Ei tässä sinkkuudessa ole mitään sinäänsä pahaa, mutta jos tietäisi, että saa perheen esim 30-40 vuotiaana niin jaksaisi ihan eri tavalla. Tosin positiivista on, että on ollut suhteita ja ihan kivoja naisia muttei kuitenkaan sitä "oikeaa". Missä se "oikea" on, sellainen että molemmilla kolahtaisi ja kovaa. Kun ei pitäisi olla ulkonäöstä kinni enkä minä kovin paha luonteeltanikaan ole. En vain tiedä mistä "etsiä" kun en käy bilettämässä ja välillä vissiin tulee istuttua kotona liikaa. Tosin tuo johtuu siitä, etten tiedä mistä löytää kumppani muualta kuin netistä. Mulla on ahdistuksen oireita kun tuntuu, että elämä pyörii paikoillaan ja elämässä on vain töitä. Ennen olin kauhean vaativa, mutta nykyään kyllä rima on matalalla (tosin ei ihan kaikki sentään kelpaa). Sitten taas kun löydän jonkun kivan niin jotenkin takkuilee vaikka koitan kaikkeni.
Mutta kai sitä oikeaa pitää jäädä oottamaan, välillä koko ajatus yksin elämisestä ahdistaa ja kunnolla.
Haluaisin mieluiten asiallisia kommentteja jo maailmaa nähneiltä (lue ne 3kymppiset ja yli). TOsin nuoremmatkin voi toki kommentoida.
Mutta kai sitä oikeaa pitää jäädä oottamaan, välillä koko ajatus yksin elämisestä ahdistaa ja kunnolla.
Haluaisin mieluiten asiallisia kommentteja jo maailmaa nähneiltä (lue ne 3kymppiset ja yli). TOsin nuoremmatkin voi toki kommentoida.
Vastaukset 16
Vanhimmat
jokaon passivoitunut asteelle että vaan istuu koneella ei sitten kyllä kelpaa mulle.
Pitäis olla muunlaista meriittiä.
Sitä koneella istumista olis liian hankala kitkeä sitten pois, eikä ole kiva aloittaa siitä että tarttis toisen heti muuttua, siksi sellaiset eivät vaan kelpaa.
En minä seurustellessa istu koneen ääressä. Sinkkuna nyt ei vaan keksi oikein muuta kuin ikuinen deittiprofiilien selailu :) Kun en ole sellainen ihminen mikä tykkäisi vipeltää tunkkaisessa baarissa.
tai.......no niitä on sata ja yksi tapaa olla pois koneelta.
Mutta jos ei kerta kiinosta, et itsekkään ole kiinostava.
Sellasten koneelle jämähtäneiden ihmisten ihmissuhde taidot jämähtää kans sille asteelle ja sen HUOMAA.
"Sellasten koneelle jämähtäneiden ihmisten ihmissuhde taidot jämähtää kans sille asteelle ja sen HUOMAA."
Mitäs nämä mainitsemasi ihmissuhdetaidot oikein ovat ? Ihan mielenkiinnosta tiedustelee koneella ja 4-seinän sisällä käkkivä sinkkumies, joka on flunssan takia saikulla ?
Vaikea sitä on suomalaisen naisen juttusille tuppautua, kun ollaan niin vaikeasti tavoiteltavaa. Sekin on varmaan miesten vika ?
Jos vaikka bussipysäkillä tai kaupassa tapais sen oikean. Tosin ei oo pelkoa kun ei olla missään sarjassa.
Moi, kirjoitan vaikka olenkin samanikäinen, enkä elämää enemmän nähneempi.
Minulla samanlainen tilanne, erosin tässä jokin aika sitten pitkästä parisuhteesta. Suhteet menevät aina siihen, että nainen muuttuu jossain vaiheessa välinpitämättömäksi, kylmäksi, alkaa kohdella huonosti ym. ja sitten, kun lähden, haluaisi minut takaisin. Niin ironista, että sitten jälkeenpäin kyllä tajuavat arvoni ja kehuvat, kuinka lämmin ja aito olenkaan. Toivon joskus löytäväni "sen oikean", jota rakastaa ja jolta saada vastarakkautta ja kunnioitusta.
Nyt on sellainen olo, että on jotenkin tyhjän päällä, mutta se on hyvä opetella elämään yksinkin, ettei pääse läheisriippuvaisuutta kehittämään itselleen; yksinhän täällä viimekädessä kuitenkin ollaan.
