Naisten asiallisia kommentteja toivoisin seuraavanlaiseen juttuun, kuulostaa ehkäpä kummalliselle mutta maailma on aika kummallinen paikka välillä :-)
Eli kuinka tavallista on mielestänne että pitkästä suhteesta (sanotaan nyt yli 10 vuotta) irtautunut 30-40 v. nainen alkaa harrastamaan satunnaissuhteita siinä määrin, että niitä voi olla suunnilleen esim. 1-2 eri ihmisen kanssa kuukaudessa? Ymmärrän toki että kun vapaus koittaa ahdistavan parisuhteen jälkeen niin nappi voi jäädä on-asentoon varsinkin näin nettiaikana. Mutta kuinka yleistä se on oikeasti, siis naisten mielestä ja mielellään omasta kokemuksesta puhuen?
Entä sitten kun kohtaatte jälleen "sen oikean", niin kuinka suuri rasite parisuhteessanne on ollut tuo sinkkutouhuilu vai unohdetaanko se noin vain ja vakiinnutaan. Onko siitä tullut uuden kumppanin kanssa ristiriitoja tms ja oletteko ne pystyneet ratkaisemaan? Onko sellaisen jakson jälkeen helppoa vakiintua vai vetääkö veri helposti baanalla?
Eli kuinka tavallista on mielestänne että pitkästä suhteesta (sanotaan nyt yli 10 vuotta) irtautunut 30-40 v. nainen alkaa harrastamaan satunnaissuhteita siinä määrin, että niitä voi olla suunnilleen esim. 1-2 eri ihmisen kanssa kuukaudessa? Ymmärrän toki että kun vapaus koittaa ahdistavan parisuhteen jälkeen niin nappi voi jäädä on-asentoon varsinkin näin nettiaikana. Mutta kuinka yleistä se on oikeasti, siis naisten mielestä ja mielellään omasta kokemuksesta puhuen?
Entä sitten kun kohtaatte jälleen "sen oikean", niin kuinka suuri rasite parisuhteessanne on ollut tuo sinkkutouhuilu vai unohdetaanko se noin vain ja vakiinnutaan. Onko siitä tullut uuden kumppanin kanssa ristiriitoja tms ja oletteko ne pystyneet ratkaisemaan? Onko sellaisen jakson jälkeen helppoa vakiintua vai vetääkö veri helposti baanalla?
Vastaukset 9
Vanhimmat
jokainen saa touhuta mitä haluaa.
Juu, saa touhuta toki. Mutta haluaisin vähän laajempaa kommenttia asiaan, juuri siltäkin kantilta että kuinka vakiintuminen onnistuu sen jälkeen. Kokemuksia, kokemuksia...
jokainen saa touhuta mitä haluaa.
Kai tollasen pitkän suhteen jälkeen alkaa vapaus maistumaan. Aina ei osaa, surutyön ollessa vaiheessa, ees kattella objektiivisten lasien läpi vastaantulevia miehiä, vaan voi silmät vilkuilla vähän sinne sun tänne. En tarkota pakosta mitään käytännön tekoja, vaan et mieli ei ole vielä tasapainossa, et löytäis pian entisen suhteen kariuduttua sopivan pitkäaikaisen uuden kumppanin.
Vaikee uskoa jotenki, että parisuhdeihmisestä saisi yhtäkkiä kukasta-kukkaan-pörrääjää, siis pohjimmiltaan.
se parisuhde ei sit oo ollut huono (eli et olis huomannu ettei parisuhdeelämä olis häntä varten).
Juuri tätä hieman ajankin takaa, että jos sinkkuaikana on "pörrätty kukasta kukkaan" niin kertooko se siitä, että ihminen ei ehkä sittenkään ole parisuhdeihminen? Vai onko niin, että nainen hakee todellisuudessa sitä oikeaa suhdetta, mutta ajautuu treffeillä tietyssä elämänvaiheessa toistuvasti satunnaisseksiin ja toteaa että eihän siitäkään mitään tullut? Siis jos nyt ajattelee vaikkapa nettitreffejä.
Eli oletteko onnistuneet parisuhteissanne sinkkuilun jälkeen? Lisäksi kun tietää, että jos on ollut vauhdikas menneisyys, niin pakkohan se tieto on jollain tavalla jakaa uuden puolison kanssa jotta tulevaisuudessa ei tulisi yllätyksiä mikäli sattuu törmäämään vanhaan "pelikaveriin".
Kun on riittävän kauan ollut sinkkuna (yleensä n.2v) pystyy hyvin parisuhteeseen, mikäli sellainen hyvä tapaus kohdalle sattuu. Jos on takana pitkä suhde, kertoo se jo ihmisestä, että pystyy vakiintumaan. Täytyy vain rakastua ensin...Itsekin sinkkuna ollut aikamoinen meno päällä, mutta parisuhteessa 100% yhdenmiehen nainen.
10-vuoden seurustelusuhde on karilla, ja alkaa elämään sinkkuelämää, niin onkohan sellainen ihminen kykenevä enää seurustelusuhteeseen...?????
Sinkkuna saa panna ketä vaan. Hyvä se on tuuletella ennen kuin edes ajattelee mitään vakavampaa pitkän seurustelun jälkeen. Kannattaa katsella ja kokeilla rauhassa tarjontaa ja pitää hauskaa.
Onhan noita kokemuksia lähipiiristä. Sinkku on pitkän parisuhteen jälkeen (7 ja 16 vuotta) päästellyt menemään muutaman kymmenen satunnaispanon kanssa, kunnes on kohdalle osunut jotain sen arvoista, että ovat juoksemisen lopettaneet.
Minä en haluaisi kumppania, joka pelkää toisen seksuaalisuutta noin paljon.
Vaikka sinkkuna ollessa tulisi harrastettua irtosuhteita niin kyllä ne unohtuvat kun alkaa seurustelemaan. Eli sinkkuna sinkkuillaan ja parisuhteessa keskitytään omaan kumppaniin. Ei ole ainakaan itselleni tuottanut mitään vaikeuksia vaikka irtosuhteita olenkin sinkkuna ollessa harrastanut välillä useinkin.