Olemme eroamassa 4v pituisesta avoliitosta. Kaikki mennyt jo kauan huonosti. Riitoja joka asiasta, tuntuu ettei pysty samassa tilassa enää elämään.
Itselläni ollut nyt toinen suhde tässä rinnalla vähän aikaa, en tiedä avopuolisostani.
Silti tuntuu niin vaikealta ajatella tulevaisuutta ilman sitä toista ihmistä. Onko tämä normaalia eroon kuuluvaa, vai pitäisikö minun vielä kerran yrittää avopuolisoni kanssa?
Itselläni ollut nyt toinen suhde tässä rinnalla vähän aikaa, en tiedä avopuolisostani.
Silti tuntuu niin vaikealta ajatella tulevaisuutta ilman sitä toista ihmistä. Onko tämä normaalia eroon kuuluvaa, vai pitäisikö minun vielä kerran yrittää avopuolisoni kanssa?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Eiköhän tuo teidän juttunne ole jo ohi, jos sinulla on jo uusi suhde rinnalla ja tiedostat sen itsekkin, että teillä ei hyvin mene. Toisesta irtautuminen vie aikaa, mutta se on tottumiskysymys. Mieti haluatko jatkaa todellakin suhdettanne, muuttuuko se, loppuuko riidat?
Jos välit on kunnossa, niin pysykää ystävinä. Voi olla, että tulette kavereina hyvin toimeen, mutta ette pariskuntana. Yhteiselo ei varmaankaan ole enää yhtään järkevää riitojen ja toisen suhteen takia. Jos olisitte tarkoitettu toisillenne, ette olisi varmaan eronnut alunperinkään.
Haluaako se ukkos sut takaisin?
Mulla just sama tilanne. Kyllä se on jo aika lähteä toimimattomasta suhteesta. Miksi suotta tätä lyhyttä elämää tuhlata elämällä pakkoliitossa. Ja varsinkin, jos on uusi rakkaus siinä nenän edessä :)
Rohkeutta, ja uskoa omaan itseen!
Kirjoitit että vaikea kuvitella tulevaisuutta ilman tätä nykyistä kumppania. Olisko se niin vaikeaa kuvitella tulevaisuutta yhdessä tämän uuden rakkauden kanssa?
On luonnollista että tutusta on vaikea luopua. Varmasti kuitenkin välitätte vielä toisistanne kun riitoja kerran on (vaikka se on kuluttavaa). Tunteettomuus tarkoittaisi täyttä välinpitämättömyyttä eli ei edes niitä riitoja. Mielestäni riidat kertovat siitä, että paljon on vielä sanomatta. Olette lisäksi varmaan molemmat loukanneet toisianne.
Se,että sinulla on toinen suhde rinnalla voi myös aiheuttaa lisäriitoja, vaikka luulet ettei toinen osapuoli suhteesta tiedäkään? Miksi olet ihastunut tähän salakumppaniin? Olisitko ihastunut häneen jos olisit ollut vapaa tai teillä suhteessa kaikki olisi paremmin? Korvaako salasuhde jotain puutetta teidän suhteessanne, vai toivoisitko sen korvaavan? Saat kenties siitä hetken helpotusta ja kuvitelmaa siitä, minkälainen "hyvä" parisuhde olisi...
Välillä olisi hyvä katsoa rehellisesti vanha suhde loppuun. Voi olla että petyt salasuhteeseen, jos siihen vaihdat. Et ehkä näe sitä nyt, mutta se saattaa toimia sinulle jonkin sortin laastarina. Imet siitä itseesi hyväksyntää, jota tällä hetkellä tunnut olevan vailla oikeassa suhteessasi. Sellaisena ei tule kuitenkaan salasuhdekaan jatkumaan kovin pitkään. Vaatimuksia rupeaa tulemaan uudenkin naisen suunnalta, se ona varma, vaikka nyt niitä merkkejä ei vielä näykkään. Teillä on vasta honeymoon meneillään, jolloin toiselle näytetään vain ne hyvät puolet.
Joskus asioiden halki puhuminen saa molemmat havahtumaan eloon ja miettimään YHDESSÄ suhteenne tulevaisuutta. Voi se yhteinen onni vielä löytyäkin. Vaikeita jaksoja kun tulee kaikille.
Sen enempää moralisoimatta, olet jo lähtenyt vaaralliselle tielle salasuhteella. Paras olisi se tunnustaa ja perustaa jatkossa suhteenne rehellisyydelle. Salasuhde tulee kyllä satuttamaan puolisoasi aivan varmasti. Tosin hänelläkin voi sellainen olla.
Asiat avoimiksi pöydälle, niin voi olla että suurimmat riidat tulevat käsitellyiksi ja suhde paranee.
p.s joskus on vaikea nähdä sen nykyisen kumppanin tärkeyttä, varsinkin kun on riitoja, etäisyyttä ja pahaa mieltä välissä (voi johtua myös salasuhde-epäilyistä). Rehellisyys ja aloitteen tekeminen on tällöin vaikeaa ja helpompi reitti on tietenkin uuden suhteen kokeileminen.
