ensin kerron taustaksi että; mulla on kolme poikaa, mies käy kesäisin töissä paikallisessa tehtaassa. puoltoista vuotta sitten, kesällä hän "karkasi" siis mitään ilmoittamatta lähti ystävänsä kanssa baariin (kun yleensä sovimme näistä asioista yhdessä). Mukaan oli tarttunut tämän kaverin vaimon sisko. en ollut huolissani vielä tässä vaiheessa yhtään koska kaikki heistä olivat ystäviäni (mies soitti matkalla ja kertoi että oli häippässyt baaria kohti). Ilta venyi ja venyi eikä mies vastannut puhelimeen. hän itse kielsi ensin minua lähtemästä kapakkaan. ja sanoi syyksi että halusi viettää iltaa minun kanssani. Joten minä en lähtenyt.
Aloin ihmetellä kun neljän aikaankaan vielä ei mies vastaa (puoli neljältä tulee valomerkki), viimein hän soitti ja kertoi että on tulossa, vaan meni aikaa kun kaveri olikin tilannut oman taksin ja häippässyt ja jättäny kaverini ja mieheni keskenään sinne kapakkaa (hmm...) hän tuli kyllä kotiin viimeinkin ja aamulla hän oli ensimmäisenä ylhäällä. illalla kun hän oli poissa minä luin mesen keskusteluja (tallettuu koneelle ja mieskin tiesi sen)sain tietää että heillä oli ollut vipinää. suutelivat kourivat ja tanssivat hitaita. ystävyys tähän kaveriin katkesi heti. Mieheni pyyteli anteeksi, alku oli vaikeaa ja kuitenkin siitä selvittiin. oltiin rakastuneita taas ja nyt on omakotitalo.
Nyt olen alkanut kuitenkin käyttää masennus lääkkeitä, ahdistaa kun mies on poissa, koskaan en tiedä onko kyseessä oikea palaveri vai onko hän sen naisen luona sittenkin. hän ei ole ainakaan kiinni jäänyt. ja käytöksestä huomaa että hän rakastaa minua.Jokatapauksessa. itse olen lopettanut alkoholin juomisen, jo lääkityksenkin takia. en käy baarissa muuta kuin kuskin ominaisuuksissa. Ja niin oli tälläkin kertaa.
tapasin siellä vanhan ihastukseni, joka kertoi että hän olisi ottanut minut jos en olisi kerennyt naimisiin ja perhettä perustaa. hän on puhunut siitä jo kolmena kertana kun ollaan tavattu. Mieheltäni hän on tivannut että miten meillä menee. ja onko hän viihtynyt näin syrjässä?
Olen alkanut näkemään hänestä unia. missä olemme molemmat kiinnostuneita toisistamme. kun näen hänet kaupassa tai jossain tunnen kauheaa ahdistusta. haluaisin paeta. kerroin tästä nyt miehelleni. ja unista. sanoin että kerroin tämän koska en halua että suhteemme rupsahtaa taas! mieheni oli ihana ymmärsi ja sanoi että kyllä tästä yhdessä selvitään! Minä siis en ole pettänyt miestäni, rakastan häntä. enkä aijo pettääkkään. vaan ahdistus on kauhea. pelkään pettäväni, vaikka en iki kuunä päivänä siihen pystyisi.
tämä voi olla vaikea lukea, mutta koittakaa saada selvää...
Aloin ihmetellä kun neljän aikaankaan vielä ei mies vastaa (puoli neljältä tulee valomerkki), viimein hän soitti ja kertoi että on tulossa, vaan meni aikaa kun kaveri olikin tilannut oman taksin ja häippässyt ja jättäny kaverini ja mieheni keskenään sinne kapakkaa (hmm...) hän tuli kyllä kotiin viimeinkin ja aamulla hän oli ensimmäisenä ylhäällä. illalla kun hän oli poissa minä luin mesen keskusteluja (tallettuu koneelle ja mieskin tiesi sen)sain tietää että heillä oli ollut vipinää. suutelivat kourivat ja tanssivat hitaita. ystävyys tähän kaveriin katkesi heti. Mieheni pyyteli anteeksi, alku oli vaikeaa ja kuitenkin siitä selvittiin. oltiin rakastuneita taas ja nyt on omakotitalo.