Kuten kirjoitit, ei sinkkuudessa sinänsä mitään pahaa ole, mutta kuitenkin kaipaa läheisyyttä ja jotakuta, jonka kanssa jakaa tunteensa ja elämänsä. Tuntuu, että olisi niin paljon annettavaa toiselle ihmiselle, ja yksinäisyys -yleensä illan viimeisinä tai aamun ensimmäisinä tunteina- toisinaan ahdistaa.
Kannattaa yrittää kuitenkin olla muuallakin kuin kotona, ei sinua kotoa tule kukaan hakemaan. Itse käyn opiskelun lisäksi salilla, kavereiden kanssa kahvilla yms. Kyllä tämä tästä, nautitaan elämästä parhaamme mukaan.
Hyvää kevättä sinne, toivottavasti mukavia naisihmisiä ilmaantuu:)!
Tiedän miltä sinusta tuntuu ja onnekseni olen huomannut että on niitä miehiäkin joita tämä sinkkuus ahdistaa.
Itse olen päättänyt nyt keskittää kaikki voimavarani itseni "kohentamiseen". Siis ei entisessäkään mitään vikaa ole mutta koska se näyttäisi olevan nyt kaikkein järkevintä. ;) Lähde etsimään myös elämääsi sisältöä. Henkilökohtaisesti voin sanoa että itseäni ei kiinnosta "koneella istujat". Voit olla äärettömän mukava ja kaikinpuolin "poikaystävä"-ainesta mutta tämmöinen ominaisuus saattaa antaa sen kuvan että et ole valmis tekemään mitään muuta elämäsi eteen.
Kannattaa siis lähteä ulos, ihmisten ilmoille. Jätä netti-jutut hetkeksi ja lähde bongaamaan ihmisiä todelliseen maailmaan. Matkustele, lähde kaverien kanssa jonnekin, keksi mitä teet juhannuksena, rupea harrastamaan liikuntaa (monet tytöt tykkää ;), opiskele antaumuksella, hanki työpaikka kesäksi tai käy töissä antaumuksella. Hymyile, ole kohtelias ja heitä pientä flirttiä julkisilla paikoilla tyttöjen kanssa. Käy shoppailemassa ja mieti miten voisit pistää itsesi mahdollisimman edustavaksi. :)
Tässä muutamia vinkkejä! :)
Hyvää kevättä kaikille sinkkumiehille! Toivottavasti törmäätte mukaviin ja aitoihin sinkkunaisiin! :D
Vähän samanlaisia mietteitä tässä on alkanut pyörimään mielessä kun 30 ikävuotta on tullut täyteen ja sinkkuna ollaan. Sinun iässäsi uskoin vielä että ennenpitkää sen naisenkin tapaa jne. Sitä oli motivoitunut opiskelemaan, hankki hyvän työpaikan ja olen päässyt viimeaikoina esimiesasemaankin.
Mutta nykyään sitä on alkanut uskoa, että yksin tässä varmaan ollaan jäämässä. On sitä aina ajatellut että saisi oman perheen ja lapsiakin. Toisaalta en oikein usko että voisi ryhtyä "isäksi" jonkun toisen miehen lapsille joten yh-äiditkään eivät oikein innosta.
Samasta syystä minäkin olen yksin jäänyt kuin sinäkin. Bilettäminen ja ryyppääminen ei ole koskaan kiinostanut, oikeastaan nykyään ei tule juotua alkoholia juuri lainkaan. Mutta missäpä sitä naisia tapaisi jollei juhliminen innosta? Työpaikkakin on miesvaltainen, eikä siellä nuoria naisia tapaa.
Tietenkin tämä on alkanut vaikuttaa työmotivaatioonkin. Miksi suotta panostaa töissä kun ei kuitenkaan ole perhettä elätettävänä?
että käy juuri näin. Todennäköisesti vieläpä :S
Mutta entäpä, jos jo lapsena on selvännäkijä ennustanut huonoa onnea rakkauselämässä. Näin minulla. Nyt 25 vuotta sitä kohdanneena alkaa jo huolestuttaa. Yksi pidempi suhde, joka päätyi eroon minun aloitteestani. Muutoin en ole sopivia sulhasehdokkaita tavannut. Tällä hetkellä vie mieltä matalaksi, kun kaveripiirissä mennään jatkuvasti naimisiin ja hankitaan lapsia. Ja minä olen yksin.
nimenomaan sinkkuna.