Ihastuksen huumassa uusi on aina niin paljon kiinnostavampi, vielä kun toiselta saa huomiota ja ymmärrystä ja sitä kaikkea mitä sillä hetkellä ei omalta saa. Siksi se onkin pakenemista.Ja tuntuu niin paljon paremmalta ja helpommalta. Ihastuneena toiseen ei näe rakkautta ja välittämistä nykyistänsä kohtaan vaan tilalle astuu vähättely ja huonojen puolien näkeminen kaikessa mítä toinen tekee.
Ihastuminenkin menee joskus ohi, ja silloin voi olla myöhäistä saada takaisin sitä, minkä huomaa sittenkin kokevansa tärkeäksi. Eli ehkä se, että tulevaisuus tuntuu vaikealta ilman nykyistä, kertoo siitä, ettet ole itsesikään mielestä rehellisesti yrittänyt kaikkeasi vaan olet paennut tilannetta. Kertoisiko se siitä, että ihastuksen huumassa muistat silti vielä jollain tasolla välittäväsi nykyisestä ja haluaisit yrittää hänen kanssaan? Tiedät kenties että kun ihastuksesi haihtuu, haluaisit taas huomata parisuhteenne arvon? Vaihtamalla salakumppaniin se ei ole enää mahdollista.
En tietenkään tiedä päteekö nämä sinuun. Olen kyllä läheltä seurannut ystäväni venkoilua salasuhteessa ja oman kumppanin välillä. Hän oli niin ihastunut uuteen naiseen ja vanhassa oli kaikki vialla. Riitoja heille tuli, omatunto soimasi ja hän koitti vierittää pettämisen syytä kumppanin niskaan. Muutaman kuukauden salasuhteen jälkeen hän vaihtoi salarakkaaseensa eli se suhde todellakin toimi viimeisenä irrottautumisapuna. Suhdetta ei tosin kestänyt kauaa, koska avoimesta seurustelusta ei tullutkaan mitään pidemmän päälle. Salailun jännitys oli poissa, elämä ei ollutkaan enää ikuista flirttiä ja mukavia puheita, vaan sitä samaa kuin edellisenkin kanssa. Paitsi että uudesta puuttui ne vanhan ominaisuudet.
Tässä tapauksessa kaverini rupesi kaipaamaan kaikkea sitä, mitä entisen kanssa oli ollut. Miten entinen käyttäytyi, ymmärsi häntä tietyissä asioissa jne. Vasta tällöin hän ymmärsi että ihastui uudessa naisessa vain tiettyyn piirteeseen, joka ei sitten pelkällään pitkälle vienyt. Nyt kaipaa nykyistä ja surullista on, että hän todella on ymmärtänyt suhteen arvon, sen miten hyvä siinä suhteessa oli olla ja olisi ollut, jos riidat olisi selvitetty ilman pakenemista toisiin suhteisiin. Näyttää vain siltä, että tämä ymmärrys tapahtui liian myöhään...
Ymmärrän että tilanteenne on todella vaikea. Asiaa vaikeuttaa vielä se, onko nykyinen kumppanisi valmis työskentelemään riitojenne selvittämiseksi. Joskus sitä kuitenkin huomaa miten ylpeä ja onnellinen sitä onkaan kun on jaksanut katsoa vaikean ajan yli eikä luovuttanut sen kohdatessaan. Se, että teillä on riitoja, ei ole automaattinen merkki siitä, että teidän suhteenne ei toimi ja pitäisi erota. Kyseessä voi olla tilanne, jossa molemmat ovat loukanneet toisiaan, molemmat ovat tyytymättömiä johonkin ja näitä asioita ei osata/uskalleta sanoa ääneen. Niin ne kasautuvat ja tuloksena on sitten jossain vaiheessa tämä tilanne. Riidat kertovat loukkaantumisesta ja pettymyksestä, toisen menettämisen pelosta ja myös halusta yrittää vielä. Teillä on vielä kaikki voitettavana, kun ette ole ajautuneet "hällä väliä"-asteelle.
Jos mielessäsi on pienikin toivo asioiden parantamisesta, sinun ja hänen on jätettävä salasuhteenne. Teidän keskinäistä suhdetta ei voi rehellisesti parantaa, jos molemmilla tai toisella on varalla "pelastusrengas" jos homma ei sittekään toimi. Sehän kertoo jo alkuasenteen olevan se, "ettei tästä kuitenkaan mitään tule". Pois sellainen ajattelu ja Uskallusta peliin.
Nostan hattua kirjoituksellesi, kun jaksoit noin paljon kirjoittaa hyviä ajatuksia. Vielä kun vertaa alkuperäisen kirjoittajan viestin lyhyyteen ja täysin välinpitämättömään tyyliin olla vastaamatta kommentteihin/kysymyksiin.
Anna olla