Nyt olen alkanut kuitenkin käyttää masennus lääkkeitä, ahdistaa kun mies on poissa, koskaan en tiedä onko kyseessä oikea palaveri vai onko hän sen naisen luona sittenkin. hän ei ole ainakaan kiinni jäänyt. ja käytöksestä huomaa että hän rakastaa minua.Jokatapauksessa. itse olen lopettanut alkoholin juomisen, jo lääkityksenkin takia. en käy baarissa muuta kuin kuskin ominaisuuksissa. Ja niin oli tälläkin kertaa.
tapasin siellä vanhan ihastukseni, joka kertoi että hän olisi ottanut minut jos en olisi kerennyt naimisiin ja perhettä perustaa. hän on puhunut siitä jo kolmena kertana kun ollaan tavattu. Mieheltäni hän on tivannut että miten meillä menee. ja onko hän viihtynyt näin syrjässä?
Olen alkanut näkemään hänestä unia. missä olemme molemmat kiinnostuneita toisistamme. kun näen hänet kaupassa tai jossain tunnen kauheaa ahdistusta. haluaisin paeta. kerroin tästä nyt miehelleni. ja unista. sanoin että kerroin tämän koska en halua että suhteemme rupsahtaa taas! mieheni oli ihana ymmärsi ja sanoi että kyllä tästä yhdessä selvitään! Minä siis en ole pettänyt miestäni, rakastan häntä. enkä aijo pettääkkään. vaan ahdistus on kauhea. pelkään pettäväni, vaikka en iki kuunä päivänä siihen pystyisi.
tämä voi olla vaikea lukea, mutta koittakaa saada selvää...
Vastaukset 5
Vanhimmat
joo niin minäkin sanoin siskolleni joskus etten ikinä vois pettää miestäni vaan kuinkas kävikään viimekesänä.baarista pokasin äijän ja siinä sit pussailtiin ja juteltiin kuukauden päästä nähtiin uudelleen ja sit sittä mentiinkin jo naimapuuhiin kun vietettiin päivä mökillä.täytyy sanoo,että mukavaa oli kunnes jäin kiinni mieheni luki mun tekstarit kännykästä se loppu siihen.en enää kyllä vois pettää toistamiseen ei ole hyväks kellekkään siinä satuttaa aika pahasti toista ei kannata kokeilla.
kokeillakkaan edes.
Mutta tämä henkilö ahdistaa...
en tiedä ahdistuksen syytä. pelkäänkö sitten sitä että menetän itsehillintäni. vai pelkäänkö sitä että mieheni luulee jotain tapahtuneen.
En tiedä. nyt jo helpottaa, puhuin näistä tunteista mieheni kanssa ja sovimme että yhdessä tästä selvitään. hän oli hyvillään että pystyin asiasta puhumaan, eikä ollut pahana, koska mitään ei vielä ole tapahtunut edes. luulen että asiat taas kääntyy hyväksi, sillä asia ei ahdista niin paljon kuin ennen, nyt kun miehenikin tietää näistä asioista !
Keskity omaan elämään! Älä miehen. Jos alat hänen menojansa vahtaamaan, et muuta saa tehdäkään. Koskaan ei silti varmuudella tiedä onko toinen uskoton vai ei. Ei saa tietää, ellei kerrota.
Eli reippaasti nyt muiden ihmisten ja harrastusten pariin. Kotiäitinä olo sopii hyvin harvoille ja ehkä ei sinullekaan. Työpaikkakin voisi olla hyvä juttu. Voisit varmasti luopua masennuslääkkeistäkin.
eipä tässä muuta tule mieleen kuin että maailman nopein kansa, ehkäpä olette kasvaneet erilleen? Kysy sopiiko miehellesi ns. avoin suhde eli kumpikin huseeraa sen minkä kerkiää.. sopikaa lasten järjestelyistä ettei teidän "eksyminen" haittaa lasten elämää.. eipä tässä muuta voi sanoa kuin elämä lyhyt ja ottakaa ilo irti sovussa
eläväni sellaista elämää. Rakastan miestäni. asiat saatiin puhuttua, eikä tämä enää minua vaivaa...