväksyntää. Jotkin ihmiset ovat herkempiä muiden ihmisten mielipiteille, kun taas toiset eivät välitä yhtä lailla, mitä muut ajattelevat.
Itse en ole koskaan kuulunut siihen ryhmään, jolle kelpaa vain merkkivaatteet. Olen Levis-sukupolvea, mutta yksiäkään Leviksiä en ole omistanut. Minulla on ollut aina tarve poiketa massasta ja noudattaa omaa individualistista makuani. Ostan kauniita ja naisellisia vaatteita, jotka näyttävät hyvältä, mutta merkistä en suostu maksamaan ylimääräistä. Mielestäni se on myös heikon itsetunnon pönkittämistä. Luullaan, että ihmisen arvo on kiinni siitä, mitä hän omistaa. Olen kovasti tätä ajattelutapaa vastaan.
Onko jollain esimerkkejä, miten ulkomailla suhtaudutaan merkkivaatteisiin?
Kiinassa ja Japanissa on todella tärkeää, että vaatteissa on merkki. Ihan sama, mikä rytky, kunhan logo näkyy, esim. Prada, YSL jne.
Omasta kokemuksesta voin sanoa että ainakin euroopan maissa nuorisolle on tärkeää pukeutua merkkivaatteisiin.Se varmaankin pönkittää juuri itsetuntoa murrosikäisenä. Esimerkiksi täällä missä minä asun nuoriso on oikeastaan jakautunut kahtia, yhteiskunnallisesti valveutuneet nuoret ja opiskelijat välttävät merkkivaatteita, kun taas " omaan napaan " tuijottavat, yhteiskuntaluokkaan katsomatta, itsekeskeiset nuoret pukeutuvat vain merkkivaatteisiin, merkkilenkkareihin ja käyvät vain "merkkikampaajoilla",ja niin pois päin.
Itse olen kasvattanut 6 ihanaa poikaa, juuri tänä merkkiaikana, vaikeata se joskus oli kun pahimmassa murrosiässä heidän oli vaikeaa joskus käsittää miksi en antanut ostaa merkkivaatteita. Minä olen heille pienestä pitäen puhunut kuinka monet niistä "merkeistä" tosiaan teetetään halpa työvoimalla, jopa monesti ainakin vielä 80 ja 90 luvulla lapsityövoimalla. Monet kerrat otin puheeksi juuri sen, että ihminen on itsessään arvokas, ei sen takia mitä hän omistaa tai miten pukeutuu. Perille on mennyt,he elävät jo omaa elämäänsä perheineen, ja vaikka taloudellisesti pystyvätkin, ei heidän tosiaan ole tarvetta "näyttää" ulkoisilla merkeillä mitään kenellekkään vaikka ovatkin lääkäreitä asianajajia ja politiikassakin mukana.
Myöhemmin olen heiltä kysynyt oliko rasittavaa kun ei aina saanut mitä halusi, he sanovat olevansa kiitollisia saamastaan kasvatuksesta,eikä mitään traumoja heille ole jäänyt. Päin vastoin he sanovat oppineensa arvostamaan laatua ei merkkiä, ja ihmistä ihmisenä, he sanovat sitä rikkaudeksi elämässään.
Joten kyllä se on kiinni kotikasvatuksesta ja kotona saadusta asenteesta, vaatii vain rohkeutta vanhemmilta olla antamatta aina periksi.
Minun mielilauseeni oli pahimpaan murrosikä aikaan: Paljonko Adidas tai la Coste sinulle maksaa kun mainostat niiden merkkejä.
Onko la Coste joku feikki merkki? En ole kuullutkaan moisesta merkistä. Toisaalta jos tarkoitat Lacoste'a niin sitähän ei lasketa enää edes merkiksi, ihan tavallista käyttökamaa, Adidaksesta puhumattakaan, niitähän löytyy Anttilasta.
Joku Prada, Miumiu tai D&G kelpaa nykyajan koululaisille ja jos yrittää ehdottaa jotain muutta niin turha kuvitella että kelpaa. Olen yrittänyt pitää vähän matalampaa profiilia ja ehdottaa tyttärillemme että eikö vähempi kelpaisi: niin vastaus on ollut että mitä sinä äiti pihistelet, isillä on kyllä varaa ostaa...
Mieheni on siis ulkomaalainen, emme elä sosiaaliturvalla emmekä muuten edes Suomessa.