Ekokatastrofin ollessa jo tosiasia, sinun ei tarvitse kärsiä syntymättömien lastesi vuoksi ja
avioero on nykynaisten kohdalla saletti.
Entäs sitten?
Opiskele, harrasta etc
Ei kannata yhtään viivytellä.
Olet parhaassa iässä, nyt heti niskasta kiinni ja
naisten pariin pyörimään. Jokainen on itse oman elämänsä toimitusjohtaja.
Naisten kanssa peli ei ole reilua. Eli ei kannata sinunkaan olla. Ota heti joku hoito, jonka kanssa vietät aikaa.
Pääset sisälle naisten maailmaan.
Samalla arvosi nousee naisten keskuudessa, koska naisille on ainoastaan hyväksyttyjä tai hylättyjä miehiä. Ikisinkut ovat auttamattomasti hylättyjä. (niissä on varmasti joku vika koska ne ei kelpaa kellekään)
Jos ikisinkkuna menet iskemään sitä mahdollisesti oikeaa, sinulle ei anneta edes mahdollisuutta.
Jos naisia ei ole kakskymppisenä niitä ei ole kolmekymppisenäkään. Vanhempana kaikki vielä vaikeampaa.
Sanoo yksi onnensa ohi odotellut...
Sama kuin työpaikoissa, hyvä työpaikka on haettava paskaduunien kautta. Tai sitten taustalla on suhdeverkosto, joka hoitaa asiat.
pari kokemusta.
mikä vika on yli kolmikymppisessä miehessä, joka on hyvin komea ja ihmisten mukaan todella kauniskasvoinen ja trimmattu kroppa, yliópistokoulutus, omaisuutta valtavasti, kiltti luonne ja toista ihmistä kunnioittava, aina auttavainen ja jatkuvasti kehittää itseään.
Siis missä se vika on?
Luulisin itse, että haluttomuudessa olla toisen eli naisen kanssa jatkuvasti samassa kämpässä ja
ilman omaa rauhaa.
Nykyisin ei ole helppo mitään elinikäisiä suhteita muodostaa, kun naiset ovat sellaisia kuin ovat, siis itsellä rima tosi korkealla.
Siis mitä vikaa miehessä?
Mitäs jos nauttii sinkkuudesta?
Tuttavapiirissäni melkein kaikki ovat joko sinkkuja, eronneita, hyvin harva avioliitossa ja
siitä voi vetää johtopäätöksen, että askelkuviot
jonkun naisen kanssa tai yleensä naisten kanssa
henkisellä tasolla ja myös fyysisellä eivät ole leikin asia eikä helppoa nykyisin.
Täytynee vielä huomauttaa, että en ole homo.
mutta mitä olet niistä hyötynyt?
Ovatko ne sinun persoonallisuuttasi jotenkin hioneet tai älykkyysosamäärääsi korottaneet tai tehneet sinut peräti onnelliseksi.
Tuntuu, että nämä kokemukset ovat vieneet sinun naisten kanssa olemiselta loputkin pohjat.
Ei siistiä.
Take it easy!
Sen ainakin tiedän, että nykysinkkunaiset eivät ole valmiita kovin paljon työtä tekemään sen oikean löytämiseksi.
Kokeilin just treffien puolella.
tein n. 20 chätti kutsua ja kukaan ei tullut edes profiilia lukemaan. Saati, että olisi tullut juttelemaan. Yksi lähti offline tilaan. Olisi mainio väline tutustumiseen, jos sitä vain ymmärrettäisiin käyttää.
Ja puolen vuoden aikana olen saanut yhden viestin naiselta, joka vastaa hakuani. Siis aloitteellinen.
Mutta vastaus kysymykseen:
Luuseri on se, joka elää ja toimii sen mukaan mitä muut haluavat ja odottavat.
Nykyjärjestelmä suosii eroamaan, ei sitä kannata ihmetellä. Kyllä neidot osaa eurot ja muut edut laskea. ;)
Itselläkin on selvä näkemys, millaisen neidon kanssa olisin valmis olemaan.. Mutta ei aavistustakaan missä sen voisi kohdata. Tutustuminen vaatii molemmilta työtä.