tuo kultakiharainen poika-hän on poissa nyt.Kujeileva veitikka,joka sai kaikki nauramaan-nyt tuntuu,että olen suruni kanssa yksin,vaikka häntä varmasti kaipaa moni muukin.Saanko pitää tämän surun vain itselläni-saanko helliä vielä hetken sydämessäni pientä veljeäni-aarrettani...
Minun pikkuveljeni,
Koivu ja tähti
1955
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minun rakas veljeni kuoli autokolarissa 2003 elokuussa. Täytin itse 60-v syyskuussa ja hän oli minusta 3-v nuorempi. Hän oli kuitenkin ostanut minulle jo synttäri lahjan, Karjala viirin. Arvaa, mitä mietin, kun se lippu liehuu???
Unessani hän tuli luokseni, näytti rintaansa, mihin koskee. Uni oli niin todellinen, että tiesin nukkuvani, nousin istualleni ja halasin häntä. Sanoin, että en pelkää,vaikka tiedän hänen kuolleen ja toivoin, että hän tulisi luokseni halutessaan.
Harvakseltaan hän on unissani, mutta kuollut äitini on useinkin ja hän aina vakuuttelee, että hän ei ole pois, vaikka kuollut onkin.
Nähdään me unia edes näistä rakkaista. Voimia sinulle.