Voi kun joskus loppuisi tämä hillitön ikävä. Paluuta ei ole ei enää ihmistä jonka kanssa lasten asioista puhua siten että kiinnostus on aitoa ja rakastavaa. Vielä vuosia on edessä jolloin lapset ovat pieniä..liian pieniä ymmärtämään..mutta tarpeeksi isoja kaipaamaan omaa isää.
suru jatkuu vaan
misu-honey
3915
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Varsinkin kun on lapsia,mutta lapsien vuoksi taas jaksaa,ja heistä saa iloa joka päivä,ja heidän vuokseen jaksaa,kyllä minullakin meni surressa 10 vuotta sitten on vain kaipuu,Voimia sinulle
Otan osaa, olet siis menettänyt puolisosi. Tiedän tunteen, se on kauheaa. Toivottavasti sinulla on läheisiä ystäviä, joille voit puhua. En tiedä, loppuuko ikävä milloinkaan. Sanovat, ettei lopu. Kai sen kanssa on vain elettävä. Puhuminen ja kyyneleet auttavat vähän. Kevättä sinulle.
Sinun ikäväsi muuttaa muotoaan ajankuluessa, se ei ole yhtä raastavaa, toivotonta, lohdutonta, repivää, satuttavaa kuin sinulla nyt on.On hyvä että sinulla on lapset heidän avulla jaksat paremmin vaikkei se nyt siltä vielä tuntuisikaan ajan kuluessa huomaat että juuri lasten takia jaksoit he tarvitsevat sinua ja sinä heitä. En tiedä voitko kysyä apeltasi ja omalta isältäsi neuvoja tai miehesi veljeltä tai omalta veljeltä? Mutta jos heitä on älä jää yksin kysymyksinesi.
Teillä kaikilla on ikävä mutta voitte puhua isästä niin paljon kuin lapset ymmärtävät ja puhu myös itse puhuminen helpottaa,voit myös hakea apua vaikka perheneuvolasta.Jos sinulla on ihmisiä joille voit puhua puhu, jos ei ole hae ulkopuolista apua älä jää yksin. Itse olen huomannut kirjoittamisen helpottavan ja auttavan surutyössä
kirjoitan päivittäin tunteistani kaikesta mikä liittyy suruuni ja läheiseeni jonka menetin, niin positiiviset kuin negatiiviset ajatukseni se on minua auttanut työstämään suruani ja myös luonnosta saan voimia.
Voimia ja jaksamista sinulle.