Sosiaalisuus... sosiaalinen elämä... ovat avain onnelliseen sinkkuuteen... tai avain sinkkuudesta eroon pääsemiseen. Kun on paljon ihmisiä ympärillä, on mahdollisuus tutustua lähemmin uusiin ihmisiin ja mahdollisesti jopa löytää itselleen kumppanin. Kuulostaa ihan järkevältä.
Mitenkäs sitten, jos ei ole olemassa kovinkaan kummoista sosiaalista elämää. Ajatellaan vaikka tapausta että henkilö on eronnut pitkästä parisuhteesta ja sosiaalinen verkosto on parisuhteen aikana rakentunut sen mukaisesti... toisiin pariskuntiin, sukulaisiin, yhteisiin tuttaviin... kaikki omat kaveritkin elävät onnellisesti parisuhteessa puolisoidensa kanssa. Toki entisetkin sosiaaliset suhteet säilyvät ainakin jollakin tasolla, mutta sinkkuna kaipaa erilaisia sosiaalisia suhteita kuin parisuhteessa. Esim. sinkkuna on aika vaikea osallistua illanistujaisiin, joissa pariskunnat pelaavat seurapelejä... Parisuhteessa elävää kaveria ei voi aina pyytää mukaan viihteelle... jne.
Mikä neuvoksi? Harrastukset, työ, opiskelu... siinä ehkä tärkeimmät. Entäs jos koulut on käyty ja työkin on itsenäistä... harrastuksistakaan ei löydy kaltaista seuraa. Ehdotuksia?
Mitenkäs sitten, jos ei ole olemassa kovinkaan kummoista sosiaalista elämää. Ajatellaan vaikka tapausta että henkilö on eronnut pitkästä parisuhteesta ja sosiaalinen verkosto on parisuhteen aikana rakentunut sen mukaisesti... toisiin pariskuntiin, sukulaisiin, yhteisiin tuttaviin... kaikki omat kaveritkin elävät onnellisesti parisuhteessa puolisoidensa kanssa. Toki entisetkin sosiaaliset suhteet säilyvät ainakin jollakin tasolla, mutta sinkkuna kaipaa erilaisia sosiaalisia suhteita kuin parisuhteessa. Esim. sinkkuna on aika vaikea osallistua illanistujaisiin, joissa pariskunnat pelaavat seurapelejä... Parisuhteessa elävää kaveria ei voi aina pyytää mukaan viihteelle... jne.
Mikä neuvoksi? Harrastukset, työ, opiskelu... siinä ehkä tärkeimmät. Entäs jos koulut on käyty ja työkin on itsenäistä... harrastuksistakaan ei löydy kaltaista seuraa. Ehdotuksia?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tässä kanssa yksi asiaa pohdiskeleva. Vastausta en osaa antaa, valitan vain (kohtaloani..) : D Elikkäs olen jo muutaman vuoden ajan maistellut tätä sinkkuelämää ilman sosiaalista verkostoa, eikä ole herkkua.. Tuttavat ovat pariskuntia, jotka viettävät aikaa keskenään, matkustavat keskenään ja lapset leikkivät keskenään. Vanhat lapsuudenystävät ovat toisella puolen Suomea, ja uusia en ole löytänyt. Olen jopa netistä etsinyt, enkä ole saanut vastauksia.
Alkaa jo kyllästyttää mennä baariin yksin, laivalle yksin,lenkille yksin, reissuun yksin, kesätapahtumiin yksin, konsertteihin yksin. Siinä se sitten on se hohdokas sinkun elämä. Kumppania ei ole löytynyt, enkä ihan ketä tahansa ota pelkän yksinäisyyden karkoittamisen vuoksi.
Täällä netissä me yksinäiset sinkut pyörimme?
että lähtekää ulkomaille töihin tai opiskelemaan! :) Sinne periaatteessa PITÄÄ mennä yksin.. tuli vain mieleen.. ;) Ei se estä ongelmia mutta voisi olla mahdollisuus uudelle alulle..
Parin vuoden päästä voisi palata tsekkaamaa onko suomi muuttunut..
Olen itse sinkku eikä minulla ole mitään ongelmaa seurustella tuttavapiiriini kuuluvien pariskuntien ja jopa perheiden kanssa. Toki se on pääsääntöisesti koti-iltojen viettoa, mutta minulle sellainen kyllä sopii.
Noh, minä olenkin tottunut sinkkuuteen pitkällä ajanjaksolla, joten ehkä siksi en ymmärrä ongelmaa.
Jos joka illalle kaipaa seuraa toisista ihmisistä, niin sitten pitää vaan hakeutua heidän seuraansa jollain tavoin. Keinoja luettelit jo itsekin, joten valitse parhaiten sinulle sopiva.