Okei, tulen muuten hyvin toimeen appivanhempieni kanssa MUTTA he kohtelevat minua kuin 10-vuotiasta! (Olen lähes 30.) Esim. pallomeren tai pomppulinnan nähdessään kysyvät haluaisinko sinne (EN, kiitos vaan) ja kun olimme viimeksi kylässä olisi pitänyt saada eräs juttu tehtyä tietokoneella ja lähetettyä vielä sen vuorokauden puolella mutta klo 22.00 kävi käsky että "yöpuku päälle ja nukkumaan"!!! Olin aivan ällikällä lyöty koska minua ei tosiaankaan ole kahteenkymmeneen vuoteen kohdeltu noin! Ymmärrän kyllä että heidän nuorin lapsensa on siinä kymmenen ikäinen mutta miksi ihmeessä he kohtelevat MINUA samoin kun tätä nuorinta??? Onko syynä se että olen lyhyt ja pienikokoinen? Koolleni en oikein voi mitään... Menee kohta hermot, auttakaa! Pitäisikö appivanhemmille sanoa jotain ja jos niin mitä?
Aaargh!
kohdellaan kuin lasta
131422
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Etkö ole naimisissa heidän poikansa kanssa?
Muutit anoppilaan?
Se on virhe AINA.
Suunnilleen noin kohtelee äitini minuakin vaikka olen jo nelikymppinen ja komentaa vävypoikaansakkin kuin omaansa.
Minua ei yhtään häiritse vaikka anoppi kysyy, onko tarpeeksi päällä, kun hiihtämään lähdemme eikä myöskään illalla, kun kyselevät, että eikö jo pidä mennä nukkumaan. Minusta se on herttaista, jonkinlainen välittämisen tunne. Toki näämme vain lomilla.
Minua pidetään kans "vauvana", olen 50v ja anoppi 70v. Tykkään olla "vauva", ei haittaa yhtään. Minusta tuntuu niin mukavalta kun viimmeinkin saan olla se kenestä pidetään huolta.
Kovan elämän ja vaikeuksin jälkeen, on ihanaa saada viimmeinkin rakkautta ja välittämistä osakseen.
Olen anopilleni ja miehelleni hyvin kiitollinen saamastani huolenpidosta.
Ei pidä ottaa loukkauksena aitoo välittämistä tulee se sitten missä muodossa tahansa. Vanhat ihmiset näyttää rakkauden vaikka kohtelemalla hieman kuin "pikkukakaraa". Sama se sitten millä tavoin osoittaa rakkauden kunhan osoittaa jollain tavoin kun ei mitään. Kamalinta on täydellinen välinpitämättömyys.
kerran erehdyin koneelle vielä kun äitini päätti vetää yöpuulle niin hän tuli vähän niin kuin niskasta ottaan kiinni ja patisteleen nukkuun :D, että ei lapset (39v) kuku koneella enään yhdeksän jälkeen. Pyjamat haettiin uni myssyä myöten ja sitten oli pakko mennä maate.
Hyvinhän sinua on loppujen lopuksi kohdeltu kun ei ole kenellekkään terveellistä opetella koneella notkuun yötä myöten. Kyllä heillä on elämänrytmit aika sekaisin jotka notkuu yöllä koneella ja sitten eivät pääse aamulla ylös sängystä. Usko vaan vanhempia ja viisaampia niin minäkin uskon.
Edelliset sukupolvet eivät tajua että koneeseen voi jäädä koukkuun ja ei voi lopettaa tiettyyn kellonaikaan kun unimatti tulisi niin on hyvä että on tuollaisia anoppeja ja äitejä muistuttamassa koska pitää lopettaa.
Kyllä jotain on totaalisesti pielessä, jos 39-vuotiaan ihmisen äiti "pakottaa" nukkumaan klo 21!! Jotain on todella jäänyt itsenäistymiskehityksessä kesken. Miten tuollainen ihminen voi toimia itsenäisesti aikuisten maailmassa. Kuinka moni muu määrää hänen elämästään.
On ihan turha valittaa siitä, että joku pakottaa johonkin. Jos niin tapahtuu, niin se on aivan oma syynne. Mitäs annatte pakottaa. Kai sitä nyt aikuisella ihmisellä pitää olla kanttia sanoa toiselle aikuiselle ihmiselle, että minulle ei nyt sovi tuo homma tuolla tavalla. Lakatkaa olemasta lapsia ja kasvakaa aikuisiksi.
Ja sinä olet ikävä ja kuiva tyyppi. Seurasi on ikävystyttävää ja olet lisäksi huumorintajuton!
Minä ainakin olin jo lapsena yöihminen. Lukemattomista yrityksistäni huolimatta rytmini ei ole muuttunut (olen kohta 50). Kroppa viihtyy valveilla pitkälle yöhön, unet ovat makeimmat aamulla 10-11 asti.
Miksi kellään olisi tarvetta saati oikeutta pakottaa ketään OMAAN rytmiinsä?
Ketä kiinnostaa sun rytmis. Ei tippaakaan kiinnosta ketään sun rytmis. Nuku ja kuku ihan yksikses.
Siitähän tässä on ollut kyse, että jotkut luulee että heillä on oikeus määrätä toisten valvomisrytmistä yms. - kuuluu mahdollisesti lapsuuteen, ei aikuisia voi määräillä tuossakaan.
Kiitos kaikista viesteistänne, osaan nyt ajatella asiaa tuoltakin kannalta että se saattaa olla välittämistä. Itse en vain ole tuollaiseen ikinä tottunut, siksi se tuntui oudolta ja pahaltakin. Mutta koitan muistaa ottaa asian huumorilla tästedes!
Ne vanhukset eivät vain ole kasvaneet ulos vanhemmanroolistaan vaan jääneet siihen kiikkiin, vaikka lapset on aikuisia.
Ikävää, ettei aikuinen voi tuon paremmin joustaa edes kohdatessaan itselleen vieraita, jo aikuisia ihmisiä.
Aika törppöjä siis ovat. Kyse ei suinkaan ole "välittämisestä".
Jos annat heidän jatkaa tuota rataa, niin edestäsi löydät isompiakin - ja kipeämpiä - konflikteja. Eihän se vähän päästä nukkumaanmenorituaaleihin rajoitu, kun huomaavat, että alistut ovimatoksi heidän edessään.
Neuvoisin antamaan piut paut heidän määräilyilleen.